9. kesäkuuta 2015

Miksi aina pitää olla niin kiire?


Heräät aamulla ja nappaat puhelimen käteen. Katsot ensimmäiseksi kelloa. Ei muutakun liikkeelle ja aamutoimiin. Samalla kun valmistat aamupalaa, suunnittelet mielessäsi päivän ohjelmaa. Puistoon, kauppaan, kotiin päikkäreille, taas ulos ja taas kotiin. Kumman vuoro käydä tänään salilla? Meinaat kompastua lattialla pyörivään legoon ja kiroat mielessäsi, taas näitä leluja pyörii lattioilla. Tiskipöytä on aivan täynnä, juurihan pestiin koneellinen. Pakko tänäänkin keritä siivota. Kahvikuppi kädessä jatkat aamun ajan pohdintaa perheesi kesälomasta, jonka suunnitelmat on onneksi jo täydessä vauhdissa. Matka Ahvenanmaalle on bookattu, kesämenoja kavereiden kanssa suunniteltu viikonlopuille ja keittiökin pitäisi jossain vaiheessa saada remontoitua. Ainiin, nyt pitää lähteä sinne puistoon, ettei vaan myöhästytä päiväunilta.

Kuulostaako tutulta?


Koko ajan on ihan kamala kiire tekemään jotakin. Se voi olla mitä vaan, mutta jotain on tehtävä. Liian rennosti ei voi ottaa, koska se on laiskuutta ja saattaa käydä jopa vähän tylsäksi. Pieni kiire on tavallaan ihanaa. Rakastan sitä tunnetta, kun olen tehokkaimmillani ja saan touhuta. Kun saan jotain aikaan ja voin sanoa päivän olleen hyödyllinen. Mutta onko se tavallaan vähän järjetöntä miten kiire on nykyään oltava? Jäänkö sittenkin jostain paitsi tällä jatkuvalla hötkyilyllä?


Lapseni sanoo nykyään 50 kertaa päivässä "dit" ja osoittaa jotain mielenkiintoista. Välillä nostan pääni ja huomioin ohi liikkuvat koirat, leikkipuiston, puut, linnut, nuoret ja vanhat ihmiset, jotka poikani kovin innoissaan haluaa minunkin huomioivan. 1-vuotiaan silmin maailma on vielä kovin ihmeellinen paikka eikä ajankululla ole tuolle pienelle vielä mitään merkitystä. Hän osaa nauttia jokaisesta ihmeellisestä asiasta mitä ulkona huomaa.


Mitä jos sitä yrittäisikin oppia jotain lapseltaan? Ottaa jokaiseen päivään hetkiä, kun vain katselee mitä ympärillä tapahtuu ja elää sen mukana. Ei se ole niin justiinsa jos päiväunille käydään vähän myöhemmin eikä maailma kaadu siihen, jos leluja ei jaksakaan ihan joka ilta kerätä pois. Kuinka kivalta loppujenlopuksi kuulostaa kesäloma, joka ei olekaan aivan täyteen suunniteltu. Että on myös päiviä jolloin herätään ja ollaan vaan niinkuin sillä hetkellä tuntuu hyvältä olla.


Huomaan usein havahtuvani siihen, että poikani seuraa minua katsellaan ihan hiljaa tuijottaen. Keskittyneesti katsoo mitä teen ja miten teen, imee itseensä jokaisen fiiliksen jota tunnen. Ja pikkuhiljaa jonain päivänä oppii itsekin elämään tässä samaisessa kiireessä. Vaan entäs jos yrittäisikin päivittäin varata ainakin muutaman tunnin pelkkään olemiseen. Istua yhdessä niiden rakkaimpien kanssa sohvalla ja lukea kirjoja. Tai kävellä ilta-auringossa kolmisteen ihmetellen yhdessä ihanaa kesää. Elää hetkessä joka päivä edes pienen hetken verran.

Oletteko te kiire-ihmisiä vai osaatteko elää hetkessä?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

11 kommenttia:

  1. Samoja fiiliksiä ja ajatuksia mitä itsekin kirjoittelin vähän aikaa sitten blogiini. Eli voin samaistua kyllä täysin tähän tekstiin. Oikeastihan elämässä ehtii nähdä, tehdä ja kokea paljon paljon enemmän, jos keskittyy niihin pieniin hetkiin, eikä säntää asiasta toiseen vain siksi että se pitää saada hoidettua alta pois . Tehokkuus on siis joskus tehottomuutta. Koitetaan nauttia hetkistä ja näistä pienistä ihmeistä, joiden kanssa niitä saa jakaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niin täytyy kyllä yrittää tehdä! Keskittyminen on just nimenomaan se juttu missä munkin pitää petrata :)

      Poista
  2. Juurikin näin...kesä taas vilahtaa ohitse ennenkuin siitä ehtii nauttia.
    Olen ajatellut tulevasta lomasta samalla tavoin, eli toivon lomalta myös aikaa vain olla ja ihmetellä. Ja sitä, että siitä ei tulisi huono omatunto ;)
    Yritetään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Rennosta lomailusta ei pitäisi kyllä potea huonoa omaatuntoa, sehän se loman alkuperäinen tarkoitus on! :D Harmittavan usein me vaan sorrutaan siihen käsitykseen, että lomalla pitäisi koko ajan olla tekemässä jotain!

      Poista
  3. Oon kyllä kiire-ihminen, nyt ja heti tai ei sitten ollenkaan prkle! :D Mutta oon kyllä näin kotona ollessa pojan kanssa oppinut rennomman otteen vaikka välillä kiire-natsi saattaa pilkahtaakin, mutta se on vaa opeteltava hidastamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin opetellaan koko ajan ja välillä tulee aina näitä havahtumisia, mutta ehkä sitä jossain vaiheessa oppii.. :)

      Poista
  4. Nykyään osaan useimmiten elää hetkessä :) Eniten taitoa on tosiaan opettanut tämä valloittava pikku ihminen elämässäni<3 Joskin olen luonnostaan aikamoinen suorittaja ja suunnittelija, joten helppoa ei tosiaan ole ollut tämän opettelussa. Töihin paluuni on antanut ison sysäyksen niille pienten hetkien merkitykselle, jotenkin olen kiinnittänyt huomiota siihen kuinka jään seuraamaan paljon useammin Kukkiksen touhuja ja jotenkin ihan eri tavalla tunnen rakkautta ja ylpeyttä sitä omaa kultaa ja koko perhettä kohtaan. Vaikka töihinpaluu pelotti ja vieläkin välillä harmittaa kuinka paljon joudun kotoa olemaan pois niin on se kyllä opettanut ja näyttänyt paljon uusiakin puolia elämästä ja arjesta :) Näitä asioita itseasiassa mietin juuri äsken tuossa olkkarin matolla makoillessa ja mietin että aiheesta varmaan saisi postauksen, mutta täällähän sitä oltiinkin jo puitu vähän samaan suuntaan. Ihana teksti kaiken kaikkiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että oot oppinut elämään hetkessä :) Kyllä mäkin välillä, mutta liian usein mietin jos sitä seuraavaa päivää, viikkoa tai tehtäviä asioita. Hyvä, että oot huomannut työhönpaluussa tuollaisia positiivisia juttuja, voi olla että samoja fiiliksiä tulee yhä enemmän itelläkin sitten syyskuussa :) Heh, samoja postausaiheita mietitään!

      Poista
  5. Hyvä ja ajattelemisen aihetta antava postaus. Yritän parhaani mukaan elää hetkessä, mutta samalla huomaan murehtivani huomisesta...tai ensi vuodesta. Tästä kesästä aion kuitenkin nauttia. :) Ihanaa kesää teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetkessä elämisen taito ei välttämättä aina ole niin helppoa, mutta pääasia että yrittää! Ihanaa kesää teillekin Selina! :)

      Poista
  6. Oon niin kiire ihminen, että tämä teksti kolahti! Elän päivät odottaen työpäivän alkua ja töissä odotan kotiin pääsyä. Sitten mennäänkin jo nukkumaan ja aamulla sama uudestaan... Sen verran oon rauhoittunut, etten enää suunnittele kaikkea useamman kuukauden päähän. Vielä olisi silti petrattavaa! :D

    VastaaPoista