26. kesäkuuta 2015

Lapseni yksityisyydestä

Tämä aihe on kytenyt mielessä jo pitkään. Sitä on tullut pohdittua oikeastaan päivittäin. Millaisia kuvia julkaista pojasta blogiin ja miten tarkasti kertoa hänen kuulumisiaan. Pojan kasvaessa myös omat näkemykset ovat hieman muuttaneet muotoaan ja nyt mielessä pyörii kysymys, miten jatkossa?


Kun poika syntyi, tuli hän kasvoineen ja nimineen myös blogiin. Vajaa vuosi sitten havahduin kuitenkin pohtimaan asiaa tarkemmin ja tein asiasta uudenlaisen päätöksen. Vauvavuoden aikana blogi sisälsi paljon Miltonin kuulumisia, kuukausittaisia kehityspostauksia ja paljon tuli kerrottua asioita muutenkin, niitä hyviä kuin huonompiakin vaiheita. Kauniita pieniä suoraan kameraan katsovia kasvoja ei täällä kuitenkaan enää näkynyt. Kaikki kuvat oli otettu hieman sivusta tai takaa, tarkoituksena oli suojata pienen lapsen yksityisyyttä. Näin mielessäni kauhukuvia siitä, että rakkaan lapseni tunnistettavat kuvat päätyisivät sellaisiin tarkoituksiin, mihin ne ei todellakaan kuuluisi. Koska lisäämieni vauvakuvien määrä oli tuolloin iso ja blogini kertoi pääosin lapsestani, tuntui jotenkin pelottavalta, että täysin tunnistettavia kuvia löytyisi runsain määrin googlailemalla.


Nyt olen kuitenkin alkanut ajattelemaan asiaa uudelleen. Blogini on muuttunut vuoden aikana ja se sisältää nykyään myös lifestylekategoriaan kuuluvia postauksia, eikä jokainen postaus sisällä esimerkiksi viittä kuvaa lapsestani. Pojan täytettyä yhden vuoden, jätin tarkoituksella kuukausittaiset kehityskuulumiset pois. 1-vuotias lapseni on nyt pieni taapero, joka alkaa selkeästi olla jo oma persoonansa ja omata tiettyjä luonteenpiirteitä eikä enää tuntuisi reilulta jakaa täällä kaikkea. Pojan kuulumisia tullaan näkemään jatkossakin aina silloin tällöin, mutta tarkoituksena olisi kuitenkin nyt suoda toiselle enemmän yksityisyyttä eikä kertoa kaikkea ihan niin yksityiskohtaisesti mitä aiemmin.

Mutta on myös toinen asia, mikä on tässä kevään ja alkukesän aikana erityisesti mietityttänyt. Nimittäin ne kuvat. En ehkä enää näe sitä niin pelottavana asiana mitä ehkä vielä syksyllä. Instagramissa raja on tullut olevan vähän häilyvämpi ja siellä seuraavat ovat nähneet pojasta tunnistettavampia kuvia kuin täällä blogin puolella, vaikkei sinnekään ole tullut laitettua kuvia, joissa lapsi katsoisi suoraan kameraan. Nyt olen kuitenkin miettinyt, olisiko se sittenkään niin paha asia julkaista lapsesta selkeämpiäkin kuvia silloin tällöin myös täällä blogissa. Kuulumispostaukset kun ovat nykyään enemmän meidän perheen kuulumisia eikä blogi muuten pyöri enää pelkästään lapseni ympärillä. Ja loppujenlopuksihan ne ovat vaan kuvia.


Veikkaan, että tulevaisuudessa pojan mennessä kouluun hän tulee näkymään netissä omilla kasvoillaan myös ihan omasta tahdostaan. Netissä esiintyminen tuntuu nimittäin olevan myös lapsille nykyään ihan arkipäivää. En usko, että se tulee tulevaisuudessa kovastikaan vähentymään. Mutta mikäli poika joskus ilmaisisi, ettei haluaisi täällä enää esiintyä, kunnioittaisin tottakai tämän mielipidettä.

Muutama kuukausi sitten meillä oli 1-vuotiskuvaukset. Saatiin käyttöömme kasa aivan upeita kuvia pienestä hurmurista ja tottakai olen palanut halusta näyttää niitä teillekin. Tähän päivään asti niitä on kuitenkin tullut pantattua, vaikken nyt enää olekaan niin ehdoton näiden kuvien suhteen enkä usko että maailma kaatuisi mikäli toisin niitä tänne bloginkin puolelle. Katsotaan.


Tämä aihe nyt vaan sattuu olemaan sellainen, mihin ei oikeasti ole oikeaa vastausta, vaikka mielipiteitä toki on moneen junaan. On ihmisiä, jotka on ehdottomasti vastaan sitä että lasten kuvia tai kuulumisia tuodaan julki somekanavilla. Sitten on niitä, jotka eivät nää siinä mitään pahaa ja ottavat lapset epäröimättä mukaan myös nettimaailmaan. Omat mielipiteeni menevät jossain tässä välillä ja keinuvat aina vähän suuntaan jos toiseen. Välillä mietin, että miksi siitä netistä nyt tehdään niin hirveä mörkö, sillä ovathan lapsemme ulkomaailmassakin hyvin julkisesti esillä. Kerromme lastemme nimiä tuntemattomille ja viemme heidät massatapahtumiin isojen ihmisjoukkojen sekaan. Voi siis olla, että blogissa tullaan tulevaisuudessa näkemään myös niitä suoria kasvokuvia silloin tällöin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin sivustaotettuja otoksia.

Mitä mieltä sinä olet? Saako mielestäsi lasten kuvia ja kuulumisia julkaista netissä?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

24 kommenttia:

  1. Tämä on vaikea aihe, jota olen itsekin miettinyt paljon. Instassa en juuri mieti mitä kuvia latailen, en tiedä miksi siellä on niin paljon rennompi ote :P Mutta blogissa sitten koitan välttää suoria kasvokuvia tytöstä, mutta jos nyt on joku super hyvä kuva minkä haluan laittaa niin sitten laitan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ehkä se, että Instassa kuvat tuntuvat jotenkin "hukkuvan" massaan kun taas blogi löytyy tosi helposti googlesta :) Mutta mulla ihan sama juttu, instassa ollut jotenkin rennompi tyyli tässäkin asiassa.

      Poista
  2. Tää on kyllä just se aihe jota minäkin mietin, jos en nyt päivittäin niin usein! Kuten tiedät, minun blogissani vauvasta julkaisen vielä kuvia ja kuulumisia ja myös isommastakin. Mä en toisaalta näe siinä mitään pahaa, mutta sitten välillä miettii entä jos.. Kunpa tähän kysymykseen olisi olemassa yksi ja ainoa oikea vastaus! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oikeata vastausta ei ole.. On vain monta vaihtoehtoa, joista pitäisi päättää se itselle sopivin! Vaikeeta.. :)

      Poista
  3. Hyvää pohdintaa tärkeästä aiheesta! Olen miettinyt tätä paljon ja keskustellut tästä myös mieheni kanssa. Tällä hetkellä lapsista on selkeitä kuvia, mutta nimien, asuinpaikkakunnan tai vaikka niiden neuvolakäyrien ja muiden terveyteen liittyvien asioiden jakamisen koen liian henkilökohtaiseksi. Olen pohtinut asiaa myös siltä kannalta, että miten minä haluaisin tehtävän jos olisin lapsi. Minusta olisi ihanaa, jos omasta lapsuudesta olisi blogin tyyppinen sivusto perhearjestamme! Mutta aina postausta tehdessä mietin, onko siinä jotain mikä voisi olla harmillista tai haitallista lasten näkökulmasta - jos hetkeäkään epäröin, jätän sen pois. Tässä asiassa jokainen vanhempi kuunnelkoon sydämensä ääntä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon nyt miettinyt, etten enää neuvolajuttuja kertoisi ja muutenkin vähentäisin noita yksityisten kuulumisten kirjoittamista. Ehkä aina joskus, mutta ei jatkuvasti. Tuo on kyllä kanssa hyvä näkökulma, että varmasti lapset voisivat myös tulevaisuudessa arvostaa tämän tyyppistä sivustoa, josta näkisi helposti vanhoja juttuja! Mutta tosiaan hyvä kuunnella itseä, että miten parhaalta tuntuu :)

      Poista
  4. Ollaan nyt vähän sellaisessa murroskohdassa, tää on aika uusi juttu eikä ihmekään et mietityttää :) Mä julkaisen Islan kuvia ja kuulumisia, mutta yritän pitää ne hyvän maun rajoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa tosiaan mietityttää monia tämä aihe, on vaan tehtävä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu! :)

      Poista
  5. Meinasinkin tästä aiheesta kysyä sulta, kun huomasin Miltonista tulleen tunnistettavampia kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mietinkin että tästä on saattanut herätä kysymyksiä ja päätin tehdä kokonaisen postauksen aiheesta :)

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus! :) Mun vauva on vasta kaksiviikkoinen, mutta pohdin jo nyt tätä aihetta melkein päivittäin. En siis ole vieläkään täysin varma omasta kannastani :D Toisaalta ja toisaalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä, puolensa on kummassakin. Toisaalta ihana näyttää oman rakkaan lapsen kuvia muille, mutta toisaalta taas ei sittenkään.. :)

      Poista
  7. Tätä asiaa on mielestäni hyvä pohtia aina silloin tällöin uudestaan, miettiä mikä on sen hetken tilanne. Minä en halua julkaista meidän Timistä tunnistettavia kuvia ja tästä päätöksestä olen päivä päivältä tyytyväisempi. En kuitenkaan tuomitse niitä, jotka toimivat toisin. Onhan meillä oikeus kasvattaa lapset omalla tavallamme! En kuitenkaan menisi vertaamaan nettiä ja sosiaalistamediaa oikeaan elämään eli juurikin noihin massatapahtumiin ym jotka mainitsit. Jos kadulla (tai missä tahansa) joku minut tunnistaa (blogin vuoksi) ja haluaa tulla moikkaamaan, niin toki se on enemmän kuin suotavaa ja mielellään tällöin myös Timin esittelen. En minä häntä missään kuplassa pidä ja mielelläni otan hänet mukaan kaupunkiin, kutsuille, tapahtumiin...

    Vähän ehkä aiheen vierestä, mutta itseäni ärsytti kun Timi oli muutaman kuukauden ikäinen ja nähtiin yksi tuttava perhe kaupassa, jolloin tämän perheen äiti totesi "kiva viimein nähdä Timi, kun en ole facebookissakaan nähnyt yhtään kuvaa". (Enhän siis julkaise kuvia edes henkilökohtaisella tililläni.) Teki mieli vastata hänelle, että saa meille kahvillekin tulla jolloin pojan kyllä näkisi! Mihin on kadonnut perinteinen kanssakäyminen? :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tuolla mun vertauksella netistä ja oikeasta elämästä tarkoitin lähinnä sitä, että netti on nykyään ihmisille niin arkipäivää ja paljon meidän kanssakäymisistä muiden kanssa tapahtuu netissä (ainakin aika monella) ja ihmiset on vähän niinkuin alkaneet elämään asioita netin kautta. Niin hullulta kun se kuulostaakin niin se on nykyään monelle iso osa arkea, sitä hain takaa :) Mutta oon kyllä samaa mieltä siinä, että jos joku ei oikeasti halua tuoda lastaan nettiin niin toisten ei tosiaankaan pitäisi arvostella sitä mitenkään!

      Poista
  8. Itsekin oon tätä miettinyt monesti! Ehkä enemmänkin kokonaisvaltaisesti kuin vain kuvien osalta.
    Kuvia otan ja julkaisen (sekä blogissa että somessa) paljon, enkä niiden osalta ole ajatellut jättäväni kasvokuvat tms laittamatta. Hyvät kuvat ansaitsevat mielestäni tulla nähdyksi; meillä on esim. jo kolmesti otettu ammattilaisen toimesta kuvia ja niissäkin on jo oletuksena oikeudet hänellä käyttää markkinoinnissaan yms. Ehkä itsellä enemmänkin kriteerinä on se, ettei noloja kuvia - vaikka ne kuinka olisivat myös hauskoja ja suloisia. Ja lapsen kasvaessa, jos hän itse haluaa, ettei kuvia julkaista, kunnioitan luonnollisesti hänen toivettaan. Ei löydy blogista tai instasta montaa kuvaa miehestänikään, koska hän ei somettomana halua niitä runsaasti esille. :)

    Blogin aloittaessani en sen kummemmin edes ajatellut, käytänkö lapsestani oikeaa nimeä vai en. Neiti on esitelty blogissa oikealla nimellään, mutta olen viime aikoina pohtinut, josko ottaisin lempinimen tai alkukirjaimen käyttöön. Koska kuitenkin kirjoitan blogia omalla nimelläni JA aiemmista teksteistä löytyy neidin nimi, en toistaiseksi ole muuttanut linjaa.

    Varmastikin neidin kasvaessa näitä asioita tulee pohdittua vielä useampaan kertaan, jos bloggausharrastus jatkuu. Mutta yksityisyyslinjan muuttaminen perheblogeissa lienee kuitenkin melko yleistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin samaistua moniin mainitsemiisi juttuihin! Mäkin mietin tuota, että onko outoa muutella yksityisyyslinjaa täällä blogissa, mutta toisaalta tämä blogi kasvaa ja muuttuu kuitenkin koko ajan, joten muutokset tässäkin asiassa on varmaan ihan luonnollisia. Munkin tekisi mieli noita 1-vuotiskuvia esitellä, ne oli oikeasti tosi hyviä ja ne on muutenkin jo netissä valokuvaajalla itsellään vaikkei meitä siellä mainitakaan :) Kiitos kommentistasi!

      Poista
  9. Kun aloin kirjottaan blogia, kirjotin J:stä ihan nimellä ja laitoin kaikenlaisia kuvia. Jossain vaiheessa mieli muuttu, tai oikeestaan siinä vaiheessa kun googlasin jollain hakusanalla kuvia, en muista mitä olin ettimässä mutta joku sana mikä mainittiin blogissani ja J:n kuva pomppas kuvahaulla silmiin. Se oli jotenkin herätys mulle, että en ite halua että lapseni kasvot/kuvat löytyy googlettamalla. Sen jälkeen laitoin blogin ettei hakukoneet löydä ja aloin kirjottaan pojasta vaan J:nä, kun Pimu synty niin siitä oon kirjottanu kokoajan Pimuna mikä on neidin oikee lempinimi, mutta ei oikee nimi. Blogiin on sen jälkeen muutamia kertoja laittanu sellasia kuvia missä kasvojakin näkyy vähän enemmän, insta mulla on kaikille avoin niin sinne oon pitäny rajan vielä tiukempana kun blogiin. Lähinnä lapsista siellä takaa otettuja kuvia/ lippiksen lippa naamalla yms.

    Mut joo, tää on vaikee asia jokaisen miettiä ja pohtia mikä tuntuu itelle oikeelta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, itseä pitää kuulostella tässä asiassa ja tehdä niinkuin oikealta tuntuu. Kyllähän meillä on oikeus muuttaa suunnitelmia ja käytäntöjä, nämähän ovat kuitenkin meidän itsemme näköisiä blogeja, joihin meillä on täysi päätäntävalta :)

      Poista
  10. Olen vasta aloitteleva bloggaaja ja oli mielenkiintoista lukea niin ajatuksiasi aiheesta kuin muiden kommenttejakin. Blogissani lapset esiintyvät lempinimillään. Taaperosta julkaisen ainakin toistaiseksi kasvokuviakin, koululaisesta en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä kommentteja on kyllä tullut tähän postaukseen! :) Monella taitaa olla tuollainen linja, että pienemmät lapset esiintyvät kasvojen kanssa blogissa, mutta kouluikäiset eivät enää minkä kyllä ymmärtää hyvin!

      Poista
  11. Aihe on vaikea, mutta mielestäni jokainen vanhempi tekee tässä(kin) asiassa päätöksen joka on varmsti oikea. Itse laitan surutta Faceen kuvia A:sta koska minulla on rajattu kaveripiiri, mutta blogin kanssa teimme Isimiehen kanssa sen päätöksen ettei A:n kasvoja näy. Täytyy kyllä myöntää etää joskus ärsyttää suuresti peittää kauniin lapseni kasvoja blogikuviin, mutta koen tämän kuitenkin blogimaailmassa paremmaksi ja sopivammaksi vaihtoehdoksi minulle.
    Tee asian suhteen juuri niin kuin parhaalta tuntuu. Uskon että se on oikea päätös! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen laittanut Facebookiin kaikenlaisia kuvia, koska ne on rajattu vain kavereille. Voi olla, että täällä otetaan vähän rennompi ote tästä eteenpäin kuvien suhteen, mutta muuten yksityisten kuulumisten suhteen taas tiukennetaan :)

      Poista
  12. Tästä on meidänkin perheessä ollut keskustelua, ja yhteistuumin päätetty jättää (ainakin tunnistettavat) kuvat pois somesta kokonaan. Tässä mielestäni hyvin avartava artikkeli asiasta: http://www.iltalehti.fi/perhe/2015060719821704_pr.shtml . :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin vastanneeni sun kommenttiin, mutta en näköjään ollutkaan! Mielenkiintoinen artikkeli tuo linkkaamasi :) Tämä aihe on kyllä vaikea ja herättää varmasti monessa perheessä keskustelua!

      Poista