16. syyskuuta 2015

RYTMITÖNTÄ MENOA


Miten saisi päiviin lisää tunteja? On tämä uusi arki kyllä aikamoista rumbaa kun vertaa edelliseen vuoteen, nyt tuntuu nimittäin ettei aika meinaa millään riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Tai sitten kerkesin vaan liiaksi tottua siihen kotona oloon ja päivittäiseen samaan rytmiin.

Jonkinlaista rytmiä sitä tuntuisi todella kaipaavan nyt tähänkin arkeen. Meilläkun päivien aikataulut vaihtelevat suurestikin, on aikaisia aamuja ja vähän myöhäisempiä aamuja ja jatkuvasti pitäisi pystyä pitämään sekä mies, isovanhemmat että päiväkoti kartalla pojan viemisistä ja hakemisista, itsestäni puhumattakaan. Huomaan selailevani koko ajan kalenteria ja mielessä käy jatkuva organisointi, kun sovittuihin aikatauluihin tulee myös jatkuvasti muutoksia.


Onneksi päiväkodin suhteen kaikki on alkanut nyt sujumaan todella hyvin. Vielä viime viikon loppupuolelle saakka jouduttiin jokaikinen aamu jättämään itkevä Milton muiden syliin ja tuntui tosi pahalta lähteä itse pois, kun kuuli toisen itkun vielä ovenkin taakse. Yhtäkkiä se sitten kuitenkin vaan muuttui eikä sitä itkua enää tullutkaan. Sen sijaan tänäänkin poika juoksi innoissaan pikkuautojen luokse ja huudellessani heipat ovelta poika juoksi vielä vilkuttamaan iloisesti. Tuntui niin hyvältä ja niin huojentavalta.

Muuten tätä meidän arkea on tottapuhuakseni varjostanut myös pieni epävarmuus johtuen itseeni liittyvistä terveydellisistä syistä, jotka eivät kuitenkaan liity suoranaisesti raskauteen. Olen onneksi huomenna menossa lääkärille, jolloin toivottavasti saadaan vähän selvennystä tähän arkeen ja jatkoon. Raskaudesta kuitenkin puheenollen, olen taas alkanut tuntemaan supistuksia. Ensimmäiset taisi ilmaantua tuossa viikonloppuna kun 15. raskausviikko lähti käyntiin ja hetki tuli kyllä mietittyä, että onkos tämä nyt todella sitä mitä luulen. Mutta ei niistä kyllä ole tainnut voida erehtyä, viikonlopusta lähtien täällä on nimittäin tuntunut samaisia vatsan kiristelyjä ihan päivittäin. Miltonia odottaessahan kärsin loppuraskauden ajan ihan jatkuvista harjoitussupistuksista, jotka vaikeuttivat liikkumista todella paljon ja valitettavasti näyttää siltä, että samaa meininkiä on luvassa tälläkin kertaa. Vaikka ihan näin aikaisin nämä ei kyllä oikein saisi alkaa, viimeksi kun taisin tuntea ensimmäisiä supistuksia vasta 24. raskausviikon tienoilla.


Samalla vilauttelen tässä vähän kuvia näistä pikkutyyppimme uutukaisista syyskaupunkivaatteista. Tuo Pico-takki on vielä reilu, mutta itse asiassa aika hauska tuollaisena pitkänä versiona. Lämmittää hyvin jalkoja samalla. Ja nämä Gugguun uudet huivi ja pipo otettiin kanssa nyt jo käyttöön, vaikka alunperin niitä talveksi suunnittelin. Tuo burgundy väri sopii kyllä Miltonille niin kivasti ja tuo vähän särmää siihen ainaiseen sinisävytteiseen "poikavärien" maailmaan.

Mitäs teidän arkeen kuuluu juuri nyt?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSA, FACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

2 kommenttia:

  1. Suloinen asu Miltonilla! Täällä syksyn arki on jatkunut melko samanlaisena kuin arki tähänkin asti. Jo nyt kotona ollessa meinaavat välillä vuorokauden tunnit loppua kesken, mitähän se on kun töihin palaa.. :D Toivottavasti lääkärissä selviää mikä sinua vaivaa ja vointi paranee! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin töihin palatessa aika tuntuu todella olevan kortilla, tunteja kaivattaisiin kyllä kipeästi lisää!! :D Kiitos kommentista Anne <3

      Poista