5. kesäkuuta 2015

Kirje pojalleni


Sinä päivänä kun sinä synnyit, paistoi aurinko. Oli huhtikuun loppu ja ihmiset odottivat jo vappua, mutta minä odotin vain kuumeisesti, että sinä syntyisit. Olit päättänyt jäädä mahaan paljon pidemmäksi aikaa kuin olisin osannut kuvitellakaan. Kun sitten viimein synnyit, kaikki muuttui. Makasimme isäsi kanssa sairaalassa vierekkäin, kaksi sänkyä yhteen liitettynä ja sinä olit meidän välissä. Hiuksesi punersivat kauniisti ja näytit niin luottavaiselta ja tyytyväiseltä. En ollut koskaan nähnyt kenelläkään yhtä kauniita pieniä huulia.

Se päivä, jolloin väläytit ensimmäisen hymysi, oli jotenkin erityinen. Kumarruin lähellesi, katsoit suoraan minuun ja hymyilit. Sinä hetkenä tajusin, että tulisin tekemään kaikkeni, jotta sinun olisi hyvä olla. Millään muulla ei ollut enää niin väliä, kunhan sinä olit turvassa. Elin elämäni parasta aikaa ja se oli sinun ansiotasi.

Olet nyt 1-vuotias. Punertavat hiuksesi ovat vaalentuneet, mutta se hymy ei ole kadonnut mihinkään. Päivittäin kuulen ihmisten kehuvan iloisuuttasi ja valoisuuttasi. Tunnen ylpeyttä siitä, että luot jatkuvasti välittömiä hymyjä ihan kenelle tahansa ja piristät monen vanhuksen arkea. Pidä se vielä kahdenkymmenenkin vuoden päästä. Hymyile ihmisille, se tekee heidät yhtä onnellisiksi kuin sinutkin.

Olet samanlainen seikkailijaluonne kuin minäkin. Rakastat vauhtia ja jännitystä etkä malta keskittyä samaan asiaan liian kauaa. Huomaan jo nyt sinun olevan hyvin tarkka, sen tärkeän piirteen olet perinyt isältäsi. Toivoisin sinun oppivan isältäsi järkevyyttä ja äidiltäsi avoimuutta. Pidät pienistä yksityiskohdista, rakastat autoja, välität paljon eläimistä. Mitä ikinä sinusta tuleekaan ja mihin ikinä tiesi tulevaisuudessa viekin, tulen olemaan sinusta ylpeä. Erityisesti toivon, että oppisit arvostamaan muita ihmisiä ja ennen kaikkea itseäsi. Sinun ei koskaan ikinä tarvitse yrittää olla jotain mitä et ole, riität juuri tuollaisena. Minun silmissäni tulet aina olemaan täydellinen. Toivon, että kasvettuasi jonain päivänä isoksi olisit edelleen sama välitön pikkupoika ja halaisit vanhempiasi kotona käydessäsi. Haluan sinun tietävän, että mitä ikinä tapahtuukaan ja millaisen elämän päädytkin itsellesi rakentamaan, olet aina tervetullut kotiin.

Yhä edelleen tunnen suunnatonta onnea joka kerta, kun näen sinun hymyilevän. Ei ole mitään kauniimpaa.

Rakkaudella,
Mamma

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

18 kommenttia:

  1. Aivan ihana kirje, kauniisti kerrottu ja kuvailtu ja ihania juttuja pistetty näin muistiin! Varmasti poikasi arvostaa kirjettä isompana. Lisää tämmösiä kasvaessa ja vaikka 18 vee lahjaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, tämän voisi kyllä ihan paperille tulostaa muistoksi :)

      Poista
  2. Ne on nää hormonit..hormonit.. tai roska silmässä;) ihana kirje <3 ja aivan ihana jakku sulla!

    VastaaPoista
  3. Olipas kaunis kirje rakastavalta äidiltä ihanalle pojalleen <3

    VastaaPoista
  4. En märkään osaa tähän muuta kommentoida, kuin ihana! <3

    VastaaPoista