11. lokakuuta 2015

MITÄ KUULUU 1,5-VUOTIAALLE?



Siitä on jo aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut Miltonin kuulumisia tarkemmin. Kuukausittaiset kehitykseen liittyvät postaukset päättyivät siinä pojan täyttäessä vuoden iän, mutta nyt puoli vuotta myöhemmin ajattelin, että voisi olla mukava kirjoitella vähän pikkumiehen tämänhetkisiäkin kuulumisia pitkästä aikaa. Virallisestihan tuo 1,5 vuotta pärähtää mittariin vasta kuun lopussa, mutta malttamattomana teki mieli kirjoitella jo nyt.

Mutta mistä aloittaisinkaan? Puolessa vuodessa on tapahtunut paljon. On hauska lueskella nyt keväällä kirjoittamaani 1-vuotispostausta ja miettiä miten poika on tuosta vaiheesta kehittynyt. Ainakin hiuksia on toiselle tullut reippaasti lisää ja ne vaan tuntuvat kihartuvan päivä päivältä enemmän. Kertaakaan ei olla vielä toisen tukkaa leikattu, enkä jotenkin raaskisi noihin kiharoihin kyllä vielä koskeakaan.


Milton oli jo keväällä hyvin vilkas poika. Kävely opittiin nopeasti ja aika äkkiä kuvioihin tuli mukaan myös juoksu. Vauhti tuntuu tässä kesän ja syksyn aikana vaan kiihtyneen entisestään eikä toinen juuri paikoillaan viihdy. Uusin suosikkijuttu on ehdottomasti kiipeily, poika kiipeilee keittiön pöydälle seisomaan, wc:n lavuaariin hengailemaan ja testailee jokaikisen jakkaran jonka huoneesta löytää. Toistaiseksi ollaan vielä vältytty haavereilta ja hieman kauhulla odotan sitä päivää, kun toinen tulee jostain alas niin että oikeasti sattuu.

Meidän 1,5-vuotias on myös hyvin itsenäinen tapaus siinä mielessä, että haluaisi tehdä kaiken itse. Vain hyvin harvoin meillä suostutaan ottamaan kädestä kiinni esimerkiksi kaupungilla kävellessä, sillä mielenkiintoisempaa olisi vaan juosta ympäriinsä. Tästä syystä ei juurikaan pystytä laskemaan poikaa pois rattaista tai ruokakärryistä (vaikka kyllähän niistä yritetään kovasti itsekin kivuta pois) julkisilla paikoilla, mikä on sinänsä vähän harmi. Olisi niin mukava antaa toisen välillä itsekin liikuskella kävellen kaupoissa ja muualla. Mutta näin supervilkkaan lapsen äitinä sitä on kyllä oppinut toimimaan hyvinkin ripeästi erilaisissa tilanteissa ja kauppareissutkin hoidetaan aika tehokkaalla tahdilla.


Vieraiden ihmisten ujostelua meillä ei oikein missään vaiheessa ole kunnolla havaittu ja nykyäänkin poika tekee yleensä iloisesti tuttavuutta kaikenlaisten ihmisten kanssa. Milton on yleensä kovin iloinen ja hymyileväinen tyyppi ja harmituksetkin unohdetaan yleensä melko nopeasti. Poikamme rakastaa autoja ja erilaisia kulkuvälineitä yli kaiken. Pojan lelukori on täynnä erilaisia menopelejä ja hänellä on tapana kerätä autot ja traktorit vierekkäin ja ajella niillä kaikilla samaan aikaan. Myös kaikenlainen tekniikka, koneet ja johdot kiinnostavat nyt hurjasti.

Vielä keväällä meillä kuultiin aika paljonkin sanoja, mutta kesän aikana siinä suhteessa tuli pieni stoppi. Miehen kesäloman jälkeen pojan ruotsin kielen ymmärtäminen oli selkeästi parantunut, mutta samalla sanavarasto huomattavasti vähentynyt. Tällä hetkellähän poika kuulee molempia äidinkieliään melko tasapuolisesti, ruotsia ehkä jopa vähän enemmän dagis-päivistä johtuen. Juuri nyt pikkumurulla on kuitenkin käytössä ainoastaan kaksi selkeää sanaa: pappa sekä dit. Jossain vaiheessa mamma-sana tuli vielä hyvin vahvana, mutta yhtäkkiä se vaan jäi pois. Jännä nähdä miten tämä puheen kehitys tässä lähtee etenemään, seuraava neuvola-aika meillä on vasta tuossa kuukauden päästä.

Mutta ihanaa kyllä seurata tuon pienen puuhailuja ja sitä miten taitavasti poika on alkanut suoriutumaan asioista itse. Uusien taitojen kehittymistä ja ennenkaikkea sitä suurta oppimisen iloa on vaan niin mahtavaa näin äidin silmin seurata.

Mitäs muille 1,5-vuotiaille kuuluu? Millaisia kokemuksia teillä on tämänikäisten puheenkehityksestä?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

10 kommenttia:

  1. Noi kiharat on kyllä niin hellyttävät! Ihana pieni ^_^

    VastaaPoista
  2. Suloinen Milton! Heh, meillä on kyllä pelottavan rauhallinen 1,5-vuotias. Tutut kyselivät esimerkiksi tuon Diy tuolinpäällinen -postaukseni jälkeen, että onko tarjotin vain kuvausrekvisiittaa. Ei, ei se ole. :D Siinä sohvalla se saa olla rauhassa, aina. Puhetta ei juurikaan tule, mutta ymmärrys on valtava. Välillä ihan hämmästyy kuinka paljon toinen ymmärtää puhetta, vaikka ei itse puhu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oho, meillä tavarat lentelee kyllä joka paikkaan eikä ole paljoa pieniä sisustusesineitä pystynyt enää matalilla tasoilla pitämään.. :D Mutta niinhän se on, että tuossa iässä on kyllä ymmärrys paljon isompaa kuin oma puheentuotto ja eiköhän niitä sanojakin ala sitten pikkuhiljaa sieltä tulemaan :)

      Poista
  3. Hei kokeilkaa valjaita julkisilla paikoilla! Joo tulee vähän koirafiilis, mutta siten toinen saisi itse kävellä eikä esim. autojen alle jäämisestä olis pelkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valjaat on kyllä käyneet mielessä, mutta jotenkin niitä ei vain ole tullut kokeiltua. Kesällä ne olisi olleet ihan tosi hyvät, kun liikuttiin niin paljon ulkona. Pakko varmaan miettiä niitä mikäli tuo hieman holtiton vauhdikkuus tässä vaan jatkuu.. ;)

      Poista
  4. Löysin sun blogin, kun etsin josko löytyisi joku samaan aikaan odottava äiti. Oon ite nyt viikolla 14 ja esikoinen marraskuun alussa 1,5v. Aikas samoihin osuu siis nuo lasten iät ja tää sun kuvaus 1,5-vuotiaasta vois olla hyvin kirjotettu meidän pojasta. Jään innolla lukemaan blogia jatkossakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mulla on jäänyt sulle vastaamatta kokonaan! Pahoittelut! Ihanaa, että löysit tänne lukemaan, tervetuloa näin vähän myöhässä :)

      Poista
  5. Muistelinkin että kirjoitit tästä aiheesta, niin etsin sen blogiarkistostasi :3

    Nyt olen huomannut meidän Oliverin kanssa ihan samaa, että n. kuukausi sitten tuli tiettyjä sanoja selkeästi, mutta nyt on esimerkiksi mamma jäänyt pois. Mahtaakohan johtua dagiksesta tai siitä kun kuulee kumpaakin kieltä paljon?

    Miten teillä Milton nykyään juttelee? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan että johtuu kahden kielen kuulemisesta, samaa mietin meillä kun Miltonilta alkoi jäädä sanoja pois. Ymmärrys on kuitenkin koko ajan parantunut joten eiköhän niitä sanojakin ala tulemaan jossain vaiheessa. Meillä poika puhuu edelleen aika vähän sanoja, käyttää oikeastaan vaan 4-5 sanaa ja kaiken muun ääntelee omalla tyylillään :D

      Poista