12. tammikuuta 2016

LOPPURASKAUS JA VÄSYMYS

Blogi on päivittynyt viime aikoina paljon harvempaan tahtiin kuin yleensä. Siihen on syynsä, olen nimittäin tällä hetkellä aika väsynyt. Vaikka oltiinkin lomalla koko perhe niin arki pienen lapsen kanssa on samanlaista, oltiin sitten lomalla tai ei. Tällä hetkellä tuntuu vähän siltä, että nyt mennään jo aikalailla oman jaksamisen rajamailla ja olo on oikeasti aika uupunut sekä henkisesti että fyysisesti. Viime raskaudessa sain loppuvaiheessa lepäillä niin paljon kuin ikinä halusin, mutta tällä kertaa on vain pitänyt hammasta purren yrittää jaksaa vaikkei aina oikeasti jaksaisikaan.


Meille on muuttanut asumaan myös uhma. Raivareita on esitelty tiuhaan tahtiin niin ruokakaupoissa, kadulla kuin oman talon portaikossa. Olen joutunut päivittäin kantelemaan 1v 8kk -ikäistä jatkuvasti sylissä ja se tuntuu jo oikeasti sen verran kivuliaalta, että välillä on päässyt ihan itku. En usko tällaisen jatkuvan nostelun ja kantelun olevan enää millään lailla suotavaa tässä vaiheessa raskautta, mutta pakkohan se on. Supistuksia on paljon ja välillä ne on olleet jo sen verran kipeitä, että olen luullut vauvan syntyvän juuri siihen paikkaan.

Nyt mennään siis 32. raskausviikolla ja minkäänlaisia lääkärikäyntejä mulla ei ole rakenneultran jälkeen nyt ollut. Jotenkin mielessä on niin vahvasti ne kaikki viime raskauden lukuisten lääkärikäyntien jälkeen saadut lupailut, että voimakkuudestaan huolimatta supistukset eivät itselläni olisi kovinkaan aikaansaavia. Kun viimeksi mentiin kymmenen päivää yli, niin en jotenkin itsekään jaksa nyt uskoa, että ennenaikaisuuden riskiä olisi tälläkään kertaa olemassa. Mutta oman jaksamisen kannalta olisi tietenkin hyvä päästä välillä myös lepäilemään.


Irtisanoin tänään pojan päivähoitopaikan ja toisen olisi tarkoitus olla hoidossa vielä kuukauden. Raskauden viimeinen kuukausi meneekin sitten pojan kanssa kotona. Onneksi meillä on yleensä kyllä apua saatavilla mikäli oma vointi menee sen verran raihnaiseksi, ettei tuon taaperon kanssa oikeasti meinaa jaksaa enää kunnolla puuhata. Ainakaan pakollisia menoja ei tuon viimeisen kuukauden ajalle ole tiedossa, joten voidaan sitten jäädä välillä ihan vaan kotiin hengailemaan mikäli puistoon raahautuminen tuntuu ylivoimaisen rankalta.

Jotenkin kyllä vähän huvittaa tuo ensimmäisen raskauden loppuvaihe, kun oikeasti pystyi tekemään päivittäin mitä halusi. Muistan katselleeni erilaisia sarjoja tuotantokaudesta toiseen ja sisustelleeni kotia harvase päivä. Ja silti kaikki tuntui jotenkin ihan kamalan rankalta, vaikka nyt kun tilanne on ihan toinen ja oikeasti pitäisi pystyä enempään mihin oikeasti pystyy niin ei tässä juuri ole ollut edes aikaa valittaa. Viime raskaudessa oikeasti kieltäydyin jossain vaiheessa kantamasta edes yhden yhtä kauppakassia, tällä hetkellä ajatus siitä lähinnä naurattaa.

Mutta vielä pitää vähän aikaa jaksaa. Aika kuluu juuri nyt onneksi todella nopeasti eikä tässä ainakaan kerkeä tuntemaan itseään millään lailla tarpeettomaksi.

Millaisia kokemuksia teillä on toisen raskauden ajalta? Onko ollut raskasta hoitaa lasta ja suoriutua arjesta loppuraskaudessa?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

14 kommenttia:

  1. Täälläkin väsymys yllätti nyt arkeen paluun myötä ja samalla kroppa alkoi oireilla monella muullakin tavalla. Päivitin juuri blogia aiheesta ja vähän sen viereltä. Olihan se ihan eri asia ekassa raskaudessa, kun nyt tosiaan se oma lepoaika on aikalailla kiinni siitä koska se esikoinen lepäilee :D Ja niin täällä me kumpikin vaan koneella istutaan vaikka olis tilaisuus nukkua ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo iltaisin voisi kyllä itsekin mennä nukkumaan vielä aikaisemmin niin saisi kunnon yöunet aina alle, helposti vaan tulee roikuttua koneella yms.! :D

      Poista
  2. Voi vitsit, tsemppiä ihan hirveästi loppuraskauteen! Ton takia päätin lopulta lykätä omia suunnitelmia toisesta lapsesta, vaikka lopputulos onkin mitä mainioin mutta olin nähnyt liian läheltä muutaman ystävän loppuraskauden taaperon pyöriessä jaloissa ja oli pakko pistää jarrua. Kaikki respectit kyllä äideille, jotka odottaa toista taapero jaloissa. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vaikka itsekin tiesin mihin olin ryhtymässä, niin joo, onhan tämä raskasta! :D Enkä tiedä helpottaako yhtään kun vauva syntyy ;)

      Poista
  3. Täällä niin samat fiilikset, väsymystä onneks helpottaa se että meillä esikoinen (kuukauden vanhempi kun teidän poika) nukkuu 9 - 10 saakka aamupäivällä. Hyvien yöunien jälkeen touhua sit taas riittää mukavasti koko päivän :-).
    Vähän kipeitä supistuksia oli yhtene yönä noin tunnin ajan. Neuvolasta käskivät olla tekemättä mitään suursiivousta. Esikoinen syntyi rv 37+2 ja synnytys kesti vajaa 6 tuntia. Nyt toivon vaan että tämä pysyy mielellään samoille viikoille masussa, nyt menossa rv 34+0.

    Ihana masu sinulla!:-)

    -Mira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanaa kun saat nukkua noin pitkään aamulla! Meillä heräillään 6-7 nykyään, mutta siihen on onneksi jo tottunut :) Tsemppiä sinnekin <3

      Poista
  4. Täällä ootetaan innolla loppuraskautta tuon 1v 8kk kanssa.. No toivottavasti se menee hyvin. Eka raskaus oli, etenkin vika kolmannes ihan hirveää. Vähättelemättä kuoleman tuntua ekojen 3kk aikana, kun oli niin sairaalloiset olot, että en töissä pystyny olemaan vaan kotona missä millonkin kippurassa ykäämässä. Tää alkuraskaus on ollut järkyttävän helppoa, vähän oloja, kestonälkä ja suurta väsymystä. Ihmettelen ihan olenko oikeasti edes raskaana, kun pääsen näin vähällä nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos pääset tällä kertaa helpommalla!! :) Mullakaan ei tässä toisessa raskaudessa ollut pahaa oloa, väsymystä kylläkin riitti vaikka kuinka paljon varsinkin alkumetreillä.

      Poista
  5. Tuoreessa muistissa on ja täytyy sanoa että kyllä meinasi mennä hermot siihen raskaana oloon etenkin yhdistettynä raksa-arkeen. Itse oli töissä loppuun asti myös ja tietenkin se kaikki kodin pyöritys ja lapsen hoito lähinnä omalla vastuulla. Loppumetreillä vedin vielä jouluvalmistelutkin :D jälkeenpäin ihmettelen miten oon jaksanut. Mut menihän se kun ei oikein vaihtoehtoja ollut!;) ja toisaalta kun oli tottunut siihen että pyörittää työt ja lapsenhoidon ja kodin niin kun se työnteko jäi yhtälöstä pois niin se toi oman helpotuksensa. Mutta joo, kyllä täälläkin vaan 11-kiloista taaperoa nosteltiin ihan loppuun saakka ja hyvinpä tuo pieni herrasmies malttoi pysyä yksiössään laskettuun päivään saakka. Mutta kipeitä harkkasupistuksia kyllä riitti ja ne pistän tuon rasituksen piikkiin täysin - eivät ole ollenkaan kivoja ne! Enkä mielestäni niistä ekalla kertaa joutunut paljonkaan kärsimään kun silloin sai levätä niin kuin tykkäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raskaus, taapero ja raksa-arki kuulostaa kyllä aika rankalta yhdistelmältä! :D Saa nähdä miten tämä meidän arki sujuu sitten viimeisenä kuukautena, varsinkin jos vauva päättää syntyä vasta pari viikkoa yli lasketun.. :)

      Poista
  6. Mä en joutunut tuosta väsymyksestä kärsimään toisessa raskaudessa, mutta mulla oli ajoittain niin kovat selkäkivut että puolitoista vuotiaan taaperon kantelu otti koville. Vaikka ei varmaan olisi kanssa saanut nostella, mutta minkäs teet, eihän sitä lasta voi jättää siihen kään makaamaan :D Olet niin kaunis odottaja <3 Tsemppiä loppuraskauteen!!
    Ps. Mistä tuo ihana neuletakki on!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Selkäkipuja mulla ei ole ollut ollenkaan nyt, outoa! Supistuksia onkin sitten kaikkien muiden vaivojen edestä :D Neuletakki on Vero Modasta ostettu joskus pari vuotta sitten, ei ole raskausmallistoa mutta menee aika kivasti mahan kanssa!

      Poista