31. heinäkuuta 2015

Viimeisiä päiviä ennen arkea

Viimeisiä viedään, siis lomapäiviä. Mies palaa maanantaina töihin ja me palataan Miltonin kanssa vielä hetkeksi meille tuttuun kotiarkeen kaksistaan. Tavallaan odotetaan jo arkea ja niitä tuttuja kellonaikoihin sidottuja rutiineja koko perhe. Lomailu on ihanaa, mutta pidemmän päälle sitä kyllä vähän turhautuu vain olemaan, varsinkin kun melkein päivittäin sataa.


Meidän arki muuttuu kuitenkin kolmen viikon päästä, jolloin aloitetaan pojan kanssa tutustumisviikko päiväkodissa. Seuraavalla viikolla Milton jääkin sinne sitten jo ihan yksikseen ja vaikka alkukesästä kerroinkin olevani suht tyyni ja sujut asian kanssa, en tiedä enää olenko sittenkään. Mitä lähemmäs päiväkodin aloitus käy, sitä enemmän on nyt alkanut pelottamaan. Mitä jos toinen ei vaan kestä niitä pitkiä päiviä? Suurimmaksi ongelmaksi näen tässä sen, että meidän työpaikat on toisessa kaupungissa kaukana päiväkodista ja ruuhka-aikaan saattaa välillä mennä todella myöhään, että päästään pikkumiestä hakemaan kotiin. Ikävöin toista jo nyt. Onneksi meillä on kuitenkin isovanhemmat lähettyvillä ja tarvittaessa apuna.


Ensi viikolla olisi myös kurssi-ilmoittautuminen ja pitäisi pikkuhiljaa alkaa päättämään kuinka paljon kursseja sitä syksyksi itselleen haalii. Työvuorojen ja opintojen yhteensovittaminen hieman stressaa ja mietin saanko kaiken järjestettyä niin, ettei tulisi hirveästi päällekkäisyyksiä eikä koululta tarvitsisi olla jatkuvasti poissa. Mutta ehkäpä kaikki järjestyy omalla painollaan.


Me palailtiin eilen minireissulta siskoni luota ja oli ihan kiva päästä vähän muihin maisemiin viikon kotona oleilun jälkeen. Nyt olisi vielä tarkoitus lähteä syysvaateostoksille ja alkaa miettimään pojalle välikausivaatetusta syksyä varten sun muuta.

Mutta täytyy nyt vaan vielä yrittää ottaa kaikki irti näistä viimeisistä lomapäivistä ja nauttia yhteisestä ajasta. Seuraaviin yhteisiin lomiin on kuitenkin vielä reilusti aikaa.

Lomaillaankos siellä vielä?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

29. heinäkuuta 2015

Uusia tuulia

Ihan ensimmäiseksi Iso kiitos teille kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Teidän tsempeistä tuli niin hyvä mieli! Vastailen teidän kommentteihin pian. Voin tällä hetkellä jo paljon paremmin ja viikon sängyssä makaamisen jälkeen aamupuuronkin syöminen yhdessä pikkumiehen kanssa tuntuu aivan luksukselta. 

Kyllä sitä vaan osaa nyt taas ihan eri tavalla arvostaa näitä normaaleja arjen askareita ja ylipäätään sitä, että on taas kykenevä viettämään aikaa oman lapsen sa kanssa. Sairastin loppujenlopuksi ilmeisesti jonkun rankan ja sitkeän pöpön, joka vaan vei voimat ihan täysin. Harmi, että viikko meidän lomasta meni ihan pieleen, mutta sairastumiset nyt eivät vaan taida paljoa aikaa katsoa.
Mutta onneksi tähän loppulomaan sisältyy vielä niitä positiivisiakin juttuja. Huomasitte varmaan, että pääsin joitain viikkoja sitten tekemään yhteistyötä Blogiringin kanssa. No nyt voinkin ilokseni kertoa, että blogini on päässyt ihan kunnolla mukaan Blogiringin osaavaan joukkoon! Blogirinki on siis perhe-, -lifestyle, -hyvinvointi, -leivonta ja ruokablogeista koostuva blogimedia ja yhteisö, jossa itsenäiset bloggaajat toteuttavat mm. erilaisia sisältöyhteistyökampanjoita.

Yhteenkasvettu-blogi pysyy siis edelleen omalla alustallaan, mutta tästä eteenpäin blogin postaukset voi bongata myös Blogiringin sivuilta. Blogi jatkaa samaa omanlaista linjaansa niinkuin tähänkin asti, mutta täällä tullaan tulevaisuudessa näkemään silloin tällöin myös mm. erilaisia kampanjoita. Tämä yhteisöön mukaanpääsy on itselleni  ja blogilleni tosi iso juttu.

Eli sellaisia uutisia nyt! Palailen pian taas tavallisten tuttujen postausten muodossa ja ihan kunnon kuviakin on pian luvassa, tänään tuli nimittäin kamerakin kaivettua esiin tämän lyhyehkön tauon jälkeen.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

26. heinäkuuta 2015

Nyt on vähän rankkaa

Moni teistä on varmasti huomannut, että blogi on nyt loppuviikosta ollut ihmeellisen hiljainen ja tavallisesti kovin aktiivinen Instagram-tilinikin kummallisesti vaan vaiennut. En voi tällä hetkellä oikein hyvin ja rehellisesti sanottuna viime päivät olen ollut aika huonossa kunnossa. Tänään vietettiin muutama tunti sairaalassakin, mutta mitään syytä millekään ei varsinaisesti ainakaan vielä ole löytynyt.

Nyt yritetään kuitenkin mennä vaan päivä kerrallaan ja toivotaan, että kohta oltaisiin taas terveitä kaikki. Onneksi on tuo ihana pieni, joka jaksaa reippaasti tulla halailemaan äitiä omien leikkiensä lomassa. Mutta täällä yritetään heti huomisesta päästä asiantuntevaan hoitoon ja saada jotain selvyyttä tähän vointiin. Blogin pariin palailen paremmalla energialla sitten kun taas jaksan. Toivottavasti ymmärrätte.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSA, FACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

23. heinäkuuta 2015

Husband tag

Blogeissa on viimeaikoina pyörinyt husband tag- haaste, johon mekin lähdettiin miehen kanssa mukaan. Oli hauska näin oltuamme pian seitsemän vuotta yhdessä lueskella toisen vastauksia. Osa osui ihan oikeaan, mutta osa vastauksista kyllä vähän huvitti!

1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
Salatut elämät

En kyllä ole Salkkareita katsellut enää muutamaan vuoteen, mutta eipä tule nykyään telkkaria paljoa enää muutenkaan katseltua.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Hän ei ota kastiketta.

Otan kyllä kastiketta, jos käyn jossain muualla syömässä, vaihtelee ihan! Kotona en kyllä käytä kastikkeita.

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
Kebab.

Noniin on, yh..

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
Chicken burrito ja olut.

En kyllä muista koska olisin viimeksi syönyt mitään kanaburritoja!



5. Mikä on hänen kengänkokonsa?
39.

Hyvä!

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?
Kynsilakkapurkkeja.

Tähän vaadin vähän selvitystä, koska en ole mikään maailman innokkain lakkailija. Niitä kuulemma vaan pyörii joka puolella.

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Nuudelia.

Mielenkiintoinen vastaus, itse olisin kyllä vastannut sushia!

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
NRJ.

Tykkään kaikista listahiteistä ja meillä tulee autossa aina kinaa mitä kanavaa kuunnellaan. Mies kuuntelisi mieluummin Groovea tai Cityä, vihaan erityisesti Cityä.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Uusista.

En tykkää vanhoista elokuvista yhtään :D

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
Vihreät.

Jep.

11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
Minä.

No on. En voisi mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka ei olisi paras ystäväni.


12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Järjestelen hyllyjä.

*naurua* En tykkää siitä, että näissä järjestelyissä puolet tavaroistani yritetään hävittää roskiin!

13. Missä hän on syntynyt?
Porvoo.

Totta.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Suklaakakku.

En ole koskaan nähnyt miehen tekevän yhtäkään kakkua, olisi kyllä kiva päästä kokemaan sellainenkin!

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
Bloogii.

Heh, niinpä..

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Pukeutua.

Oho, tämähän olikin kohteliaisuus, jota en muistakaan ennen mieheltä kuulleeni!

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
Mansikkasalaatti.

Nam.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Puhelin, puhelin ja puhelin.

Ai kauheeta :D

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Jos puhun tavaroiden järjestelemisestä kotona.

Hah, tämä liittyi meidän lomakinaan kun yritin saada miestä ottamaan kerrankin rennosti.


20. Entäs piristymään?
Shoppailu.

Ainahan se piristää!

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Jenni Vartiainen.

Rakastan Jennin musiikkia.

22. Millainen hän on vaimona?
Luotettava.

Perusvastaus.

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
Muutaman kuukauden jälkeen.

Siitäkin on jo 6,5 vuotta!

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
Vaatteiden ostolakko.

Onneksi sekin loppuu kohta..

25. Millainen on hänen kotilookinsa?
Hän pukeutuu minun hänelle liian isoihin t-paitoihin.

Niin siis käytän niitä yöpaitoina :D


SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

21. heinäkuuta 2015

Mini-Adidakset

Havahduttiin tuossa yksi päivä tajuamaan, että poikamme on oikeasti kulkenut helmikuusta asti samoissa kengissä. Nuo Eccon ensiaskelkengät olivat ostaessa ehkä himpun verran reilua kokoa, mutta viime aikoina ne on tuntuneet vähän liiankin kireiltä. Eccon kenkien lisäksihän Miltonilla on nyt kesällä ollut käytössä pienet sandaalit, mutta viileän kesän vuoksi ollaan aika paljon jouduttu pitämään ihan umpinaisia kenkiä. Nyt tarvittiin siis uudet umpinaiset kengät vanhojen tilalle ja suunnattiin eilenillalla kaupoille.


Stadiumista löytyi ihanat Adidaksen kengät. Tällä kertaa mennään simppelillä ja turvallisella mustalla. Haluttiin nyt ostaa tarrakiinnitettävät kengät nauhatossujen sijaan ja nämä on kyllä tosi helppo pukea malttamattoman pukeutujan jalkoihin. Kaupassa myös huomattiin, että tultiin ihan hyvään aikaan kenkäostoksille. Mukaan lähteneet mini-Adidakset on nimittäin kahta kokoa isommat kuin niitä edeltäneet Eccot. Hups.. Joko kyseessä on joku kasvupyrähdys tai sitten eri valmistajilla on vaan eri kokoisia kenkiä. Selvennyksenä vielä, että mies osti nämä, itsehän olen edelleen vaateostolakossa (mikä on ollut yllättävän helppoa ja rentouttavaa!).


Haikeana pakkaillaan siis nuo pienenpienet ensikengät kaappiin ja myydään mahdollisesti myöhemmin kirpputorilla eteenpäin. Ne jaloissa poika tepasteli ensimmäiset huterat askeleensa ulkona ja nyt sitä jo juostaan. Mutta nyt vaan uusilla tossuilla kohti uusia seikkailuja!

Mistä te tykkäätte ostaa lapsillenne kenkiä?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

20. heinäkuuta 2015

Kuulumisia ja ajatuksia blogista

Blogissa on ollut viikonlopun ajan poikkeuksellisesti kovin hiljaista. Lähdettiin lauantaina yhden yön venereissulle ystävien kesken ja poika oli sillä aikaa hoidossa. Tarkoitus oli tulla eilen kertoilemaan kuulumisia, mutta sairastuinkin äkillisesti lauantai-iltana/sunnuntaiaamuna ja olin niin huonovointinen vielä koko eilisen päivän, etten jaksanut oikein mitään. 


Lähdettiin siis ystävien kanssa perinteisille saaristofestareille, johon ollaan joka vuosi menty veneellä. Illalla oli kyllä ihan mahdottoman huono sää, satoi vettä kaatamalla ja oli kylmä ja ihmeellisen palelukohtauksen saattelemana päädyinkin nukkumaan paljon muita aikaisemmin. Aamuyöllä sitten heräsinkin vatsakipuun, joka pikkuhiljaa vaan voimistui ja voimistui koviksi krampeiksi. Instagramissa, @yhteenkasvettublogi, kerroinkin jo että vahvasti epäilen saaneeni ruokamyrkytyksen jostain, ainakin oireet täsmäsi juuri siihen.


Nyt olo on kuitenkin jo paljon parempi, ja vatsakivutkin on onneksi hellittäneet. Mutta näin harvoin sairastavana tuli taas muistutus siitä, miten onnekasta on oikeasti olla terve ja voida hyvin. Harmiksemme meidän Milton sai tässä samassa rytäkässä flunssan ja sairastelee nyt täällä nuhanenänä, onneksi ei oltu suunniteltu mitään matkusteluja seuraaville päiville, vaan saadaan rauhassa parantua kotosalla.


Blogissa on muutenkin ollut viimeisen viikon ajan normaalia hiljaisempaa, johtuen osittain myös miehen lomasta ja meidän Ahvenanmaan reissusta. Olen jotenkin tottunut viime kuukausina päivittämään blogia melkeinpä päivittäin ja pienikin etäisyys tuntuu jotenkin tosi hassulta, sen verran iso osa elämää tämä on viime aikoina ollut. Toisaalta varmasti ihan hyvä keskittyä välillä täysillä myös perheeseen ja antaa oman netinkäytön vähän rauhoittua. Olen huomannut blogimaailman muutenkin hieman hiljentyneen nyt heinäkuussa ja vaikka muiden postauksia onkin tullut aktiivisesti luettua puhelimella, niin aikaa kommentointiin on itselläkin ollut nyt vähemmän.


Jokatapauksessa meidän perheen lomailu jatkuu nyt vielä sen parisen viikkoa, minkä jälkeen jäädään pojan kanssa kaksistaan kotiin vielä kolmeksi viikoksi ennenkuin lähdetään yhdessä tutustumaan päiväkotiin. Todennäköisesti tulen olemaan koko ensimmäisen hoitoviikon päiväkodissa mukana, koska mulla on vielä lomaa töistä tuon ensimmäisen hoitoviikon ajan. Ja onhan tuo meidän mini vielä niin pieni, että on ihan kiva järjestää vähän pehmeämpi lasku täysin vieraaseen hoitopaikkaan. Kiinnostaisiko teitä postaukset liittyen päiväkodin aloitukseen? Itsellä olisi aiheesta paljon ajatuksia.


Mutta me täällä yritetään parantua taas täysiin voimiin ja vähän elättelen toiveita, että mahdollisesti päästäisiin tällä viikolla jossain vaiheessa Ikeaan tilailemaan uutta keittiötä! Keittiöremontti kun olisi tarkoitus tehdä nyt vielä kesän aikana ja olisi kiva saada se valmiiksi ennen kuin palaan töihin ja kouluun.

Onkos siellä pysytty terveinä?
Oletteko te huomanneet blogimaailman hiljentyneen näin keskikesällä?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

17. heinäkuuta 2015

Pikkuinen vesipeto


Meidän Milton rakastaa vettä. Tällä hetkellä parhaimmat leikit löytyvät veden parista ja sillä onkin ihana läträillä. Aloitettiin vauvauinti viime syksynä pojan ollessa vielä pieni vauva ja toinen tykkäsi jo tuolloin kovasti polskutella meidän vanhempien sylissä. Lopetettiin uinti kuitenkin muutaman kuukauden kuluttua ja talven polskuttelut oli enimmäkseen kylpyhuoneen ammeessa iltapesujen yhteydessä. Alkukeväästä ulkomaanreissullamme Milton pääsi ensimmäistä kertaa meriveteen tepastelemaan ja vaikka aallot vähän jännittikin, kiehtoi vesi toista kovasti.


Tämän kesän rantauinnit ovat meidän osalta jääneet toistaiseksi hyvin vähiin, enemmänkin oltaisiin käyty jos säät olisivat olleet vähän paremmat. Löydettiin Maarianhaminasta ihana lapsille soveltuva turvallinen ranta, jossa vesi oli pitkälle hyvin matalalla ja merivesikin tuntui kummallisen lämpimältä. Milton riemastui tosi paljon "uimisesta" eikä toista lopulta meinannut saada vedestä pois ollenkaan.

Meillä on tänä keväänä ja kesänä ollut poitsulla käytössä sekä uv-uimapuku että ihan tavalliset uimahousut ja paljaille ihoalueille on käytetty ACOn 50-suojakertoimista nimenomaan pikkulapsille tarkoitettua rasvaa. Aikamoista tököttiähän se on, mutta sen ei pitäisi sisältää mitään ylimääräisiä aineita ja on kyllä hyvin suojannut palamiselta.


Rantauintien lisäksi ollaan uiskenneltu uima-altaassa, mutta se ranta ja hiekka taitaa olla kaikista kiinnostavin juttu. Toivottavasti loppukesän säät suosisi vielä sen verran, että saataisiin edes muutamat rantapäivät lisää muistoksi talven varalle. Ja vieläkun saataisiin sitä itsesuojeluvaistoa hieman lisää, kaikki laiturit ja muut on nimittäin tuolle meidän pienelle tällä hetkellä vähän vaarallisia paikkoja. Toinen kun juoksisi vaan suoraan laidan yli ja hyppäisi veteen, mikäli joku ei olisi koko ajan pitelemässä kiinni. Huh, missähän vaiheessa nuo pienet oppii ymmärtämään, ettei sinne oikeasti voi vaan juosta..?

Nyt muuten iski taas ihan hirveä mökkikuume! Kuinka ihanaa olisikaan, jos olisi oma mökki ja oma pieni ranta. Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa!

Tykkääkö teidän pienet vedessä olemisesta? Missä te uiskentelette näin kesäisin?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

15. heinäkuuta 2015

Onnea ilta-auringossa


Eilisen ilta-aurinko, upeaakin upeammat maisemat ja rakkaita ihmisiä ympärillä. Näiden kuvien käsittelyn jälkeen sitä on itse sen verran suuressa tunnelatauksessa, että tuntuisi vaan hölmöltä alkaa höpöttelemään jokapäiväisiä kuulumisia. Nyt mennään siis väkisinkin herkistelyn puolelle.

Onni on nykyään monenlaisia asioita. Se on läsnä ihan yhtälailla arjessa kotona kerrostaloasunnossamme tuttujen seinien sisällä kuin myös näissä lomatunnelmissa kaukana kotoa. Viime päivinä olen tuntenut erityisen suurta onnea kuullessani lapseni sanovan mammaaa ja katsovan rakastavasti silmiin, nauraa hekottavan kutittaessani häntä tai kun makoillessani sängyllä toinen kiipeää viereeni ja painaa päänsä vatsalleni. Saattavat kuulostaa pieniltä asioilta, mutta itselleni ne aiheuttavat  sellaisen pakahduttavan onnen tunteen. Onnea on myös hiljainen automatka ja takapenkiltä kuuluva rauhallinen laulu, kylmien sadepäivien jälkeen yllättävä lämpöaalto, jalkojen kasteleminen lämpimässä merivedessä, rauhallinen jäätelöhetki ja ihan vain loppukesän suunnitelmien ajatteleminen.

Kesä on selkeästi parasta aikaa, sillä silloin me osataan ottaa kaikki irti onnestamme. Hymyillä ihmisille ja nauraa vastoinkäymisille. Pikkuhiljaa syksyn muutokset alkavat hiipimään alitajuntaan ja ajatus siitä, että päiväkodin aloitukseen ja omaan töihinpaluuseen on enää hieman reilu kuukausi aikaa, tuntuu oudolta. Nyt kesän aikana huomaankin hilautuneeni yhä enemmän kiinni lapseeni, ehkä se on jotain syvältä kumpuavaa äitikäyttäytymistä tulevia muutoksia odotellessa.

Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt? 

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

14. heinäkuuta 2015

IN LOVE

Siis miksi, oi miksi en koskaan aiemmin ole käynyt täällä? Olen aivan rakastunut Ahvenanmaahan, VAU! Tätä ihanempaa kotimaan lomakohdetta tuskin tulemme löytämään. Tämä oli ihan nappivalinta perhelomakohteeksi ja jokin tässä paikassa vaan kolahti heti. Rauhallisuus, lapsiystävällisyys, helppous, upeat maisemat ja joku sellainen tietynlainen seesteys mihin en ennen ole törmännyt. Tänne on päästävä uudestaan.

Tultiin tänne oman auton kanssa laivalla ja ollaan kierrelty vaan ympäriinsä. On ollut ihanaa nähdä täällä asuvaa hyvää ystävääni, meille on näytetty kaikki parhaimmat paikat ja ruokakin on ollut niin hyvää. Jopa ruoka-annokset on täällä jotenkin paljon kauniimmin aseteltu lautasille! Heh, joko riittää hehkutus? Ei mutta tuntuu, että sitä harvoin löytää näin ihania lomakohteita, joten pakko vaan vinkata tästä muillekin. Suosittelen siis ehdottomasti reissaamaan Ahvenanmaalle perheen kanssa kesäaikaan.

Kameran muistikortti on täyttynyt jo tämän yhden päivän aikana isosta määrästä kuvia, sillä ollaan keritty nähdä jo vaikka mitä. Käytiin aamulla Lilla Holmenissa moikkaamassa kanoja ja riikinkukkoja, päivällä oltiin uimarannalla ja illalla tehtiin vielä autoreissu vähän kauemmaksi Maarianhaminasta. Nyt kurkataan kuitenkin meidän aamuun pienellä Lilla Holmenin lastensaarella.


Lilla Holmen on siis pienenpieni saari aivan Maarianhaminan keskustan tuntumassa. Siellä on uimarannan lisäksi puistoalue, jossa mm. liikkuu vapaana kanoja ja riikinkukkoja. Milton innostui tietysti kovasti ihmisten joukossa tuttavallisesti viipottavista linnuista ja viihdyttiin pitkä tovi ihmettelemässä heidän touhujaan.

Huomenna meidän olisi tarkoitus ehkä katsastaa kehuttu Eckerö sekä kierrellä vielä Maarianhaminan pikkuputiikkeja. Vaatekauppojahan täällä ei paljoa ole, mikä on ihan kiva kun täällä satutaan sitä vaateostolakkoa tämän kuun ajan vielä viettelemään. Mutta nuo pienet sisustuspuodit ja muut olisi kiva keritä käydä vielä rauhassa läpi ennen kotiinpaluuta.

Onko Ahvenanmaa tuttu lomakohde? 
Onkos siellä muita tähän paikkaan ihastuneita?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

12. heinäkuuta 2015

Ne todelliset lomakuulumiset


Täällä sitä oleskellaan nyt hotellissa vilkkaan Muumimaailmapäivän jälkeen ja pikkumies tuhisee tuossa vieressä omassa sängyssään. Aamulla suunnataankin aikaisen aamupalan jälkeen laivalla Ahvenanmaalle. Ajattelin nyt raottaa vähän verhoa kaiken sen rauhallisen ja seesteisen perhe-elämän taakse, koska tällaista tämä lapsiperhearki nyt vaan oikeasti on (ainakin meillä), oltiin sitten lomalla tai ei.

1. Lähdette iloisesti kauan odotetulle kesälomareissulle. Ihana kesäsää hellii ja ajelette iloisesti muutaman tunnin matkan kohti ensimmäistä määränpäätä. Poika nukkuu sopivasti koko matkan ajan.

Tai sitten ei. Heinäkuun helteistä ei ole tietoakaan ja vettä tulee moottoritiellä ajellessa kaatamalla. Yrität pitää katseen tiukasti tiessä, jottet ajaisi ojaan. Poika ei nukahda millään päiväunille, vaan ihmettelee hermostuneena takapenkillä kun ei saa nukkua omassa sängyssään. Kun uni viimein tulee, ollaankin jo perillä...

2. Saavutte Muumimaailmaan. Käytte katselemassa ihania taloja ja kävelette rauhassa yhtenä porukkana moikkaillen välillä muumihahmoja.

Todellisuudessa sinulla ei ole välillä hajuakaan missä muu perheesi on. Poika ei suostu istumaan rattaissa vaan haluaa kävellä koko ajan itse. Tai pikemminkin juosta, mahdollisimman nopeasti ja holtittomasti ihmisvilinän keskellä. Yrität epätoivoisesti pysyä lapsesi perässä. Mies seisoskelee sillä aikaa jossain ihan muualla rattaiden kanssa ja teillä menee puoli tuntia, että löydätte taas toisenne.

3. Ihanan muumi-päivän jälkeen ajelette Turkuun ja päätätte lähteä ravintolaan syömään. Löydätte hotellin läheltä mukavan lapsiystävällisen paikan ja nautiskelette aterianne kaikessa rauhassa. Olo on rentoutunut ja onnellinen.

Todellisuudessa koko iltaruokailu on täysi fiasko. Lähdette etsiskelemään sopivaa ravintolaa ja huomaatte eksyneenne ihan väärään suuntaan. Kun viimein nälkäisinä pääsette pöytään ja saatte tilattua ruoat, on kello jo niin paljon, että poika ei jaksaisi millään odotella ruokaansa saati sitten keskittyä syömiseen. Ravintola täyttyy pöydästänne kuuluvaan kiljumiseen ja ruoat lentelee. Kun mikään ei auta niin laitat epätoivoisesti muumit pauhaamaan ja hotkit samalla oman annoksesi salamavauhdilla.

Kuulostaako teistä yhtään tutulta? Rentouttavasta lomapäivästä ei voi juuri puhua, mutta tästä kaikesta huolimatta meillä oli silti mukava päivä. Koska osattiin asennoitua oikein. Ollaan naurettu tänään niin paljon eikä tuon ravintolaillan päätteeksi olisi enää edes osattu muuta kuin nauraa. On nuo kaksi vaan niin älyttömän rakkaita.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

11. heinäkuuta 2015

Kesäjuhlat


Tämä viikko on kulunut aikamoisessa hujauksessa ja aika on mennyt eilisten juhlien järjestämiseen. Vietettiin eilen siis maalla 60-vuotisjuhlia ja kulunut viikko ollaan oltu auttelemassa juhlien järjestelyssä ja laitettu mm. isoa pihaa juhlakuntoon. Perjantaina sain sisustella ja koristella terassin oman tyylini mukaiseksi ja aloin taas haaveilemaan omasta omakotitalosta. Kyllähän omassa tontissa on aina hoitamista ja työtä on paljon enemmän kuin kerrostalossa asuessa, mutta kyllähän se olisi sen vaivan arvoista. Omaa unelmataloa odotellessa, mutta ehkä sen aika on sitten jossain vaiheessa kun minäkin olen palannut täysiaikaisesti (ja ehkä lopullisesti) työelämään.

Mutta takaisin elisiin juhliin! Juhlavieraita saapui kahdessa erässä, me oltiin mukana koko päivä. Milton oli vähän ihmeissään ihmisjoukon seassa, mutta jaksoi tosi reippaasti koko päivän ja seurusteli vieraiden kanssa. Juhla-asuksi löysin kaapista kolme vuotta vanhan vihreän valmistujaismekkoni, jota en sittemmin ollut käyttänyt ollenkaan. Miltonille mulla oli jo kesäinen juhla-asu valmiina, mutta päivällä olikin niin viileä, että jouduttiin pukemaan päälle jotain vähän lämpimämpää. Poitsu juhlikin sitten edellisen postauksen 1-vuotiskuvissakin näkyneissä pehmeissä farkuissa ja talvella Zarasta ostetussa kauluspaidassa. Kauaa ei kyllä tuon meidän pikkuvipeltäjän vaatteet siisteinä pysy maalla ollessa, jossain vaiheessa pojan vaatteet oli nimittäin ihan mudassa ja litimärkiä, kaikki suihkulähteet ja vesisäiliöt kun on tällä hetkellä erittäin kiinnostavia!

Tänään meillä olisi pakkauspäivä, huomenna nimittäin starttaa kauan odotettu kesälomareissumme. Reissun ensimmäinen stoppi tulee olemaan Naantali ja Muumimaailma heti huomenissa ja siitä sitten suunnataan Turkuun yöksi. Maanantaina aamulla lähdetään laivalla kohti Maarianhaminaa ja seuraavat kolme yötä vietetäänkin Ahvenanmaalla lomaillen. Meidän reissukuulumisia kannattaa nyt seurailla erityisesti Instagramissa, @yhteenkasvettublogi sekä blogin Facebookissa

Millaisia kesäjuhlia teillä on tänä kesänä ollut?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSA, FACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

9. heinäkuuta 2015

Keväiset 1-vuotiskuvaukset

Näistä kuvauksista on jo kokonaiset kaksi kuukautta aikaa (miten nopeasti aika oikein menee!), mutta täällä blogin puolella Miltonin 1-vuotiskuvia ei ollakaan vielä nähty. Ei haluttu mitään perinteistä studiokuvausta, vaan sellaisia ihania ja rentoja kuvia ulkosalla upeassa kevätauringossa. Ja niitähän me saatiin. Kuvaajana toimi LilyChristina Photography. Iso kuvapaketti oli täynnä upeita kuvia pienestä pojastamme. Tässä muutamia kuvia saamastamme paketista.


Kuvaukset sujuivat yllättävän hyvin, vaikka tuo pieni olikin ihan mahdottoman vilkas eikä kuvauspaikka pysynyt kauaa samana. Kuvattiin Porvoossa Maarinrannassa, mistä oli kauniit näkymät vanhaan kaupunkiin. Kuvausrekvisiittana meillä oli muutamia Miltonin rakkaimpia leluja, Nunu-pupu sekä Plaston punainen kauhakuormaaja. Suosikkilelujen avulla saatiin napattua muutamat istumiskuvatkin, kun poika malttoi pienen hetken leikkiä paikallaan. Kuvausasuna minillä oli sama asukokonaisuus, mikä synttärijuhlissakin eli Lindexin pehmeät farkut, Gapin farkkupaita ja kaulassa ruuturusetti. Kuvauspäivänä aurinko paistoi suoraan kohti ja tuulikin aika paljon, joten en uskaltanut antaa pojan olla ilman pipoa kovinkaan pitkiä hetkiä kerrallaan. Siksi muutamissa kuvissa vilahtelee H&M:n sininen neulepipo ja Nextin vihreä kevätparka.

Alkaa ihan itseäkin hymyilyttämään, kun näitä kuvia katselee. Jokainen äiti varmasti pitää omaa lastaan maailman kauneimpana ja niin pidän kyllä minäkin, kaunis pieni poikani. Riemua toisella riitti ja saatiin tosi onnistuneita kuvia muistoksi. Eniten tykkään kaikista missä pieni nauraa ja siksi näistäkin tuo viiminen on lempparini. Nyt kesäloman aikana olisi tarkoitus kehitellä suosikkikuvistamme muutamat vähän isommat seinätaulut kotiin.

Eikö olekin ihania? 

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA