9. syyskuuta 2015

AAMUVIRKUT


Me taidetaan siinä mielessä olla vähän outoa porukkaa koko perhe, että ollaan kaikki kunnon aamuihmisiä. Eletään päivät todella aamupainoitteisesti ja puolestaan illalla ollaan jo yhdeksän maissa koko porukka unten mailla. Välillä tuntuu kuin jopa elettäisiin vähän muusta maailmasta erillään, monen muun päivärytmit kun tuntuvat olevan niin erilaiset.

Olen itse parhaimmillani herättyäni. Elämä tuntuu aamuisin kaikkein valoisimmalta, olen energinen ja tehokas, kun taas iltaisin en yleensä saa paljoakaan enää aikaan. Tällä hetkellä parhaimmat aamut ovat silti sellaisia, jossa saan istuskella sohvalla kahvikupponen kädessä ja seurailla pojan leikkejä.


Milton herää aamuisin yleensä 5:30 - 6:00 välillä ja vaikka olenkin aamuihminen, niin onhan se nyt aikaisin. Sunnuntaiaamuisin lastenohjelmatkin alkavat vasta kahdeksan aikaan, mutta meillä ollaan hereillä ennen kuutta, oli sitten arki tai viikonloppu. Jonkin aikaa jaksoin siitä nurista ja olla kateellinen siitä, että monet muut lapset nukkuvat aamuisin pidempään, mutta nyt olen alkanut hyväksymään sen. "Ennen seitsemää en itse kyllä heräisi" -tyylisiä kommentteja kuulee paljon, mutta pakkohan se on vaan herätä. Ei tähän auta myöhäisemmät nukkumaanmenot, vaan meidän poika  vaan sattuu olemaan aamuvirkkua tyyppiä.


Poikkeusaamuja meillä on silloin tällöin ja niistä ollaan aina yhtä ihmeissämme. Maanantaina heräsin hätkähtäen hereille, miestä ei näkynyt enää nukkumassa ja huomasin että ulkona alkaa olla jo valoisaa. Koti oli hiirenhiljainen. Kaivoin puhelimen esiin ja ihmettelin hetken, kello oli jo 6:30. Olo tuntui todella levänneeltä ja täysin virkeältä. Nousin ylös ja pikkuhiljaa alkoi lastenhuoneestakin kuulua ääntä.

Olen itsekin niin tottunut tähän aamuelämään, että hätkähtelen automaattisesti hereille ainakin ennen seitsemää. Viikonloppuisin meillä on yleensä molemmilla vanhemmilla yksi nukkumispäivä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että itse ainakin omaan tahtiini heräilen silloinkin jo kahdeksaan mennessä. En voisi kuvitellakaan nukkuvani esimerkiksi kymmeneen. Puolet päivästä tuntuisi silloin menneen jo ihan ohi ja olisin varmaan todella pöllämystynyt.


Kavereiden kanssa menot menevät välillä ristiin, kun me oltaisiin viikonloppuisin kyläilyvalmiita jo siinä vaiheessa kun toiset vielä availevat silmiä ja sitten taas iltaisin muiden valvoessa ollaan yleensä jo nukkumassa. Viime lauantainakin painuttiin väsyneinä nukkumaan jo yhdeksän maissa ja naurettiin miten oudolta tämä meidän oma rytmi välillä tuntuu, omassa aikataulussa ja omassa perhekuplassa.

Aamukuuden päiväkotiinviemiset sujuvat onneksi heräilyjen osalta tosi automaattisesti. Iltapäivisin ja iltaisin kaipaisin kuitenkin vähän lisäboostia itselleni, sen verran vetämätön olo sitä on tässä viime aikoina aina loppupäivisin ollut, vaikka aamuisin olen yleensä täynnä energiaa. Jännä nähdä, miten nuo omat ilta- ja yövuoroni lähtevät töissä sujumaan, vai meneekö pasmat ihan sekaisin kun on nyt niin tottunut elämään tässä samassa rutiininomaisessa päivärytmissä.

Oletteko te aamun vai illan virkkuja? Mihin aikaan vuorokaudesta teillä sujuu arjen askareet parhaiten?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

20 kommenttia:

  1. Meillä taas tyttö nukkuu 9-10 asti joka päivä. On aina nukkunut vähintään kahdeksaan. Hassua miten niin erilaisia ovat nuo pienet. Itse toivoisin joskus että heräilisimme aijemmin, mutta jos neidin herättää niin on tosi kiukkuinen.. Onneksi ei ole vielä mihinkään aamuisin kiirettä :) Ihanat muuten noi ulkoiluvaatteet! Mistä löysit sormikkaat noin pieniin sormiin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tosiaan voi kyllä niin paljon vaihdella näiden pienten unirytmit! :D Mä en muista, että meidän poitsu olisi tainnut koskaan vielä nukkua yhdeksään asti! :D Sormikkaat löytyi Kappahlista! :)

      Poista
  2. Mä olen sekä aamu- että iltatorkku :D Voisin nukkua vaikka miten pitkään aamuisin, mutta eihän se tietenkään ole mahdollista. Iltaisin taas käyn hitaalla, mutta silti tulee usein mentyä vasta yhdentoista jälkeen nukkumaan. Eilen menin ennen kymmentä ja aamu tuntui vielä takkuisemmalta kuin yleensä :D tosin kun odotin Valtsua mentiin melkein joka ilta koko perhe yhdeksältä nukkumaan. Nyt sitä kaipaa omaa hetkeä ja se on otettava iltaisin kun muuta mahdollisuutta ei oikein ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla varmaan myös tuo raskaus vaikuttaa siihen, että menen tosi aikaisin iltaisin nukkumaan, koska tein niin myös Miltonia odottaessa silloin pari vuotta sitten vaikkei aina olisi edes ollut pakko aamulla herätä niin aikaisin :) Nuo illat on kyllä tärkeitä oman ajan kannalta ja tällä hetkellä kyllä tuntuu että sitä omaa vapaa-aikaa ei juuri ole kun painuu sänkyyn samantien kun on saanut pojan nukahtamaan.. :D

      Poista
  3. Meidän neiti 1v. on myös aamuvirkku ja viideltä noustaan harvase päivä. Välillä väsyttää kovin... Tiedän sen tunteen, kun saakin nukkua puoli kuuteen tai peräti kuuteen! On niin levännyt olo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihanan virkistynyt olo tulee jos jonain aamuna saa nukkua tunnin pidempään! :)

      Poista
  4. Kuulostaa kyllä niin aikaisilta nuo teidän aamut! :D mutta kyllähän sitä kaikkeen tottuu, varsinkin jos ei oikein ole vaihtoehtojakaan. Mä rakastan aamuja, mutta olen aamu-uninen. Kyllä se aina vähän tuntuu päivän tuhlaamiselta, jos nukkuu kovin pitkään. Nykyään kyllä harvemmin vauvan kanssa sitä vaaraa on ;) Pitäisi kyllä kans varmaan opetella menemään aikaisemmin nukkumaan, kun aamuisin joutuu kumminkin nousemaan aikaisin, mutta harvemmin osaan mennä ennen keskiyötä... ;

    Jaksamista töihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, joo kyllähän ne on ihan tosi aikaisia.. :D Ja siis työaamuinahan herään itse jo klo 5, ennen olisi tuottanut liikaa vaikeuksia, mutta nyt siihen on tottunut :) Iltaisin onkin sitten jo aivan valmis nukkumaan kun poikakin käy. Mutta kyllä mäkin Miltonin vauvaikana valvoskelin pidempään iltaisin :)

      Poista
  5. Samoja ajatuksia täälä! Me kans yleensä ollaan ylhäällä klo 7 tai ennemmin, oon aina ollu aamuvirkku (tai emmäny teininä ollu) ja samoin meidän Lassi 7v., Amalia on sitten sellanen että se nukkuu vaikka klo 10 eli se on kuin isänsä.
    Me tättähäärät sitten ollaan kovin virkeitä aamusta ja eniten saan silloin aikaiseksi. Illalla meinaan olla sitte jo aika lapaantunu ja viimeistään oon klo 22:00 sängyssä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että saman perheen sisällä voi olla sekä aamu- että iltavirkkua porukkaa :) Mutta näin aamuvirkkuna saa kyllä aamupäivisin paremmin aikaiseksi tehdä jotain!

      Poista
  6. Meillä herätään vaihtelevasti 8-9. Joskus saattaa mennä puoli kymmeneen herääminen. Illalla nukkumaan menee 9 pintaan, joskus venähtää riippuen ollaanko autoiltu kovin myöhään illasta ja poika nukkunut autossa.

    Ite oon tehokkain kun on herätty, eli aamuisin yleensä. Illalla täälläkin on jo niin väsy että nukkumaan saa mennä kun poikakin menee.

    Mua kiinnostaa kans mistä noin pienet sormikkaat on löytynyt? Meillä poika tykkää touhuta paljon pihalla ja tumppujen kans se on vähä turhan hankalaa ja usein tumput lentää pois. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että teillä kuitenkin aamuisin nukutaan kahdeksaankin asti, ehkä meilläkin vielä joskus.. ;) Sormikkaat löytyi Kappahlista, oli sellainen kolmen parin pakkaus! Vähän on reilut vielä kun tuo koko oli 1-4 vuotiaille :D

      Poista
  7. Täällä myös yksi aamuvirkku! Meillä vauva herää kuudelta ja kolmevuotias kömpii ylös sängystä yleensä klo 6.30. Itsekin alan katsomaan kelloa viimeistään seitsemältä jos jostain kumman syystä kaikki vielä nukkuu (ja silloin tulee yleensä paniikki, että päivä menee kohta jo ohi :D )

    Musta on ihanaa aloittaa päivä ajoissa, niin iltaisin voi sitten vetäytyä vällyjen alle jo hyvissä ajoin. Me ollaan yleensä aina ensimmäiset puistossa, sillä olemme jo puoli yhdeksän aikaa valmiita lähtöön. Mulla myös energiatasot laskevat iltaa kohden, joten aamuisin olen kaikista tehoikkain ja pirtein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kuulostaa niin tutulta tuo että alkaa vähän hädissään vilkuilemaan kelloa että nukutaanko täällä muka vielä jos seitsemäänkin asti saa nukkua :D Outo fiilis tulee tuollaisista aamuista, kun on niin tottunut heräämään viimeistään siinä kuudelta. Mekin ollaan aina ekoja puistossa ja lähdössä jo pois, kun muut saapuu paikalle :D

      Poista
  8. Herään töihin aina aamulla klo 5. Viikonloppuisin herään yleensä ensimmäisenä ja aika usein klo 6.30. Lapsetkin heräävät siinä seitsemän jälkeen. Ihan viim klo 10 haluan olla jo liikenteessä :) Kun herää näin aikaisin saa paljon enemmän päivisin aikaiseksi asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullakin siis aikaisia työaamuja, mä herään kanssa ite 5 jos meen aamuvuoroon. Niinpä, parhaiten saa aikaan niinä päivinä kun herää ajoissa :)

      Poista
  9. Me ollaan kaikki myös aamuvirkkuja, herätään yleensä 6-7 aikaan. Ihan hirveen vaikea ja välillä ärsyttävää sopia vaikka puistotreffejä kun muut herää kun me ollaan jo ulkona :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama, aamupäiville ei oikein yleensä edes sovita mitään, vasta päikkäreiden jälkeen saa ehkä muiden kanssa aikataulut yhteen :)

      Poista
  10. Meillä poika herää seiskan pintaan aamuisin ja se on mulle ihan liian aikaisin. Ennen kasia herätykset tuntuu kamalilta, mutta niin on kyllä aina ollut :( Mun mielestä ois ihanaa herätä aamulla pirteenä ja ajattelin että kyllä siihen heräämiseen tottuu, mutta näköjään ei :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, uskon että on vaikeaa jos on tottunut heräämään myöhemmin :)

      Poista