1. helmikuuta 2016

RASKAUSVIIKKO 35

Kysyin eilen mieheltä, että joko pian ajattelit alkaa virittelemään meidän pienempään vessaan jotain toimivampaa vaipanvaihtosysteemiä. Vastaukseksi sain "heti kun on aikaa". Viimeksi meillä oli tässä vaiheessa jo hienot hoitopöytäviritelmät vierashuoneessa valmiina ja purkit ja purnukat nätisti rivissä vauvaa odottamassa. Jossain vaiheessa kuitenkin huomattiin, että vaipanvaihto oli paljon kätevämpää suoraan vesipisteen vieressä ja siirryttiin pikkuvessaan pesukoneen päälle. Nyt meillä olisi tarkoitus tehdä tuostakin systeemistä vähän käytännöllisempi, mutta heti kun on aikaa.

Viimeksi olin siis tässä vaiheessa jo hyvinkin valmiina vauvantuloon. Pyykit oli pesty, viikattu laatikoihin ja sänkykin pedattu valmiiksi pienelle nukkujalle. Tällä kertaa ei olla valmistauduttu ihan noin hyvissä ajoin. Sain tänään pestyä ensimmäisen koneellisen pientä pyykkiä, mutta pinnasängyssä ei kyllä ole vielä edes molempia laitoja paikallaan. Puhumattakaan mistään sairaalakasseista, joille en ole kerinnyt suoda vielä ajatustakaan.

Viikonloppuna siirryttiin siis 35. raskausviikon puolelle ja nyt täytyy sanoa, että olo alkaa olemaan jo aika tukala! Vauva ei selkeästi ole yhtään laskeutunut, koska tuntuu välillä tosi vaikealta hengittää ja muutenkin ahdistaa ja puristaa kovasti varsinkin istuma-asennossa. Olen ollut välillä nyt tosi väsynyt ja uuvun herkästi jo muutaman tunnin kaupungilla liikuskelusta. Yhtään ei tämä tila anna kyllä anteeksi nukkumisen suhteen ja jos jonain yönä unet jää vähän lyhyemmiksi niin seuraava päivä menee kyllä ihan koomassa.


Huomaan, että mielialat on alkaneet heittelemään aikalailla. Saatan tirauttaa itkuja välillä helpostikin ja hermostun todella nopeasti. Ollaan nyt pojan kanssa kinailtu aika paljon, toinen tuntuu testailevan rajojaan kahta kovemmin aina mitä väsyneempi olen ja oma kärsivällisyyteni tuntuu tällä hetkellä todella mitättömältä. Huomaan, että ahdistun nyt pienistäkin vastoinkäymisistä salamannopeasti ja korottelen täällä jatkuvasti ääntäni. Samalla yritän vaan hokea mielessäni, että kohta tää on ohi, kohta tää on ohi.

Muuten loppuraskaus tuntuu kuitenkin sujuvan aika normaalisti, kiloja on tähän mennessä tullut nyt 12 ja vielä nelisen kiloa olisi varaa tulla, jotta painaisin samanverran mitä Miltonia synnyttämään lähtiessäni painoin. En kyllä tosin panisi pahitteeksi, vaikka painoa ei ihan niin paljoa enää tähän päälle tulisi. Viimeksi mulla tuntui kuitenkin tässä vaiheessa olevan vielä pahempaa turvotusta kuin nyt, mutta vielähän tässä kerkeää sitä nestettäkin keräillä.

Täällä mennään nyt siis pienin askelin kohti loppua ja odotellaan kovasti kahden viikon kuluttua olevaa synnytystapa-arviota, jossa päästään taas pitkästä aikaa meidän pientä kurkkimaan. Vielä kaksi viikkoa niin sitten pystyttäisiin jo synnyttämään omalla paikkakunnalla, mikäli vauva nyt päättäisi jostain syystä ilmoitella itsestään paljon aiemmin kuin isoveljensä aikoinaan (vähän kyllä epäilen). Tällaista arjesta selviytymistähän tämä tällä hetkellä on, päivä kerrallaan mennään ja yritetään nauttia näistä viimeisistä hetkistä pallomahan kanssa. Ja hei mikä parasta, nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen raskautta kun kävely on muuttunut sellaiseksi kauniiksi vaappumiseksi ja mummot sekä papat painelee jo rollaattoreineen kadulla ohi.

Miten teidän loppuraskaudet on sujuneet?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

18 kommenttia:

  1. Täällä ollaan viikolla 28 ja neljä täyttä työviikkoa vielä jäljellä. Töissä on todella rankkaa ihan työn luonteen vuoksi kun mennään vajaalla henkilöstöllä ym. VAIN KAKSI KÄTTÄ! Raskaus ei ole tuonut sen enempää ongelmia kuin edelliselläkään kerralla: väsymystä ja hengästymistä. Lepo on paikallaan aina kun siihen on mahdollisuus. Tyttö 1v 8kk kokeilee myös rajojaan. Uhma alkoi sopivasti ennen Tosikon syntymää. Mihin olen kyllä toisaalta tyytyväinen (jos vaikka pahin uhma menisi ohi ennen laskettua aikaa). Malttamattomana, mutta ei niin tarkkaa päiviä laskevana. Onhan jo yhden murusen kehitystä ihailtavana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin! :) Ei sullakaan enää lopulta pitkä aika vauvan syntymään!

      Poista
  2. Samoilla viikoilla mennään, esikoista odotellaan ja äitiysloman toista päivää mennään. Liitoskivut vaivaa ja tosiaan vauhti on hidastunut myös täällä. Muuten olo on ihan jees😊Ensi viikolla synnytyst.arviointi. Tsemppiä loppuaikaan👍🏼

    VastaaPoista
  3. Täällä viikkoja 38 ja väsymys aivan jäätävää. Maha myös iso ja toisinaan tuntuu, et on kestosupistus päällä. Lisää vettä myllyyn tuo just vuoden täyttänyt poika jolla alkaa omaa tahtoa jo löytymään... Tsemppiä sinulle
    - Mona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kanssa noita supistuksia paljon ja varsinkin liikkeessä vähän väliä.. Tsemppiä myös! :)

      Poista
  4. Oi ihanaa, ei enää pitkä aika! Söpö masu <3

    VastaaPoista
  5. Haha, ei sitä vaan oo aikaa valmistella kaikkea kuten silloin esikoista odottaessa :D Me ei olla edelleen edes kurkattu kuinka paljon vaatteita Kukkikselta on jäänyt säilöön, krhm! Pinnasänky on paikallaan, mutta patja puuttuu (mitä pienistä?) jne.

    Nooh, mutta vauvat tarvitsee vaan äidin läheisyyttä, maitoa ja puhtaat vaipat joten ehtiihän sitä :D Eikö?

    Halauksia ja tsemppiä, toivotaan että masu pian putoaa vähän niin alkaisi helpottaa olotila :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeksi tuli kyllä ehkä vähän liiankin aikaisin laitettua kaikki valmiiksi ja se varmaan lisäsi vaan enemmän sitä turhautumista kun piti vaan odotella ja odotella eikä vauvaa näkynyt :)

      Poista
  6. Oi, viimeisiä viedään, toivottavasti saat myös lepäiltyä! :) Esikoista odottaessa sitä aikaa oli kyllä vaikka kuinka ja innoissaan vaan laitteli paikkoja kuntoon, varmasti ihan eri juttu toisen lapsen kohdalla! Haha, tuo loppuvaiheen pingviinikävely on mulla vieläkin elävästi muistissa, tuolla kävelyteitä pitkin madellessa tunsi itsensä kyllä aika vaivaiseksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kaikki on kyllä tällä toisella kertaa tuntunut niin erilaiselta! :)

      Poista
  7. Tuo masu <3

    Mua niin jännittää sun puolesta!! Kohtakohta <3

    VastaaPoista
  8. Tuoreessa muistissa - argh !!!

    Voimia loppumetreille <3

    VastaaPoista
  9. Ei kyllä ole valmistautunut olleenkaan samalla tavalla kuin viimeksi, vie niin tuo ekan kanssa höösääminen huomion (ja tautikin vei osansa). Minä olen alkanut turvota (:D), viime viikolla painon lisäys lähtöpainosta oli +3kg, nyt +5kg ja nilkat ovat hukassa, eli ihan selkeästi nesteet kertyy ja jotenkin ahdistaa. Mutta päivä kerrallaan, nyt täällä keskitytään järkkäämään 3v bileitä seuraavaksi! Hyviä vointeja sinne, maali häämöttää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turvotus on inhottavaa mutta ei sille oikein mitään voi.. Hyviä vointeja sinnekin :)

      Poista