23. lokakuuta 2015

RAKENNEULTRA

Keskiviikkoaamua oltiin odotettu jännityksellä. Jotenkin se tuntui sellaiselta etapilta, jonka saavuttamisen jälkeen voisi lopulta kunnolla hengähtää ja alkaa todella nauttimaan raskaudesta. Luottaa siihen, että päästyämme jo tähän pisteeseen sujuisi raskaus varmasti hyvin myös loppuun asti. Tuntui, että välillä aika oli madellut todella hitaasti, mutta koittihan se päivä sitten vihdoin ja viimein.

Aamulla vietyämme pojan päiväkotiin, ajeltiin rauhakseen kohti sairaalaa ja jännitti kovasti. Mitä jos siellä ei olisikaan kaikki hyvin? Huolestutti, vaikka mieli oli silti pohjimmiltaan luottavainen. Vatsassa lenteli perhosia, paljastuisiko sieltä nyt viimeinkin poika- vai tyttövauva? Arvauksia oltiin heitelty kotona vähän kumpaankin suuntaan, pyöritelty mielessä nimiä kummallekin ja mietitty millaista elämä tulisi olemaan kahden pojan tai sekä pojan että tytön vanhempina.

Meillä on aina ollut todella mukavia ultrakokemuksia, tunnelma on ollut leppoisa ja rauhallinen. Tälläkin kertaa aloin heti hymyilemään nähdessämme meidän pienen kuvassa, jokin siinä vaan jokaikinen kerta herkistää. Mies katseli omaan tapaansa, insinöörimäisen tarkkaan edessämme olevaa ruutua, itse vaan hymyilin haltioituneena. Siellä se viuhtoi liikkeessä lähes koko ajan, meidän ihana tuleva kuopuksemme. Totesin, että odotettavissa on todennäköisesti yhtä vilkas lapsonen kuin ensimmäinenkin, pieni kun on jo tässä vaiheessa ollut niin kova potkimaankin.


Käytiin läpi kaikki tarvittava ja saatiin kuulla, että vauvalla oli kaikki kunnossa. Olo oli helpottunut, kaikki oli hyvin. Kasvun puolesta vauva ei vastannut aivan täysin meneillään olevia raskausviikkoja, mutta oli kuitenkin sopusuhtainen omaan kokoonsa nähden. Mietin, tuleekohan tästä pienestä kenties vaan hieman pienikokoisempi vauva. Kun aivot, sydän ja kaikki muu tärkeä oli käyty läpi, kurkattiin lopuksi vielä jalkoväliin. Hetken odottelimme täydessä hiljaisuudessa ja vilkaisin vaivihkaa miestä. Me kumpikin tiedettiin vastaus. Hetken päästä saatiin vahvistus ja tunsin samantien silmieni kostuvan.

"Kyllä täällä pieni tyttö näyttäisi olevan."

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

30 kommenttia:

  1. Eikä, ihanaa!! Sulla on tosi mukava blogi, jään seuramaan. Paljon onnea hyvistä ultrakuulumisista ja hyvää loppuodotusta. -Joko tuleva isoveli on tietoinen tulevasta perheenlisäyksestä? -Ellinoora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos <3 Kiva että jäät seurailemaan!! :) Milton ei vielä oikein taida ymmärtää, vaikka vauvasta ollaankin jo yritetty puhua. Ehkä pikkuhiljaa.. :)

      Poista
  2. Oii, ihana että kaikki hyvin ja onnea tyttölupauksesta ♥♥

    VastaaPoista
  3. Ihanaa<3 Paljon Onnea! <3 Aavistelinkin aiemmin postausten perusteella että tyttö olis tulossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Moni taisikin aavistella ja itsekin aloin jossain vaiheessa viime viikkoina vähän ihmettelemään tuota erilaista mahan muotoa :)

      Poista
  4. En nyt osaa muuta kommentoida kuin että ihanaa <3

    VastaaPoista
  5. Niin ihanaa että kaikki oli hyvin ja onnea tyttölupauksesta. ♡

    VastaaPoista
  6. Ihanaa paljon onnea tytöstä!! :) Tuli itsellenikin kylmät väreet noista viimesisrä lauseista kun eläydyin kunnolla :D ollu tosi kiva lueskella sun blogia nyt viime aikoina, toki aiemminkin mutta nyt vielä erityisesti kun kärsin kamalasta vauvakuumeesta!

    VastaaPoista
  7. Oii paljon onnea tyttö lupauksesta ♡ :)

    VastaaPoista
  8. Kyllähän mä lopputuloksen tiesin jo instassa nähtyäni, mutta herkäksi veti tämä teksti! Hurjasti onnea loppu odotukseen :)

    VastaaPoista
  9. ihanaa että kaikki oli hyvin ja onnea pienestä prinsessasta <3

    VastaaPoista