30. elokuuta 2015

MITEN ALKURASKAUS ON SUJUNUT?

Tässä ollaan jo hyvinkin raskaana ja vihdoin voin huokaista helpotuksesta, kun ei enää tarvitse peitellä vatsaa löysien vaatteiden alle ja täällä blogissakin voi aiheesta jo puhua. Eilen pyörähti täyteen 12+0 raskausviikkoa ja kolmen kuukauden raja on nyt ylitetty.

Ensimmäinen kolmannes meni todella nopeasti ja näin ennestään yhden lapsen äitinä raskaus ei ole ehkä ollut ihan yhtä elämää hallitsevassa asemassa kuin Miltonia odottaessa silloin kaksi vuotta sitten. Osittain se johtuu varmasti myös siitä, että tällä kertaa olen voinut todella hyvin. Onnekseni en ole saanut kummoistakaan raskauspahoinvointia ja kaikki ruoka on maistunut (mitä nyt kahvia en kuukauteen pystynyt juomaan ollenkaan). Se heinäkuinen sairastelunikin johtui oikeasti täysin saamastani rajusta virustaudista eikä mitenkään raskaudesta. Hieman kyllä pelästyin miten pieni jaksaisi noin kovan taudin läpi noin alkuvaiheessa, mutta käytiin tuolloin jo varmuuden vuoksi yksityisellä varhaisultrassa ja kyllähän toisen sydän siellä vaan sykki kaikesta huolimatta.


Ainoa voimakas raskausoire tässä raskaudessa on ollut väsymys, joka varsinkin elokuun alussa tuntui ihan kaatavalta. Nukuin tuolloin pitkiä päiväunia pojan kanssa ja muutaman kerran huomasin torkahtelevani jopa hiekkalaatikon reunalla, väsymys tuntui ihan ylitsepääsemättömältä. Yhtenä päivänä se pahin väsymys sitten kuitenkin vain katosi ja enää olen potenut vain sellaista jännää iltapäivällä muutamaksi tunniksi iskevää uneliaisuutta, joka menee aina ohi kun vaan huilailee hetken sohvalla.

Muuten vaivanani on ollut edellisestäkin raskaudesta tuttu ihon epäpuhtaus ja tällä hetkellä joudun käyttämään paljon enemmän meikkiä kuin mitä normaalisti käyttäisin. Onneksi iho parantui viime raskaudessakin jo reilusti ennen viimeistä kolmannesta, joten uskon tämän nytkin olevan hyvin ohimenevää. Lisäksi on ollut närästystä, ajoittaista heikotusta, todella lisääntynyttä ruokahalua ja vessassa ravaamista, mutta kaikkihan ne kuuluvat asiaan.

Pahoinvoinnin puuttumisen lisäksi on kuitenkin vielä yksi asia, joka poikkeaa täysin edellisestä raskaudesta. Miltonia odottaessani sain alkuraskaudessa aikamoisia mielialan vaihteluja ja itkeskelin paljon. Nyt olo on kuitenkin tuntunut henkisesti hyvinkin vakaalta, kyyneleitä olen tirauttanut ehkä muutaman hassun kerran. Olen tätä kovasti ihmetellyt, koska olo tuntuu henkisesti todella normaalilta edelliseen kertaan verrattuna. Mutta niin ne raskaudet vaan saattavat ilmeisesti erota toisistaan, sillä samanlainen pieni ihmisenalku siellä kohdussa oleskeli siitäkin huolimatta että olen voinut tällä kertaa paremmin sekä henkisesti että fyysisesti.

Raskausaiheisia juttuja tullaan blogissa näkemään nyt aina silloin tällöin, vaikka toki jatkan kirjoittelua myös kaikesta muusta meidän perheeseen liittyvästä. Uusia lukijoitakin sinne on näiden uutisten jälkeen ilmestynyt ja meitähän pääsee seuraamaan kätevästi mm. Facebookin kautta. Postausaiheita otetaan myös mielellään vastaan, joten kirjoitelkaahan kommenttikenttään mistä haluaisitte lukea enemmän. Ja tuhannet kiitokset vielä onnitteluistanne, tuntuu niin ihanalta kun noin moni iloitsee tästä meille niin tärkeästä elämänmuutoksesta! ♥♥

Millaisia alkuraskauksia teillä on ollut? Onko ollut paljon eroa eri raskauksien välillä?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

28. elokuuta 2015

ONNELLINEN

Mulla olisi teille uutisia. Olen odottanut jo pitkään, että pääsisin kertomaan tästä, mutta järki on käskenyt vielä odottamaan. Nyt vihdoin ollaan päästy siihen vaiheeseen, että tästä uskaltaa viimeinkin alkaa puhumaan. 

Näin tänään monitorissa pienenpienen hedelmän kokoisen ihmisenalun, joka innokkaasti heilutteli käsiään. Olo on koko loppukesän ajan ollut jotenkin epävarma, eikä sitä oikein ole uskaltanut antaa itsensä vielä täysillä nauttia. Mutta nyt aletaan onneksi olemaan jo matkan turvallisella puolella ja katsellessani tänään tuota pientä ihmettä ultrassa se onnellisuus vaan vyöryi ylitseni. En voinut enää lakata hymyilemästä, nyt kaikki tuntuu paljon todellisemmalta.

Jonkinlaista kyselyä on jo tänne blogiinkin asiasta ilmaantunut ja pahoittelut, etten ole niihin kunnolla vastannut. Ei vaan vielä haluttu ennen tätä päivää kertoa asiasta julkisesti. Monihan varmaan tätä osasi jo odottaakin, sillä avoimestihan olen näistä haaveista täällä aiemmin kertonut.


Nyt ne haaveet ovat muuttuneet todeksi, meille on tulossa toinen lapsi ja Miltonista tulee ensi vuonna isoveli. Pikkuista odotamme saapuvaksi maaliskuussa. Ollaan niin onnellisia. 

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

27. elokuuta 2015

ARKEEN SOPEUTUMISTA


Täällä harjoitellaan uuteen arkeen sopeutumista. Viikko on kulunut ihan hurjan nopeasti, vaikka muutamaan kertaan olenkin kerinnyt miettiä miten sitä oikein ajan kuluttaisi yksikseen. Poika jäi eilen ensimmäistä kertaa yksin päiväkotiin ja kunnon itkuthan siinä toiselta pääsi (ja niin pääsi kyllä äidiltäkin, onneksi tosin vasta pihalla). Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo vaikea lähtö taisi olla kyllä oma vikani, jäin nimittäin vähän liian pitkäksi aikaa jumittamaan sitä lähtöä, koska en vain jostain syystä saanut itseäni ulos sieltä ja ehkäpä poika aisti fiilikseni. Päivä oli sitten kuitenkin mennyt todella hyvin, eikä mamman perään oltu myöhemmin enää itkeskelty. Iltapäivällä vastassa odottikin iloinen ja hyvillä päiväunilla varustettu pikkumies.

Tänään Miltonilla olikin sitten jo ihan eri ääni kellossa eikä tyyppi meinannut edes heippoja sanoa, vaan kipitti suoraan leikkimään muiden joukkoon. Tuli jotenkin tosi huojentunut olo ja lähdin hyvillä mielin kotiin. Kyllä se tästä, pikkuhiljaa sopeudutaan. Kumpikin.


Itse olen viettänyt tämän hieman oudolta tuntuneen oman ajan enimmäkseen kotona. Olen saanut  tehtyä blogiin liittyviä hommia, kokkaillut rauhassa, pessyt pyykkiä ja järjestellyt kotia. Eilen oli vielä jotenkin huono omatunto, kun toinen oli hoidossa ja itse senkun hengailin, mutta tänään fiilis oli jo paljon rentoutuneempi. Itseasiassa ihan hyvä, että sain tähän sopivasti aikaa selkiyttää omiakin ajatuksia ja valmistautua henkisesti maanantain töihinpaluuseen.

Olen järjestellyt lastenhuonetta ja miettinyt joko kohta pitäisi alkaa hankkimaan Miltonillekin kunnon lastensänkyä pinniksen sijaan. Toinen tuntui niin tykkäävän omasta päiväkodin pedistään, jossa ei ollut laitoja ja halusi oikein itse näyttää missä nukkuu. Itseasiassa koko meidän lastenhuone kaipaisi  taas uutta ryhtiä ja se olisikin otettava seuraavaksi projektiksi kunhan taas jaksaa aloittaa. Meillekin on alkanut kerääntymään niin paljon leluja, että joku kunnon säilytysratkaisu olisi kyllä nyt syksyllä jo keksittävä.


Tällä hetkellä olen aivan innoissani pikkuhiljaa viilenevistä keleistä ja siitä että saadaan vihdoin olla taas kotona pitkän remonttievakon jälkeen. Selailen innokkaasti kalenteriani ja tuntuu oikeastaan aika ihanalta päästä aikatauluttamaan omaa elämää, se on vaan aina ollut "mun juttu". Jotenkin kaikessa kiireessäkin on vaan niin rentouttavaa kun päivittäin tietää missä pitäisi seuraavaksi olla ja monelta.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

26. elokuuta 2015

UUSI IHANA KEITTIÖ


Tuntuu jotenkin hassulta päästää teidätkin viimein kurkistamaan meidän keittiöön, aiemmin kun en juurikaan sitä ole tänne blogiin kuvaillut. Lisäsin jo eilen Instagramiin (@yhteenkasvettublogi), kuvan tästä uudesta keittiöstä ja tässä olisi nyt vähän isompi kuvakooste. Olen aina pitänyt meidän kodista paljon, mutta en jostain syystä pitänyt meidän vanhasta keittiöstä lainkaan. Se ei ollut mikään hirmu vanha, mutta värimaailma ja esimerkiksi laattavalinnat eivät vain miellyttäneet itseäni yhtään. Ja onhan keittiö kodin sydän ja siellä tulee vietettyä paljon aikaa, joten on paljon ihanempaa, jos se myös vastaa omaa makua.

Meidän kahden viikon keittiöremontti on nyt valmis ja tässä on lopputulos. Tällä hetkellä voisin vaan tuijotella ja ihastella uutta keittiötä tunnista toiseen, niin hieno siitä lopulta tuli. Se on vaalea, hieman romanttinen, niin kotoisa ja just eikä melkein meidän tyyliä.

Lähdettiin toteuttamaan remonttia suht pienellä budjetilla, joten unohdettiin samantien muut keittiöfirmat ja suunnattiin Ikean suunnittelutyökalun pariin. Iskin silmäni näihin valoisiin vitriinikaappeihin ja niiden ympärille alettiin sitten rakentamaan muuta muuta keittiötä. Koska oma makuni vastaa enemmän romanttista kuin modernia niin otettiin kaapit korkeakiillon sijasta mattavalkoisina. Työtaso oli suuri ihastus ja se bongattiin vasta nyt kesän lopulla Ikean uusista valikoimista. Tuo väri tuntui juuri täydelliseltä meille, jotenkin ihanan rosoisa mutta silti neutraali. Välitilan kanssa pohdittiin suuntaan jos toiseen ja päädyttiin lopulta maalaamisen sijaan  laatoittamaan se. Sellainen perinteinen laatoitustyyli ei jotenkin tuntunut sopivalta, mutta keksittiin sitten tämä monessa sisustuslehdessäkin viime aikoina pyörinyt "tiililadonta"-menetelmä ja onneksemme se sopi kuin nakutettu työtasoon ja vitriinikaappeihin. Vanhat uuni, jääkaappi ja pakastin sekä astianpesukone saivat jäädä, koska ne pelaavat vielä hyvin, mutta liesituuletin vaihdettiin erilaiseen malliin. Mikrokin pitäisi vielä päivittää tähän vuoteen. Laattoja ei hankittu Ikeasta, mutta kaikki muut on sieltä.

Meidän keittiö on malliltaan kapea ja siksi valokuvauksellisesti hieman haastava kohde, mutta yritin nyt ottaa mahdollisimman monta eri vinkkelistä otettua kuvaa kokonaiskäsityksen saamiseksi. Tämä keittiö on kyllä tällä hetkellä ehdottomin suosikkipaikkani meillä kotona. Jotenkin koko koti tuntuu nyt vielä enemmän omalta.

Mitäs tykkäätte uudesta keittiöstä?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

24. elokuuta 2015

EKAA PÄIVÄÄ PÄIVÄKODISSA


Tänään se päivä sitten koitti. Aamulla ennen yhdeksää otettiin pyörä alle ja huristeltiin kohti päiväkotia. Portilla jännitti ja poitsukin halusi jostain syystä syliin jo ennen sisäänmenoa, ehkä toinen aavisti että jotain uutta ja jännittävää oli tapahtumassa.

Pientä ujostelua kesti ehkä viitisen minuuttia, jonka jälkeen Milton lähti iloisesti tutustumaan leluihin ja huoneisiin. Osallistuttiin hetki sisäleikkeihin ja siirryttiin sitten muiden mukana ulos. Pihalta löytyi paljon erilaisia autoja ja niillähän toinen sitten leikki keskittyneesti pitkän tovin.


Päätettiin näin ensimmäisenä päivänä olla paikalla vain aamupäivä ja suunnata lounaan jälkeen kotiin päiväunille. Sovittiin että tultaisiin ainakin vielä huomenna yhdessä paikanpäälle ja keskiviikkona poika voisi mahdollisesti jäädä jo nukkumaan päiväuniakin päiväkotiin niin että olisin itse jonkin aikaa poissa. Ensi viikko tulee kuitenkin meillä olemaan heti maanantaista lähtien täysinäisiä hoitopäiviä, joten jo tällä viikolla olisi hyvä totutella siihen, etten tulekaan olemaan paikanpäällä.


Vaikka tämänkin päivän aikana mielessä on pyörinyt monenlaisia ajatuksia lähtien siitä oliko tämä nyt sittenkään hyvä idea ja onko poika vielä sittenkin ihan liian pieni tällaiseen muutokseen, niin kaikenkaikkiaan jäi kyllä tosi hyvä fiilis ja tuli sellainen olo, että lapseni on oikeasti hyvissä käsissä. Päiväkotejakin kun on monenlaisia eikä kaikkialla asiat ole välttämättä kovin hyvin niin tuntuu jotenkin huojentavalta huomata, että tämä tuntuu selkeästi olevan hyvä paikka.

Toivottavasti loppuviikko sujuu yhtä mukavasti kuin tämä aloitus, toinen oli kyllä niin reipas 1-vuotias muiden joukossa. Kunhan ei nyt vaan saataisi kiusaksemme sitä kuuluisaa päiväkodinaloitusflunssaa, jonka moni on tuntunut saaneen jo heti ensimmäisellä viikolla.

- - - -

Mini Rodinin delfiinilegginsien arvonnan voittaja on nyt arvottu ja voittajaksi osui Iida / Missä onni on?. Onnea, laittelen sulle pian sähköpostia!

Miten teillä muilla on hoidon aloitus lähtenyt sujumaan?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

23. elokuuta 2015

KAHDESTAAN

Täällä on tänään kotiuduttu vuorokauden mittaiselta Helsinki-tripiltä, joka tehtiin tällä kertaa miehen kanssa ihan kahdestaan. Lähdettiin viettämään hääpäivää (muutaman viikon myöhässä) ja yövyttiin hotelli Tornissa yksi yö. Vuorokausi vietettiin täysin rennoissa meiningeissä ja nyt on oikeasti todella levännyt olo, teki niin hyvää meille kummallekin!


Saavuttiin Helsinkiin lauantaina jo päivällä ja kierreltiin muutamat kaupat, mutta kummallakaan ei tuntunut olevan kauheasti shoppailufiilistä ja teki vaan mieli ottaa ihan rennosti. Kävin kuitenkin ostamassa Miltonille välikausihaalarin ja itselleni löysin sattumalta tämän trikoomekon ja suunnattiin sitten syömään salaattilounasta.

Iltapäivällä saatiin meidän hotellihuone ja oltiin kumpikin niin väsyneitä, että nukahdettiin samantien huoneeseen päästyämme tunnin päiväunille. Muutamaan viikkoon ei olla oikein kunnon yöunia nukuttu, mies on ollut töiden jälkeen tekemässä keittiöremonttia ja itse olen heräillyt pojan kanssa joka aamu jo ennen kuutta. Tuntui kyllä aivan ihanalta nyt saada vaan nukkua ilman kiirettä.

Illalla lähdettiin vielä kävelemään ja syömään ravintolaan. Oli ihana päästä pitkästä aikaa juttelemaan kaikesta ihan rauhassa. Yöllä tulikin sitten nukuttua sellaiset 11 tunnin sikeät unet ja hieman pöllämystyneenähän sitä sitten aamulla heräsi aamupalalle. Kun on niin tottunut heräämään joka aamu väsyneenä tuon pienen herättäessä niin tuntuu melkein epätodelliselta herätä kerrankin omaan sisäiseen kelloon. Ainakin sitä oppii arvostamaan unta nyt enemmän!


Huomaan itse, että olen ollut tänään paljon paremmalla tuulella enkä hermostu asioista yhtä helposti mitä viime aikoina. Jotenkin olo on nyt todella levännyt ja kyllähän se teki meidän suhteellekin tosi hyvää. Pitäisi vaan muistaa järjestää yhteisiä hetkiä vähän useammin, varsinkin kun pojallekin on oikeasti innokkaita hoitajia tarjolla.

Nyt siis täysin uudella puhdilla seuraavaan viikkoon, joka meillä alkaakin Miltonin kanssa huomenna päiväkotiin tutustumisella. Itseä jännittää kyllä jo kovasti, mutta onneksi vielä viikko aikaa rauhassa tutustua uuteen hoitoympäristöön ennenkuin sitten seuraavalla viikolla aloitellaan jo ihan täysillä hoitopäivillä.

Miten teidän viikonloppu sujui? Saatteko te nukuttua kunnon yöunia vai joudutteko heräilemään aamuisin tosi aikaisin?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

21. elokuuta 2015

SHOE LOVE


En ole varsinaisesti mikään kenkien keräilijä ja harvoin ostelen niitä monia paria ihan huvikseen, yleensä ne tulee aina tarpeeseen. Nyt oli taas tarvehankintojen aika, sillä oma kenkävarastoni kaipaili jo uutta syksyä varten. Viihdyn syksyisin ja keväisin parhaiten tennareissa ja valkoiset Converseni alkoivat nyt näyttää jo sen verran käytön merkkejä, että teki mieli hankkia tilalle jotain uutta.


Vanseja olin katsellut jo jonkin aikaa, mutta halusin tällä kertaa jotain pirteämpää yksiväristen kenkien tilalle ja kun silmiini osui nämä ihanat kukkakuosiset tennarit Zalandon sivuilla, klikkailin ne heti ostoskoriin. Pirteät ja vähän erilaiset, mutta menevät kivasti kaikenlaisten vaatteiden kanssa.


Kerroin jo aiemmin hankkineeni Miltonille ne pienet mustat Adidaksen kengät, mutta halusin kuitenkin hankkia nyt vielä toisen parin ihan päiväkodinkin takia. Nämä Niket löytyi myöskin Zalandolta ja nämä oli vieläpä tosi mukavassa alessa! Ihastuin näihin vielä enemmän, kun ne tänään kotiin sain, ihanan kevyet tossut. Melkein tekisi mieli tilata vielä toiset eriväriset, mutta ehkä meillä nyt on jo kenkiä ihan riittävästi tälle syksylle.

Huomenna olisi miehen kanssa tiedossa parisuhdeaikaa hotelliyön merkeissä, lähdetään liikkeelle jo aamupäivällä ja poitsu lähtee mummin luokse hoitoon. Ja ainiin, kirjoittelen tätä nyt omasta sängystä käsin eli päästiin tänään vihdoin takaisin kotiin, ihanaa! Remontti alkaa olla viimeisiä viimeistelyjä vaille valmis ja mahdollisesti ensi viikon puolella pääsen laittelemaan teillekin kunnon kuvia uudesta keittiöstämme.

Millaisissa kengissä te viihdytte syksyisin?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

20. elokuuta 2015

MARJAISA BRITAKAKKU


Joko olette kokeilleet tämän hetken hittiä eli britakakkua? Instagramin puolella (@yhteenkasvettublogi),  vilahtelikin alkukuusta kuva britakakkukokeiluistani, kun päätin testata sitä synttärikahveillani ja olipa se hyvää, nam! Kakku oli normaaliin kermakakkuun verrattuna mukavan rapea ja marjat toivat makeaan kakkuun kivasti piristystä.

Britakakkureseptejä löytyy paljon, itse bongasin jostain ruoka- ja leivontareseptejä sisältävästä lehtisestä yksinkertaisen reseptin, jota sitten hieman muuntelin omaan makuun sopivaksi.. Normaaliin kermakakkuun verrattuna tämä oli tosi helppo ja nopea tehdä, suosittelen kokeilemaan kun kaipaatte jotain helposti valmistettavaa herkkua vieraille tarjottavaksi!

Marjaisa britakakku:

Taikina:
125g margariinia
1dl sokeria
2 keltuaista
1,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1dl maitoa

Marenki:
2 valkuaista
1,5dl sokeria

Täyte:
2dl kuohukermaa
250g maitorahkaa
0,5dl sokeria
mansikoita
mustikoita

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää keltuaiset yksitellen samalla vatkaten. Yhdistä leivinjauhe ja vehnäjauhot. Sekoita jauhot ja maito margariinivaahtoon. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Valmista marenki ja vaahdota valkuaiset vaahdoksi, lisää joukkoon sokeri. Vatkaa seos kovaksi vaahdoksi. Levitä marenki pohjan päälle. Paista 175-asteessa uunin keskitasolla 25min. Anna pohjan jäähtyä ja leikkaa se puoliksi.

Valmista täyte vaahdottamalla kerma ja sekoittamalla joukkoon rahka ja sokeri. Nosta ensimmäinen levyistä tarjoilulautaselle ja levitä päälle 2/3 kerma-rahkaseosta. Ripottele päälle mansikoita ja mustikoita. Nosta sitten päälle toinen kakkulevy ja lisää pinnalle loput täytteestä. Viimeistele koristelu vielä marjoilla.

Onko britakakut teille tuttuja?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

18. elokuuta 2015

SE KUTKUTTAVA TUNNE


Istahdin tänään ulos riippumattoon pojan nukahdettua päiväunille ja nostin eteeni kirjan. En muista lukeneeni juurikaan kirjoja raskausajan jälkeen, koska en vain jotenkin ole kotiäitiarjen keskellä jaksanut rauhoittua lukemaan mitään. Floridan reissuunkin tuli hankittua lukemista mukaan, mutta arvatkaa vaan tuliko tuon melkein 1-vuotiaan vipeltäjän seurassa paljoa luettua. Nyt näin kuitenkin, että Fifty Shades of Grey -sarjan kirjoittajalta oli ilmestynyt uusi miehen näkökulmasta kerrottu versio ja olihan se nyt pakko ostaa.

Viimeisiä kesäpäiviä viedään. Itse odotan kyllä syksyä ja ajatukset on muutenkin aikalailla tulevissa kuukausissa. Syyskuussa pääsee jo polttelemaan kynttilöitä ja ulkona on ihanan värikästä ja raikasta. Syksy tietää yleensä aina jonkin uuden alkua, tämä syksy tulee meillä olemaan täyttä muutosta.

Ensi viikolla meillä alkaa päiväkotiharjoittelu ja seuraavalla viikolla palailen takaisin yliopistolle ja ensimmäisiin työvuoroihin työpaikalleni. Auto- ja bussimatkoista tulee taas päivittäistä ja poikaa viedään päiväkotiin vuoroin autolla, rattailla tai pyörällä aikatauluista riippuen. Kiirettä tulee jokatapauksessa pitämään ja vapaapäiviä alkaa varmasti taas arvostamaan ihan eri tavalla. Odotan myös sitä, että saan syödä lounaani rauhassa, vaikkei koulun ruoka olekaan parhaimmasta päästä ja töissäkin tulee evääksi syötyä vähän mitä sattuu. Mutta silti, lounas omassa rauhassa kuulostaa vaan ihanalta.

Sain mieheltä synttärilahjaksi uuden Korsin laukun, johon mahtuu lompakot, kalenterit ja penaalit. Kävin tänään ostelemassa uusia kyniä ja tilasin netistä uudet syystennarit. Vaatekaappiakin pitäisi vähän päivittää jollain uudella. Ajatella, että nyt pitäisi oikeasti meikata ja pukeutua siististi päivittäin. Keskittyä taas itseensä himpun verran enemmän.

Tällä hetkellä vatsassa tuntuu se tietty kutkuttava tunne, kun jotain uutta on tapahtumassa. Mieli on jo hieman rauhoittunut päiväkodin aloituksen suhteen, mutta nyt olen vuorostaan alkanut jännittämään kaikkia omia juttujani. Töihinpaluu vaatii uudelleenperehtymistä ja varmasti kestää hetken, että vanhat opit muistuvat mieleen ja työ alkaa sujua normaalisti. Nyt tuntuu kuitenkin hyvältä juuri näin ja suorittaja-minäni taitaakin jo vähän hihkua ilosta päästessään toteuttamaan itseään muutenkin kuin äitinä. Toivotaan, että tämä syksy lähtee rullaamaan omalla panoillaan.

Miltä teidän tuleva syksy näyttää?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

16. elokuuta 2015

SNEAK PEEK UUDESTA KEITTIÖSTÄ


Terveisiä keittiöremontin keskeltä! Tässä olisi nyt pientä sneak peekiä tämän hetken tilanteesta. Ihan hyvällä mallilla ollaan jo uuden keittiön kanssa, vaikka ihan ongelmitta ei remontti olekaan mennyt. Tänään piti asentaa paikalleen välitilaan hankkimamme levy, mutta mallattuamme sitä seinälle, se näytti suorastaan rumalta. Levy ei peittänytkään koko tilaa, vaan yläreunaan olisi jäänyt tosi hölmön näköinen rako eikä se muutenkaan yhtään sopinut muuten niin hyvännäköiseen keittiöön.  Ei siis muutakun palauttelemaan sitä huomenna Ikeaan. Alettiin tuossa sitten pohtia muita vaihtoehtoja ja tällä hetkellä näyttäisi aika vahvasti siltä, että päädytäänkin vaan tasottamaan ja maalaamaan välitila (ja samalla koko keittiö) vaaleanharmaalla värillä.

Muuten kaikki on juuri niinkuin suunniteltiinkin. Rakastuin tuohon työtasoon jo Ikeassa kun sen ensi kerran näin, mutta nyt omassa keittiössä se näyttää vieläkin ihanammalta! Samoin tykästyin erityisesti tuohon valkoiseen altaaseen. Vitriinikaapit tulevat olemaan tässä keittiössä "se juttu", joten en myöskään malta odottaa että saadaan niihin astiat paikalleen ja valot palamaan.

Kotona ei olla pystytty asustelemaan nyt remontin aikana ja vaikka maalla onkin aina kivaa, niin kyllä me kaikki kaivattaisiin jo kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan. Miltonkin kävi tänään samalla moikkaamassa omia lelujaan ja kaiveli pitkään lelukoriaan ihan haltioissaan, taitanut tulla vähän ikävä jo. Tarkoitus oli saada remontti valmiiksi jo nyt alkuviikosta, mutta nyt näyttää vähän siltä että aikataulu tulee vähän venähtämään. Pakko kyllä vielä sanoa, että ihanaa kun on aviomies, joka osaa tehdä tällaisia hommia ja jaksaa remontoida kaikki illat ja viikonloput, vaikka käykin päivisin normaalisti töissä. Sekään ei ole itsestäänselvyys.

Toivottavasti saataisiin kaikki kuntoon ennen viikonloppua, koska varasin meille hotellihuoneen Helsingistä ja olisi ihana päästä viettämään hääpäivää kaksistaan.  

Miltäs vaikuttaa teidän mielestä? Onkos siellä muita, joilla remonttijutut tällä hetkellä ajankohtaisia?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

14. elokuuta 2015

SÖPÖJÄ DELFIINEJÄ + ARVONTA


Meidän mini rakastaa vettä ja kaikenlaiset vesileikit saa tällä hetkellä aikaan suunnatonta riemua! Ollaan edelleen täällä maalla ja eilen poitsu pääsi taas leikkimään pientä puutarhuria. Tuloksena oli läpimärkä pikkumies ja kyllähän siinä itselläkin oli vaatteet märkinä, kun toinen suihkutteli vettä riemuissaan ympäriinsä. Voi tuota pienten iloa!

Tilailin kesällä pojalle Mini Rodinin vaatteita ja oli ihan pakko saada nämä suloiset delfiinilegginsit. Sattui kuitenkin niin jännästi, että saatiin tismalleen samanlaiset legginsit tuliaisiksi Ruotsista, kun olin jo kerinnyt tilailla tuotteet kotiin. Saatiin myös toppi samaa kuosia ja miten ihana yhdistelmä tuo onkaan! Vaatteet ovat kokoa 92/98 ja Miltonille vielä vähän reiluja, mutta menevät sitten hyvin vielä ensi kesänäkin. Ja legginsejähän me voidaan käyttää pitkin vuotta.

Meillä on nyt kuitenkin vielä toinen pari näitä samaisia legginsejä ja ajattelin aluksi, että myisin ne eteenpäin, mutta päätin sittenkin yllättää teidät lukijat arpomalla ne yhdelle teistä. Eli arvottavana olisi nyt käyttämättömät Mini Rodinin delfiinilegginsit kokoa 92/98! Arvontaan pääset osallistumaan tykkäämällä blogin FACEBOOK-sivusta ja kommentoimalla tähän alle toimivan sähköpostiosoitteesi. Arvonta-aikaa on viikko, osallistua voi 21.8. saakka.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

12. elokuuta 2015

YHTEINEN AIKA KORTILLA

© Mikael Halmeenmäki
Maanantai oli meidän toinen hääpäivä, minkä mm. Facebookissa seuraavat jo huomasivatkin. Tämä viikko on ollut todella kiireinen ja kerkesin vasta nyt postailemaan aiheesta. Keittiöremontti on täydessä vauhdissa ja luonnollisesti hääpäivän vietot saivat tältä viikolta nyt siirtyä. Maanantaina hädin tuskin näin miestä, mitä nyt sen verran että toinen oli töiden jälkeen pikaisesti kiiruhtanut kukkakauppaan ostamaan vaimolleen neilikoita! 

Onhan se ihanaa saada keittiö kuntoon, mutta tajusin tuossa maanantaina hääkuvia katsellessani, että ollaan taidettu hieman laiminlyödä kahdenkeskistä aikaamme itseasiassa koko kesän ajan. Heinäkuussa oltiin yhden yön venereissulla ystävien kanssa, mutta sekin reissu meni lopulta vähän pieleen kun sairastuin. Aloin miettimään, että olisi todella ihanaa päästä oikeasti viettämään aikaa ihan kaksistaan vaikka ihan kokonaiseksi vuorokaudeksi ja tehdä sellaisia juttuja, mitä meillä oli tapana tehdä kaikki ne vuodet ennen kuin poitsu syntyi.

Meidän pitäisi toivon mukaan viimeistään ensi viikolla saada remontti valmiiksi ja ajattelin järjestää meille seuraavaksi viikonlopuksi jotain kivaa, sillä mikä estää juhlistamasta hääpäivää muutamankin viikon myöhässä. Olisi ihanaa lähteä lentokoneella Tukholmaan yhdeksi yöksi, siinä kerkeäisi kivasti viettää aikaa paikanpäällä. Lentelin itse aikoinani jonkinverran Helsinki-Tukholma -väliä, kun olin siellä vaihto-oppilaana, mutta kaikki lennot näyttivät nyt olevan tosi kalliita. Voi olla, että päädytään ihan vaan Helsinkiin hotelliin ja käydään elokuvissa ja syömässä rauhassa. Jokatapauksessa jotain on nyt järjestettävä, tuntuu että siitä alkaa olla jo liian pitkä aika kun ollaan kunnolla keskitytty vaan toisiimme.

Tajusin tässä samalla, etten ole kesän aikana tehnyt oikeastaan mitään ihan vaan itsekseni. Teatteriharrastus loppui keväällä ja saliltakin on tullut pidettyä nyt taukoa. Olen viettänyt oikeastaan kaiken ajan pojan kanssa. Toisaalta koko arki tulee tietysti pian muuttumaan ihan päälaelleen töihin- ja kouluunpaluun jälkeen. Välillä on kuitenkin ikävä myös tyttöjeniltoja ja hetkiä muutenkin ystävien kanssa ja ihan havahdun, että miksen oikeasti ole käynyt juuri missään tai ylipäänsä ottanut aikaa itselleni. Tuntuu, että kesän aikana olen tullut yhä enemmän sellaiseksi perhekeskeiseksi äidiksi, minkä näen kyllä hyvänä asiana. Ei niitä omia juttuja saisi silti kokonaan unohtaa. Ystävyyssuhteista olisi nyt paljon ajatuksia ja kirjoitettavaa, mutta toistaiseksi en ole oikein osannut pukea ajatuksia sanoiksi. Ehkä palaan aiheeseen jossain vaiheessa. 

Kuinka usein te vietätte parisuhdeaikaa? Ja tuleeko vietettyä aikaa myös yksin?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

9. elokuuta 2015

MITÄ PAKATA MUKAAN PÄIVÄKOTIIN?

Meillä päiväkoti alkaa vasta kahden viikon kuluttua, mutta kaikki alkaa käytännön asioiden osalta olla jo mietitty valmiiksi. Saatiin kesäkuisella vanhempien tutustumiskäynnillä pojan omahoitajalta hyviä vinkkejä, mitä kannattaa varata mukaan. Tässä tulee meidän lista, toivottavasti näistä olisi apua muillekin päivähoitotaipaletta aloittaville perheille.


Hoitoreppu. Meillä lähdetään liikkeelle tällä joululahjaksi saadulla mini-Kånken repulla, joka on jo viimeiset puoli vuotta palvellut hyvin hoitolaukun virkaa. Hoitorepun sisällä tulee kulkemaan pojan vaihtovaatteet, joita varmaan on hyvä varata ihan muutamatkin kappaleet mukaan. Päiväkodista nimittäin muistutettiin, että näin alkusyksystä ennen haalarikelejä lapset ulkoilevat eri vaatteissa mitä sisällä pitävät.


Sisätossut. Lahjaksi ollaan saatu nämäkin söpöt muumitossut ja ne on kovasti odotelleet jo ensimmäisiä hoitopäiviä ja testiinpääsyä. Sisätossujahan päiväkodit yleensä suosittelee ja varsinkin näille pienille ne onkin tosi hyvä varustus.


Sadevaatteet. Päiväkodissahan ulkoillaan säällä kuin säällä, joten sadevaatteet on pakollinen varustus. Miltonin sadeasu ja saappaat löysin Stadiumin aleista alkukesästä ja tuo puku on vielä vähän reilu mutta kohta varmasti jo sopiva. Kumisaappaat ajattelin hankkia vielä toiset, sillä tämä Everestin malli ei jostain syystä oikein meinaa istua meidän poitsun jalkaan. Kumpparisuosituksia otetaan siis mielellään vastaan! Täytyy kyllä varmaan hankkia vielä toinenkin sadeasu, jotta olisi sitten myös varapari pesupäiviä varten ja ihan kotikäyttöönkin.


Unilelu. Aika monelle pienelle tosi tärkeä kaveri päiväunilla. Meillä ei unet meinaa tulla ilman rakasta pupua ja varsinkin hoidon alussa uudessa paikassa pupusta tulee varmasti yhä tärkeämpi. Hoitajan suosituksesta päätettiin hankkia toinen täysin identtinen pupu päiväkotia varten, jotta ei joka päivä tarvitsisi kuljetella näitä eestaas.

Lisäksi päiväunia varten pakkaillaan mukaan tutti ja mahdollisesti myös tuttipullo, kunhan olen ensin selvittänyt miten unimaidon kanssa käy. Meidän pullovieroitus ei nimittäin ole vielä onnistunut, sillä poitsu ei vaan millään suostu juomaan maitoa nokkamukeista. Päiväkotiin tulee myös viedä omat vaipat ja tarkistaa aina, että niitä varmasti on riittävästi. Tässä ehkä ne tärkeimmät, kertokaahan jos teille tulee mieleen jotain lisättävää!

Näyttääkö teidän muiden listat samalta vai löytyykö eroavaisuuksia?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

7. elokuuta 2015

PIKKUTYYLI: UUTTA SYKSYYN


Pitkästä aikaa taas PIKKUTYYLI-postauksen merkeissä! Ostelin tuossa viime viikolla poitsulle vähän uutta käyttövaatetta syksyä varten ja päiväkotiakin ajatellen mielessä oli hankkia aika paljon ihan tavallisia mukavantuntuisia vaatteita edullisesti.

Vaikka tällä viikolla on muuten saanut kulkea ihan kesävaatteissa, niin eilisen sadepäivä vaati vähän lämpimämpää vaatetta päälle. Pistettiinkin sitten heti uusia syysostoksia testiin. Ihana punainen huppari löytyi Zarasta ja on sellaista kivaa ohutta materiaalia. Legginsit ja t-paita puolestaan on Lindexistä. Välikausihaalari meillä on vielä kokonaan hankkimatta, mutta toivotaan että saadaan nauttia näistä lämpimistä keleistä vielä jonkin aikaa eikä tarvitsisi vielä haalareita alkaa pukemaan.

Pakko kertoa tähän samaan vielä vähän kuulumisia. Olen aika innoissani, päästään nimittäin nyt aloittelemaan sitä meidän keittiöremonttia. Ikean kalusteet saapuivat tänään ja viikonloppuna olisi tarkoitus alkaa niitä kasailemaan ja ensi viikolla purkaa vanha keittiö alas. Vaikka en kyllä tiedä miten iso apu itsestäni tässä projektissa on, omat laatikkojenruuvailukokemukseni kun ovat aika noloja.. Lähdetään nyt jokatapauksessa maalle evakkoon joksikin päiviksi Miltonin ja kisun kanssa niin saadaan koti rauhoitettua ihan remonttia varten. Ihanaa, kohta saadaan ihastella itse suunniteltua keittiötä. En malta odottaa!!

Kiitos muuten tuhannesti kannustavista kommenteistanne päiväkotipostaukseen, taas kerran olin niin iloinen tästä blogista ja teistä lukijoista. Ihanaa, kun jaksatte kommentoida ja antaa vertaistukea!

Joko siellä on osteltu paljon vaatteita syksyä varten? Teettekö te välikausivaatehankinnat jo ajoissa loppukesästä vai vasta myöhemmin?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

6. elokuuta 2015

SUPERMAUKAS KINKKU-JUUSTOPIIRAKKA


Täytin eilen 26 vuotta ja kahviteltiin perheen kesken. Rakastan leipomista, mutta harvoin tulee leivoskeltua ihan muuten vaan. Vaikka kakut onkin hyviä, niin suolaiset syötävät menee tunnetusti kahvipöydissä aina parhaiten kaupaksi. Tykkään tehdä piirakoita, ne on tosi helppoja mutta samalla maukkaita. Etsiskelen yleensä uusia reseptejä googlesta, mutta tässä viimeisen vuoden aikana olen löytänyt yhden luottoreseptin. Oli pakko tulla jakamaan se nyt teillekin, sen verran kehuja se on vierailta aina saanut.


Perinteinen kinkku-juustopiirakka on vaan niin varma vaihtoehto kuin voi olla. Tämä resepti löytyi itseasiassa aikoinaan jostain anoppini vanhasta reseptikirjasta ja tein tätä myös mm. poitsun 1-vuotisjuhlilla.

Kinkku-juustopiirakka

Pohja:
100g margariinia
2,5dl vehnäjauhoja
0,5dl vettä

Täyte:
100g savukinkkua
1/4 paprikaa
100g Emmental-juustoraastetta
1rkl persiljaa

Maitoseos:
2 munaa
1dl maitoa
1dl kuohukermaa
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria

Sekoita keskenään margariini, vehnäjauhot ja vesi. Painele taikina voidellun vuoan pohjalle. Paista pohjaa uunissa 225 asteessa 13-15min. Valmista täyte sekoittamalla keskenään pilkottu savukinkku ja paprikan palaset, juustoraaste ja hienonnettu persilja. Sekoita sen jälkeen maitoseos. Laita pohjan päälle ensin täyte ja kaada lopuksi päälle maitoseos. Paista 225 asteessa, kunnes piirakan pinta on saanut sopivasti väriä.

Tällä kertaa sovelsin reseptiä hieman. Laitoin margariinin tilalle voita ja kinkkua tuli laitettua ehkä hieman enemmän kuin tuo 100g ja lisäksi meillä oli valkopippuri kokonaan loppu, joten kokeilin mustapippuria tilalle. Kävi ihan kivasti niinkin!

Tykkäättekö tehdä erilaisia piirakoita? Millainen on suosikkisi?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

4. elokuuta 2015

KUN LAPSI ALOITTAA PÄIVÄKODIN

Tiedän, että on monia, joiden mielestä 1 vuotta 4 kuukautta vanha lapsi on vielä liian pieni päiväkotiin. Suurin osa lapsista taidetaankin hoitaa kotona sinne kahden vuoden ikään saakka, mutta meidän tilanne on nyt kuitenkin tämä. Tuo pieni sosiaalinen ja utelias pikkumies aloittaa muutamien viikkojen päästä päiväkotiryhmässä.

Omat fiilikset ovat tällä hetkellä aika sekavat. Toisina päivinä osaan suhtautua asiaan ihan rennosti ja ajatella, että ihan hyvin se menee. Toisina päivinä melkein itken kotona miehelle, että mitä jos tämä olikin maailman huonoin idea. Päiväkotipäätös ei ollut meillä olosuhteiden pakko, mutta tuntui silti oikealta ratkaisulta.


Milton on sosiaalinen lapsi, joka kaipaa ympärilleen ihmisiä ja paljon aktiviteettia. Meillä on sen verran vähän äiti-lapsi-kavereita, että leikkitreffejä on hyvin harvoin ja oikeasti vietetään aikaa todella paljon kahdestaan. Jos poika olisi hiljaisempi ja enemmän omissa oloissaan viihtyvää tyyppiä, olisi tilanne ehkä toinen. Vaikka toki tähän vaikuttaa myös monet muut asiat. Haluttiin myös nimenomaan päiväkotiin, sillä perhepäivähoito ei missään vaiheessa ollut meillä vaihtoehtona.

Meidän pieni tulee siis olemaan hoidossa joinain viikkoina täydet viisi päivää ja joinain viikkoina neljänä päivänä, riippuen ihan opinnoistani. Joinain päivinä hoitopäivät ovat lyhyempiä, mutta silloin kun teen aamuvuoroja töissä. saattavat hoitopäivät venähtää sinne lähemmäs 10 tuntiin. Ja se onkin varmaan se, mikä tässä eniten ahdistaa. Tuntuu vähän kohtuuttomalta, kun toinen on vielä niin pieni, mutta sille ei oikein vaan voi mitään. Meidän molempien työmatkat on nimittäin tunti per suunta. Joudutaan myös näinä aamuna viemään poika hoitoon todella aikaisin (jo siinä kuuden jälkeen), koska meillä molemmilla työt alkavat niin aikaisin. Mutta onneksi tämä ei tosiaan ole jokapäiväistä ja monena koulupäivänä pääsen hakemaan poikaa kotiin jo hyvissa ajoin päiväuniajan jälkeen.


Halusin, että päästäisiin aloittamaan päiväkotiin tutustuminen ensin yhdessä ja siksi lomailenkin töistä ja koulusta vielä tuon ensimmäisen hoitoviikon ajan. Tarkoitus olisi ainakin parina päivänä alkuun käydä yhdessä tutustumassa, mutta loppuviikosta ajattelin jo jättää pojan muutamiksi tunneiksi yksikseen tottumaan paikkaan vähän senkin mukaan miten toinen tuntuu sopeutuvan. Tarkoituksena olisi nyt kuitenkin yrittää itse olla mahdollisimman tyyni ja rauhallinen tuossa aloitusvaiheessa, sillä vaikka kuinka tekisi mieli itkeä ja parkua ja olla päästämättä lasta syleilystään, niin en kuitenkaan halua omalla käytökselläni tehdä pojan hoidon aloituksesta vaikeampaa. Itken vaikka sitten siellä portilla, kun toinen ei enää näe. Huh, ei sitä olisi koskaan uskonut miten paljon tunteita tämä voi saada aikaan.

En muista olenko vielä kertonut, että Miltonin ryhmä tulee olemaan ruotsinkielinen. Tämä siksi, että suomea poika kuulee niin paljon joka paikassa ja toivottaisiin, että poika oppisi molemmat äidinkielet yhtä vahvoina. Tarkoitus on myös laittaa poika ruotsinkieliseen kouluun sitten myöhemmin ja koettiin tärkeäksi, että sekä päiväkoti että koulu tullaan käymään samalla kielellä. Miltonin ruotsin kielen ymmärrys on nyt miehen kesäloman aikana onneksi parantunut tosi selkeästi ja toinen tuntuu nyt ymmärtävän puhetta yhtä hyvin kummallakin kielellä, vaikkei itse puhetta tällä hetkellä paljoa tulekaan.

Nyt olisi ihana kuulla teidän kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta. Onko teillä päiväkodin aloitus ajankohtaista? Minkä ikäisinä teidän lapset on aloittaneet/aloittavat päiväkodin?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

2. elokuuta 2015

KESÄN LUOTTOVAATTEET

Tämä kesä on ollut siinä mielessä outo, että kesävaatteissa ei todellakaan ole pystynyt päivittäin kulkemaan. Olen itse aina ollut aika kuumaverinen enkä siis palele kovin herkästi. Aika monta kertaa tänäkin kesänä ollaan miehen kanssa kuljettu kaupungilla niin, että miehellä on ollut takki ja farkut, kun itse olen painellut joku ohut mekko päällä hartiat ja jalat paljaana. Tosi monena päivänä nyt heinäkuussakin on kuitenkin ollut pakko pukea päälle pitkät housut ja neule, koska ulkona olisi yksinkertaisesti jäätynyt.


Tänään paistoi aurinko ja itsepintaisesti lähdin liikkeelle kesävaatteissa. Tajusin, että olen tänä kesänä ollut muutenkin melko tylsä pukeutuja ja kaivanut vaan kaapista aina ne vaatteet, joissa olen tuntenut oloni mukavimmaksi (ei yleensä aina ne samat, hah). Nämä valkoiset Floridan reissulta ostetut shortsit on kyllä olleet ehdottomasti eniten käytetyin vaatekappale kuluneen lomankin aikana. Niin mukavat, mutta silti kivat ja pirteät. Valkoiset sandaalit on myös olleet sen verran kovassa kulutuksessa, että alkavat olla jo aika kulunutta paria (olisi vaan pitänyt ostaa ne hintavat Birkenstockit).


Oli tylsää tai ei, niin tykkään usein käyttää yläosina ihan perus trikoopaitoja ja toppeja. Niitä on helppo yhdistellä erilaisiin shortseihin ja housuihin. Tämäkin raidallinen paita löytyi ihan muutamalla eurolla ja tulee varmasti olemaan kovassa käytössä.

En ole täällä blogin puolella erilaisia päivän asuja pahemmin viime aikoina näytellyt, mutta tykkäsin tästä tämänpäiväisestä yhdistelmästä tosi paljon. Tämä on ehkä selkeimmin sitä vaatetyyliä mistä erityisesti tykkään ja missä tunnen oloni kaikkein mukavimmaksi tällä hetkellä.

Miltä teidän kesätyyli on näyttänyt?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA