20. tammikuuta 2016

SYNNYTYS





Synnytys lähenee, ajankohdasta ei voi olla varma mutta viimeistään maaliskuun lopussa meillä pitäisi olla jo toinen pienokainen sylissä. Kävin eilen ylimääräisessä pikatarkastuksessa neuvolalääkärillä, koska nyt viikon ajan on ollut niin paljon supistuksia että koin järkeväksi soitella neuvolaan ja kertoa tilanteen muuttuneen. Kaikki oli kuitenkin kunnossa eikä vauvan saapumisesta lähiaikoina ollut minkäänlaisia merkkejä, kohdunkaulaa oli reippaasti jäljellä eikä paikat olleet lainkaan pehmenneet. Vauvan kokoon tai asentoon lääkäri ei ottanut ajanpuutteen vuoksi nyt mitään kantaa, mutta ylihuomenna onkin sitten taas ihan suunniteltu neuvolakäynti jolloin mittaillaan mahankasvuakin tarkemmin.

Eilisen lääkärin jälkeen aloin kuitenkin miettimään taas kovasti tulevaa synnytystä. Tämänhetkinen tilanne alkaa muistuttaa taas hyvin vahvasti kahdenvuoden takaista, eli samat oireet mutta ei silti mitään hätää. Kahdeksas raskauskuukausi oli viimeksikin kaikista rankin supistusten osalta, lähes jatkuvaa voimakasta supistelua liikkeessä ja paineentunnetta sun muuta joka nosti kaikille huolen lapsen syntymisestä ennenaikojaan, vaikkei mitään huolenaihetta lopulta ollutkaan. Ensimmäinen raskaus meni meillä 10 päivää yli ja yritän nyt asennoitua siihen, että vaikka supistuksia tulisi kuinka paljon, ei tämäkään vauva ole syntymässä ennen laskettua aikaa. Esikoisen loppuraskaus oli henkisesti ja fyysisesti rankka ja olin tuolloin ihan satavarma, että poika olisi syntynyt ennen laskettua aikaa, mutta yli mentiin silti. Viimeinen kuukausi ja varsinkin tuo lasketun ajan yli mennyt aika olin todella hermostunut, joka ilta toivoin synnytyksen käynnistyvän yöllä ja joka aamu heräsin pettyneenä uuteen päivään ison mahan kanssa. Kokeilin kaikenmaailman keinoja synnytyksen käynnistymiseksi, porrasjuoksusta akupunktioon, mutta mikään ei aiheuttanut mitään. Ja sillä oli kai tarkoituksensa.

Näin jälkeenpäin olen nimittäin miettinyt, että synnytys ei ehkä siksi lähtenyt kunnolla käyntiin koska poika ei olisi lopulta koskaan pystynyt syntymään normaalisti alateitse. Tätä ei vain tiedetty ennenkuin sektio lopulta tehtiin ja huomattiin pojan olleen virhetarjonnassa. Perusteellisen synnytyskertomuksen pääsette lukemaan täältä, mutta edellinen synnytykseni siis käynnistyi lopulta 41+2 osittaisella lapsivesien menolla ja päättyi kiireelliseen sektioon puolitoista vuorokautta myöhemmin. Synnytys ei siis edennyt jatkuvista supistuksista huolimatta ja vauvan syke alkoi laskea supistusten aikana liikaa, joten leikkaus oli lopulta välttämätön.

Synnytystapa-arvio on meillä vasta ensi kuussa, mutta omat toiveeni synnytyksen suhteen ovat selkeät. Tällä kertaa toivoisin kovasti pääseväni kokemaan normaalin alatiesynnytyksen ja harmitus tulee olemaan iso mikäli lääkäri toteaa että tälläkin kertaa olisi päädyttävä leikkaukseen. Tärkeintä on tietysti, että vauva pääsee turvallisesti maailmaan ja tilanteen mukaan on toimittava, mutta en voi väittää että edellisestä sektiosynnytyksestä olisi jäänyt mitenkään hyvä mieli. Eniten ahdistaa ajatus siitä, etten tälläkään kertaa saisi lastani syliini kuin vasta monen tunnin kuluttua syntymästä. En myöskään saisi vuorokauteen liikkua sängystä mihinkään ja joutuisin jatkuvasti soittelemaan hoitajia hoitamaan vauvaani, koska näin toisella kertaa tulen jäämään sairaalaan ilman miestä eikä meillä ole enää mahdollisuutta perhehuoneeseen. Viimeksi olin myös niin kivuissani monta päivää leikkauksen jälkeen, että meidän kotiutuminen lopulta pitkittyi.

Näitä vanhoja kuvia katsellessa päällimmäisenä mielessä on kuitenkin innostus lähestyvästä synnytyksestä. Vaikka sellaisia kipuja en itse ainakaan koskaan aiemmin ollut kokenut, en pelkää lähteä uudestaan synnyttämään. Koko synnytysprosessi kun on vaan kaikessa kamaluudessaan yksi elämän mahtavimpia kokemuksia, jotain jota on vaikea kuvailla ja joka pitää vain jokaisen itse kokea.

Millaisia synnytyskokemuksia teillä on?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

25 kommenttia:

  1. Meillä Oliver syntyi täsmällisesti päivää ennen laskettua ja synnytys oli pelottava kokemus. Koska salissa supistusten aikana Oliverin syke laski ja olikin alimmillaan 50. kiireellisestä sektiosta puhuttiin mutta kätilöiden vuoro juuri vaihtui ja tuli kokenut kätilö joka sanoi ettei vielä mitään sektioo että vielä yritetään ja hyvä niin... Koska siitä ei mennyt kun reilu tunti ja poika oli ulkona.
    Napanuora oli todella lyhyt jonka takia syke laski. Mutta pelkäsin että Oliverille sattuu jotain :( mutta kaikki onneksi päätyi hyvin <3

    Tsemppiä teille<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kanssa tuota sykkeenlaskua, mutta jotenkin olin itse niin kovissa kivuissa etten osannut siitä kauheasti tuon synnytyksen aikana huolehtia. Sitten myöhemmin se iskikin kunnolla tajuntaan, että mitä jos pojalle oikeasti olisi sattunut jotain.. :/ Kiitos tsempeistä <3

      Poista
  2. Allekirjotan kyllä ton, että vaikka synnytys oli itsellänikin tuhottoman pitkän keston taki ihan hirveä kokemus, niin oli se samalla aivan mahtavakin kokemus! Jos joskus meille toinen lapsi suodaan niin toivon silti voivani synnyttää uudelleen alateitse, vaikka vähän traumat mulle jäi edelllisestä, mutta ajatus leikkaamisesta tuntuu vielä karmaisevammalta. Toivottavasti sulla menis nyt toinen synnytys niinkuin itse haluaisit, eli pääsisit synnyttämään alateitse ja tietenkin mahdollisimman kivuttomasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo leikkaus ei kyllä ollut mukava vaihtoehto, vaikkakin meillä pakollinen :/ Siinä on niin pitkä ja kivulias toipuminenkin, vei niin paljon pois siitä ensimmäiseltä viikolta kun olisi pitänyt saada keskittyä vaan vauvaan. Toivottavasti tosiaan tällä kertaa tilanne olisi toinen :)

      Poista
  3. Oikein paljon tsemppiä tulevaan synnytykseen ja jaksamisia loppuraskauteen !
    Itsellä esikoisen synnytys oli nopea, hieman alle kahdeksan tuntia. Vaikka kipu oli järisyttävää ja ilmeni vielä tulehduskin, jonka vuoksi palautuminen hitaampaa niin kyllä sen tekisi milloin vain uudelleen❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Toivottavasti meilläkin olisi tällä kertaa vähän nopeampi synnytys!

      Poista
  4. Mulla oli synnytys semmoi, että siitä harva haluu kuulla. Kaukana inhimillisyydestä. Ihmettelen edelleen miksei mua viety puukolle....

    VastaaPoista
  5. Mä synnytin esikoisen 42+2 viikolla ja toivon että tämä raskaus ei etenisi ihan niin pitkälle, hermoraunio olin minäkin tuolloin kuumilla kesähelteillä.. Mutta muuten positiiviset synnytyskokemukset on, eikä poikalaan sitten ollut niin iso mitä oltiin mittailtu. Aika näyttää miten tämän raskauden kanssa käy!:) tsemppiä sinulle viimeisiin viikkoihin!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo lasketun ajan jälkeiset päivät ja viikot on kyllä niin stressaavia! Veikkaan kyllä että meilläkin mennään taas vaihteeksi yli :D

      Poista
  6. Synnytys on niin kiinnostava aihe, että täytyy kommentoida. :) Itsellä toive synnytys huhtikuun lopussa ja kovasti oon etsinyt tietoa luonnonmukaisesta synnytyksestä. Luin juuri sydänääniä-lehdestä, miten äitin lantion asento voi vaikuttaa synnytykseen. Mikäli siis lantio vinossa, voi vauvan olla vaikea päästä oikeaan asentoon tai synnytys saattaa pysähtyä. Lueskelin myös paljon noilta sivuilta http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=194 tietoa vauvan asentoon vaikuttamisesta, siihen siis voi vaikuttaa itse. :)Ja lantion vinouteenkin saa apua ainakin osteopatiasta. Paljon tsemppiä loppuraskauteen ja erityisesti synnytykseen! Toivotaan, että saisit synnyttää alateitse ja synnytys olisi mahdollisimman hyvä kokemus. :)
    T.ninni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, tuo onkin mulle ihan uutta! Täytyypä lueskella itsekin siitä lisää.. Toivotaan tosiaan että tällä kertaa päästäisiin alatiesynnytyksellä loppuun saakka :)

      Poista
    2. pakko kommentoida tähän :) mulla siis ekan synnytyksessä ponnistusvaihe kesti 40 min ja olin siinä perus synnytysasennossa, selälläni ja mulla jäi siitä niin paha fiilis kun se aika tuntui niin pitkältä eikä mun kroppa toiminu ollenkaa tai ainaki tuntui siltä. Otin sit ennen seuraavaa synnytystä selvää mitkä on parhaimmat asennot synnyttää ja olin jo ihan valmis synnyttämään konttausasennossa, mutta Rafaelin synnytyksessä riitti vaan kylkiasento, ja Rafael syntyi yhdellä ponnistuksella joka kesti alle 1min :) tsemppiä loppuraskauteen ja tulevaan synnytykseen! :)

      Poista
  7. Mut leikattiin ekalla kertaa , istukan ollessa kohdunsuun edessä, leikkaus oli suunniteltu ja paras kokemus , hoidin esikoisen itse alusta saakka . Toisella kertaa iski järkky synnytyspelko ja valitsin leikkauksen uudelleen . Hyvin mennyt sekin , en olisi harmissani jos suunnitellun sektioon päädytään :) tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunniteltu sektio voisi tosiaan lopulta meilläkin olla vähän erilainen kokemus, kun siihen olisi sitten valmistautunutkin. Tuo edellinen kiireellinen sektio kun tuli niin yllättäen eikä siihen juuri ollut edes varautunut! Kiitos :)

      Poista
  8. Itselläni jäi erittäin positiivinen fiilis synnytyksestä ja tästä voi ainoastaan kiittää niin hyvin tsemppaavaa kätilöäni ja miestäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että teillä ollut hyvät kokemukset!

      Poista
  9. Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen! :) <3

    VastaaPoista
  10. Ekassa olin ihan sumussa, monta vrk valvonut etukäteen on/off-supistusten kanssa. Itse synnytys oli helpohko minulle, vauvan kanssa jännitettiin sitten kaikenlaista mutta lopulta kaikki meni hyvin. Hankaluus oli siinä kun typy oli kieputtanut itsensä niin huolella napanuoraan, oli kaulan ympärillä ja vielä henkseleinä kainaloiden alla. Minä olin kuin maratonin jäljiltä siitä hommasta, aivan uupunut mutta onnellinen että sain alakautta synnyttää.

    Toinen kerta oli helppo ku mikä. Vedin sen luomuna (!) kun ei missään vaiheessa tuntunut mahdottomalta kivut. Ponnistusvaihe kesti 9 min :D eikä missään kohtaa sykkeiden kanssa ollut mitään hämminkiä mikä oli helpotus. Naarmuakaan en saanut. Että tosi tosi tosi paljon helpompi oli tämä toinen.

    Lopulta aika vaikea on siihen vaikuttaa miten synnytys sujuu ja tosiaan pääasia että vauvan saa ehjänä maailmaan. Toivotaan sulle alatiesynnytystä joka tapauksessa <3 tsemppiä loppusuoralle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luomuna olisi kyllä kiva synnyttää mutta jotenkin en usko että pystyisin siihen itse mikäli synnytys on yhtään niin pitkä kuin viimeksi! Toivottavasti meilläkin olisi tämä toinen kerta helpompi ja lyhyempi. Mutta kiitos paljon <3

      Poista
  11. Molemmat on onneksi syntyneet alakautta, vaikka eihän se mitään herkkua ole :D Onneksi siksi, koska olen ymmärtänyt juuri sektioon liittyvät rajoitteet, nimenomaan leikkauksen jälkeen. En tosin tiedä onko suunnitellulla ja kiireellisellä eroa toipumisen kannalta. Ymmärrän kyllä harmituksesi jos sektio on tälläkin kertaa ainoa vaihtoehto, mutta pääasia tietysti on että vauva saapuu tavalla tai toisella. Latelen nyt vaan lämpimikseni näitä itsestäänselvyyksiä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mä täällä vaan haaveilen kovasti alatiesynnytyksestä, mun silmissä se on vaan jokin ihana kokemus kun en sitä ole kokenut hahah :D Todellisuus vois siis hyvinkin olla toinen, mikäli sen pääsee itsekin kokemaan.. :)

      Poista
  12. Itsekin jouduin kokemaan esikoisen aikaan kiireellisen sektion. Poika oli virhetarjonnassa ja kokoakin oli 4,7kg. Onneksi siis syntyi sitten sektiolla. Toisen poikani synnytin alakautta ja olo oli ihan mahtava. Sektiosta tullut harmikin hävisi kun sainkin ihanan synnytyskokemuksen :)
    Harmi olisi mullakin ollut suuri jos olisin toiseen sektioon joutunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiva että pääsit synnyttämään myös alateitse, toivotaan että täälläkin toteutuu näin! :)

      Poista