27. elokuuta 2015

ARKEEN SOPEUTUMISTA


Täällä harjoitellaan uuteen arkeen sopeutumista. Viikko on kulunut ihan hurjan nopeasti, vaikka muutamaan kertaan olenkin kerinnyt miettiä miten sitä oikein ajan kuluttaisi yksikseen. Poika jäi eilen ensimmäistä kertaa yksin päiväkotiin ja kunnon itkuthan siinä toiselta pääsi (ja niin pääsi kyllä äidiltäkin, onneksi tosin vasta pihalla). Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo vaikea lähtö taisi olla kyllä oma vikani, jäin nimittäin vähän liian pitkäksi aikaa jumittamaan sitä lähtöä, koska en vain jostain syystä saanut itseäni ulos sieltä ja ehkäpä poika aisti fiilikseni. Päivä oli sitten kuitenkin mennyt todella hyvin, eikä mamman perään oltu myöhemmin enää itkeskelty. Iltapäivällä vastassa odottikin iloinen ja hyvillä päiväunilla varustettu pikkumies.

Tänään Miltonilla olikin sitten jo ihan eri ääni kellossa eikä tyyppi meinannut edes heippoja sanoa, vaan kipitti suoraan leikkimään muiden joukkoon. Tuli jotenkin tosi huojentunut olo ja lähdin hyvillä mielin kotiin. Kyllä se tästä, pikkuhiljaa sopeudutaan. Kumpikin.


Itse olen viettänyt tämän hieman oudolta tuntuneen oman ajan enimmäkseen kotona. Olen saanut  tehtyä blogiin liittyviä hommia, kokkaillut rauhassa, pessyt pyykkiä ja järjestellyt kotia. Eilen oli vielä jotenkin huono omatunto, kun toinen oli hoidossa ja itse senkun hengailin, mutta tänään fiilis oli jo paljon rentoutuneempi. Itseasiassa ihan hyvä, että sain tähän sopivasti aikaa selkiyttää omiakin ajatuksia ja valmistautua henkisesti maanantain töihinpaluuseen.

Olen järjestellyt lastenhuonetta ja miettinyt joko kohta pitäisi alkaa hankkimaan Miltonillekin kunnon lastensänkyä pinniksen sijaan. Toinen tuntui niin tykkäävän omasta päiväkodin pedistään, jossa ei ollut laitoja ja halusi oikein itse näyttää missä nukkuu. Itseasiassa koko meidän lastenhuone kaipaisi  taas uutta ryhtiä ja se olisikin otettava seuraavaksi projektiksi kunhan taas jaksaa aloittaa. Meillekin on alkanut kerääntymään niin paljon leluja, että joku kunnon säilytysratkaisu olisi kyllä nyt syksyllä jo keksittävä.


Tällä hetkellä olen aivan innoissani pikkuhiljaa viilenevistä keleistä ja siitä että saadaan vihdoin olla taas kotona pitkän remonttievakon jälkeen. Selailen innokkaasti kalenteriani ja tuntuu oikeastaan aika ihanalta päästä aikatauluttamaan omaa elämää, se on vaan aina ollut "mun juttu". Jotenkin kaikessa kiireessäkin on vaan niin rentouttavaa kun päivittäin tietää missä pitäisi seuraavaksi olla ja monelta.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

4 kommenttia:

  1. Mukava kuulla että Milton on sopeutunut hyvin dagikseen :)
    Ja voi että mikä ihana kikkaratukka <3

    Ai palaat vasta maanantaina töihin :) onnea töihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu toinen on kyllä hyvin sulautunut sinne muiden pienten joukkoon :) Maanantaina joo paluu töihin, kiitos! :)

      Poista
  2. Minkä kokoinen asunto teillä on? Ette varmaan uuteen ole heti vaihtamassa, kun keittiörempankin vasta teitte? :) Mielenkiinnosta kyselen kun juuri muutettu uuteen asuntoon ja kakkonen mielessä niin ei tekisi heti mieli uuteen isompaan vaihtaa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tällainen 84-neliöinen kerrostaloneliö! Eli makkareitakin on tarpeeksi kahdelle lapselle ja meille vanhemmille, joten varmaan tässä vielä jonkin aikaa pysytään :) Omakotitalo olisi haaveissa kyllä jossain vaiheessa (lähivuosien aikana), mutta ei varmaan ihan vielä :)

      Poista