7. marraskuuta 2015

PÄIVÄKOTIKUULUMISIA JA TULEVIA MUUTOKSIA


En olekaan vähään aikaan kirjoitellut Miltonin päiväkotikuulumisia. Meidän taaperon dagis-taival on lähtenyt sujumaan kaikenkaikkiaan todella hyvin ja jokainen viikko on tuntunut menevän yhä paremmin, sekä pojan että itseni osalta. Alkusyksy oli pientä rämpimistä kaiken uuden keskellä, mutta nyt ollaan alettu jo mukavasti tottumaan ja päivät kulkevat omalla painollaan ilman sen suurempia stressejä ja ahdistuksia oikeastaan kenenkään osalta.

Meillä oli tällä viikolla vasu-keskustelu pojan oman opettajan kanssa ja saatiin vähän perusteellisemmin kuulla miten nämä ensimmäiset kaksi kuukautta toisella on ryhmässä mennyt. Lastentarhanopettajan kuvailu pojan luonteenpiirteistä ja käyttäytymisestä vastasi aika lailla meidänkin tuntemusta tuosta pikkuvilpertistämme. Milton on päiväkodissa eläväinen, iloinen ja utelias, juuri sellainen minä mekin hänet tunnemme. Keskittymisen harjoittelussa ollaan kuulemma näiden kahden kuukauden aikana menty jo hyvin eteenpäin ja mikä parasta, heille on tullut kuva, että poika oikeasti viihtyy hoidossa.

Saatiin myös kuulla hieman ikäviä uutisia, tämä kyseinen ruotsinkielinen ryhmä lopettaa ensi syksystä kokonaan toimintansa ja kaikkien lasten on näin ollen hankittava uusi hoitopaikka jostain toisesta päiväkodista. Uutisen kuultuani huokaisin vaan mielessäni miten hyvä tuuri kävikään, että  meillä on tulossa perheenlisäystä jo keväällä ennen näitä muutoksia eikä Miltonin hoidontarve ole enää samanlainen siinä vaiheessa kun jään kotiin. Olisi ollut kurjaa alkaa taas etsimään näin pienelle uutta hoitopaikkaa, varsinkin kun tätä nykyistä paikkaa parempaa ei välttämättä löytyisikään.

En itse näe siinä mitään pahaa, mikäli vanhempi lapsi jatkaisikin päiväkodissa muutamana päivänä viikossa, vaikka äiti jäisikin syntyvän vauvan kanssa kotiin. Mielestäni nämä ovat sellaisia asioita, jotka on aina mietittävä sekä perheen että varsinkin kyseisen lapsen tilanteen ja tarpeiden mukaan ja monelle lapselle olisi varmasti ihan mukava päästä esimerkiksi kahtena päivänä viikossa hoitoon. Olen itsekin vähän miettinyt, että mitenhän tuo meidän vilkas pikkumies oikein mahtaa sitten keväällä taas sopeutua kotihoitoon, kun arki vastasyntyneen kanssa on kuitenkin vähän sellaista oleskelua enkä usko että jaksetaan ainakaan alkuun koko ajan juoksennella erilaisissa aktiviteeteissa. Mutta silti, jo ennen näitä muutosuutisia päiväkodin puolelta olin päättänyt, että poika jäisi kotiin kanssamme. Tarkoituksena olisi kuitenkin ryhdistäytyä nyt keväästä lähtien tässä meidän sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden äitien ja lasten kanssa, koska olisi oikeasti itsekin kivempi vähän sosiaalistua sen sijaan että oleskeltaisiin vain omissa oloissamme päivästä toiseen. Kerhoihinkin taitaa olla 3 vuoden ikäraja, joten sen osalta joudutaan vielä odottelemaan.

Tässä olisi nyt kuitenkin vielä muutamia kuukausia päiväkotiarkea jäljellä ja todennäköisesti poika jää kotiin sitten siinä vaiheessa, kun äitiyslomani alkaa ja opinnotkin jäävät tauolle.

Onko muilla kokemuksia tällaisista vähän lyhyemmistä päiväkotitaipaleista, miten lapsella sujui siirtyminen päiväkotiarjesta takaisin kotihoitoon?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

6 kommenttia:

  1. Meillä päin on seurakunnan avoimia kerhoja joihin ei ole ollenkaan ikärajoja, mutta ne on tietty sellaisia missä vanhemman on oltava mukana. Me käytiin sellaisessa viime keväänä ja aion jatkaa sitä myös nyt kun Kukkis jää pois päikystä, vauvan kanssa siellä pärjää hyvin myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin ollaan noissa avoimissa käyty ja tarkoitus olisi käydä tulevaisuudessakin! :) Mutta sellaiset pari kertaa viikossa toimivat ihan kerhokerhot olisi kyllä kanssa kiva juttu, harmi vaan että 2-vuotiaat ei taida niihin vielä päästä monessakaan kaupungissa!

      Poista
  2. Kiva kirjoitus! :) Meillä poika meni hoitoon 1v2kk ja ehti olla 10kk hoidossa ennen kun jäätiin uudestaan kotiin kun vauva syntyi. Mä ymmärrän myös perheiden eri tilanteet, mutta meillä ei ollut vaihtoehtona että isompi jäisi hoitoon, ja se oli paras ratkaisu meille. Isoveli sopeutui vauvan tuloon helposti ja me touhutaan yhdessä kaikkea mukavaa, lähinnä puistoillaan, nähään kavereita ja käydään monissa ilmais jutuissa kuten perhekahvilassa ja muskarissa :) En huomannut muutoksen vaikuttavan lapseen, uskon että oman äidin/ isän seura ja yhteiset touhut vauvan synnyttyä vaikuttaa positiivisesti isompaan lapseen ja hän ei tunne itseään ulkopuoliseksi vauvan synnyttyä kun saa myös olla kotona.
    Ihanaa syksyä teille! :) Olipahan sepustus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että teillä sujui siirtyminen takaisin kotiarkeen noin hyvin! :) Eiköhän se meilläkin lähde sujumaan ihan kivasti :) Pakko vaan tosiaan kehittää meillekin sitten aina puuhaa ja hyödyntää noita avoimia kerhoja ja muita :)

      Poista
  3. Tobias oli perhepäivähoidossa reilu kolme kuukautta, sen ajan kun Vanessa oli sairaalassa. Se oli kanssa aika lyhyt visiitti sielä, mutta ei ollut mitään ongelmaa kun jäi taas kotihoitoon :) En tiedä ymmärsikö se edes kauheasti mitä siinä tapahtui kun oli niin pieni vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eiköhän Miltonkin sopeudu taas hyvin kotiin, kunhan vaan keksitään tarpeeksi paljon touhuttavaa arkeen niin ei käy aika pitkäksi :)

      Poista