31. tammikuuta 2016

KUMMIUS

Tuleviin ristiäisiin on vielä aikaa, mutta ajattelin valmistautua niihin jo hyvissä ajoin. Suunniteltiin tällä kertaa pitävämme ristiäiset jossain muualla kuin kotona ja yksi kiva paikka olisi jo kiikarissa. Vietetään keväällä myös 2-vuotissynttäreitä, joten kahdet kotona järjestettävät juhlat muutaman viikon välein tuntuisi ehkä vähän liian työläältä hommalta heti vauva-arjen alkuvaiheessa.


Ristiäisjuttuja pohtiessani aloin taas miettimään tarkemmin kummiutta ja meidän kummivalintoja. Vauvalle olisi näillä näkymin tulossa viisi kummia, sama määrä kuin isoveljelläänkin. Mehän oikeastaan tiedettiin tämän toisenkin lapsen kummivalitut jo ennenkuin Miltonkaan oli vielä syntynyt, joten mitään suurempia pohdintoja tässä ei tänä vuonna sen suhteen ole enää edes tarvinnut tehdä. Päätöstä on toki paljolti vahvistanut se, että tulevan vauvan kummit ovat tuntuneet aidosti välittävän myös tuosta esikoisestamme.

Meillä on ollut koko ajan toiveissa saada kaksi lasta ja ollaan kummivalintojakin mietitty sen mukaan. Ollaan haluttu, että molemmat lapset saisivat kummeikseen sekä perheenjäseniä että ystäviä ja tuntuu tärkeältä, että kummallakin olisi yhtä paljon kummeja. Siksi ei pyydetty kaikkia läheisimpiä ihmisiä ensimmäisen lapsen kummiksi, haluttiin tasapuolisuuden nimissä että myös mahdollisella toisella lapsella olisi kummeina niitä ihmisiä ketkä tunnetaan hyvin ja keiden kanssa ollaan paljon tekemisissä. Ja onneksi toive kävi toteen ja toinen pieni on meille nyt tulossa.


Kummius on siinä mielessä jännä juttu, etten tiedä kokevatko monet sen tavallaan velvollisuudeksi vaikka eihän sen oikeastaan sitä pitäisi olla. Kummiuden tulisi olla sellaista välitöntä auttamista ja rakastamista, joka ikääkuin hoituu siinä muun yhdessäolon lomassa. Olen itse kahden aivan ihanan tytön kummitäti ja kummastakin välittäisin varmasti ihan yhtä paljon, vaikken heidän nimetty kummi olisikaan. Vasta nyt itse vanhemmaksi tultuani olen myös kunnolla tajunnut, että sitä vähät välittää siitä, tuovatko kummit tarpeeksi hyvät paketit jouluna ja synttäreinä, tärkeämpää on se kaikki muu oleminen, aito kiinnostus ja läsnäolo.


Meillä on pieni joukko perheenjäsenistä ja ystävistä koostuvia läheisiä, jotka tuntuivat automaattisesti oikeilta henkilöitä tähän tehtävään. Osaa nähdään useasti ja osaa harvemmin jo pelkästään pitkän välimatkan takia, mutta nämä kaikki viisi ovat meille tosi tärkeitä ihmisiä. Tytön kummeja on jokaista nyt kysytty ja kaikki ovat vastanneet myöntävästi. Olen ihan superiloinen ja jopa vähän herkistynyt millaisen joukon välittäviä ja meille läheisiä ihmisiä tyttö tulee saamaan kummeikseen. Jokainen heistä on oma erilainen persoonansa ja kaikki he yhdessä tulevat tuomaan pienen elämään varmasti paljon iloa tulevaisuudessa.

Mitä kummius teille merkitsee?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

11 kommenttia:

  1. Olen itse kummi yhdelle, ja pian syntyvälle tulen olemaan sylikummi. Jotenkin itseäni ahistaa, että kummius jotenkin ajatellaan lapsen lahjomisena, usein kuulee kuinka kummit hukuttavat lapset lahjoihin ja kaikkeen muuhun tilpehööriin, kun taas olen pyytänyt omien lapsieni kummeilta välitöntä läsnäoloa ja muistamista. Ollaan sanottu, että jos on pakko lahjoja ostaa, niin ei mitään kallista vaan enemmin käyttää sen shoppailuajan vaikka sen lapsen kanssa olemiseen. Ja tässä ainakin ystäväni jotka lapsieni kummeja on, ovat onnistuneet mitä parhaiten. Vaikka esikoisen sylikummi asuu toisella paikkakunnalla, hänellä ja tytöllä on aivan mahdottoman hyvä suhde verrattuna lähes päivittäin nähtävään ystävääni. Se aito kiinnostus lasta kohtaan on mielestäni tärkeämpää kuin lahjat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, lahjat eivät ole tärkeintä vaan muu yhteys lapseen :) <3

      Poista
  2. Mä olen kummina yhteensä neljälle lapselle, joista kaksi asuu usean sadan kilometrin päässä ja joiden kummiksi olen tullut hyvin nuorena. Harmittaa, kun en ole pystynyt/osannut olla heille haluamani kaltainen kummi. Kaksi muuta kummilastamme ovat taasen vasts viime vuosina tulleet kummilapseksi ja asuvat lähellä, joten heihin suhteen luominen on helpompaa kun näkee heitä ihan arjessakin. Olen samaa mieltä, että yhteys lapseen on tärkeämpää kuin mitä lahjapakettiin käärii kulloinkin :) Itse olen kokenut ja olen myös sitä mieltä, että kummiksi pyytäjällä on myös osittain vastuu siitä, pystyykö kummi lapseen luomaan suhdetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon samaa mieltä tossa, että onhan se kyllä kummiksi pyytäjälläkin vastuu osata miettiä ketkä tehtävään sopisi, ihan totta. Mutta sitten taas toisaalta, kenenkään ei tarvitsisi kummiksi suostua mikäli ei kokisi siihen kiinnostusta :) Mäkin näen toista kummilastani useammin koska asutaan samassa kaupungissa ja toinen taas kauempana.

      Poista
    2. Niin onhan sekin totta ja toisen nuorena saamani kummilapsen kohdalla mietin pitkään mitä vastata, mutta jotenkin ajattelin silloin ja ajattelen nytkin ehkä, että jos pyytäjä katsoo mun olevan sopiva tehtävään niin ei kai siihen ole kuin yksi mahdollinen vastaus antaa :D

      Poista
  3. Miulla itelläni on kehnot kummikokemukset eli paketti jouluna jos sitäkään, että kummeja ei oo kiinnostanut yhtään. Oman pojan kohilla kummi valinnat osui puoliksi hyvin ja puoliksi kehnosti. Mun ja miehen veljet ovat suoriutuneet kummeudesta kiitettävästi. Oma veljeni on useasti viikkoon läsnä ja miehen veli niin usein kuin pääsee meillä käymään. Onhan matkaa pari sataa kilsaa. Muut, noh ehk heitä ei kiinnosta. Ollaan yritetty pitää meidän puolesta yhteyttä usein, muttei voi pakottaakaan. Toisen ymmärrän, että on hieman sairas ym, mut yhtä kummia emme ymmärrä. Lahjat ym ei oo tärkeitä vaan se läsnäolo ois tärkeetä, hieman useemmin kuin paketti postissa jouluna ja kuulumisiin vastaaminen ois kans melko kiva.. No mutta ihanaa, että veljet on kunnon välittäviä kummeja!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että sulla on itellä noin huonoja kokemuksia :/ Ja onneksi teilläkin on muutama sellainen kummi, jotka oikeasti pitää yhteyttä! :)

      Poista
  4. Mulle kummius on tosi tärkeä juttu! Toivon meidän lapsen kummeilta aitoa kiinnostusta lasta kohtaan, eikä vaan niitä lahjoja. Itse olen kummi yhdelle, ja täytyy myöntää että tahtoisin olla enemmän läsnä hänen elämässään kuin mitä toistaiseksi on ollut mahdollista. Kummius merkitsee mulle kunniatehtävää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin välillä harmittaa, kun haluaisin viettää enemmän aikaa toisenkin kummilapseni kanssa joka asuu pidemmällä mutta valitettavasti keritään näkemään yleensä vain nelisen kertaa vuodessa. Kummius on todellakin kunniatehtävä :)

      Poista
  5. Mulle kummius on ollut aina jotenkin tosi herkkä ja tärkeä aihe, mulla itsellä on ollut todella ihanat kummit, mutta valitettavasti sain vierestä katsella kun toisella veljelläni ei niinkään ollut. Hän harmitteli sitä kovasti pienempänä. Se on varmaan jonkinlaisen jäljen jättänyt siihen, minkälainen kummi itse haluan olla ja mitä odotan lapsieni kummeilta.

    Päätin jo vuosia ennen kuin sain kummin tehtävän, että olen samanlainen kummi kun omani ja olen mielestäni onnistunut siinä hyvin. Me tehdään pitkin vuotta juttuja yhdessä, vaikka vaan käydään kahvilassa tai sitten esim.musiikki keikalla. Tietysti ollaan muutenkin paljon tekemisissä koska kummityttö on mieheni siskon lapsi ja esim kesälomareissuilla ollaan monesti yhdessä. Jos käydään vaikka ihan pienelläkin reissulla, niin musta on hauskaa lähettää kummitytölle kortti ja siitä on tullut vähän sellainen meidän juttu :)

    Meille kummien valinta on ollut aina vaikeaa, tuntuu hassulta valita sukulaisia jotka tietää olevan osa lapsiemme elämää jokatapauksessa, mutta sitten taas kovinkaan monet ystävät ei syystä tai toisesta ole soveltunut tehtävään (tulee ihan miljoona viesti jos alan luetella syitä joten jätetään ne pois :D).

    Valitettavasti ainakaan esikoisellemme valitsemat kummit ei ihan ole täyttänyt niitä korkeita odotuksia joita meillä on ollut. He lahjovat hienoilla lahjoilla, mutta juuri noita merkkipäiviä lukuunottamatta heistä ei mitään kuulu. Mä kun en anna niin arvoa niille hienoille lahjoille kun yhdessä vietetylle ajalle... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kanssa hyviä kummimuistoja lapsuudesta, ja samanlaista toivon omillekin lapsilleni :) Musta tuntuu, että varsinkin nyt viimeisen vuoden aikana olisin itsekin voinut olla vähän parempi kummi, mutta kiire ja oman perheen menot on vieneet niin paljon aikaa. Mutta paljon samoja ajatuksia mullakin mitä sulla, yhdessä vietetty aika korvaa kaikenmaailman lahjat mennen tullen <3

      Poista