8. helmikuuta 2016

UUDEN ARJEN KYNNYKSELLÄ

Meidän taaperolla pyörähti tänään käyntiin viimeinen päiväkotiviikko ja itsellä on tässä jo valmiiksi vähän haikeat fiilikset, kun perjantaina sitten viimein sanotaan pojan kanssa heipat mukavalle henkilökunnalle ja hoitokavereille. Kuusi kuukauttahan Milton on ryhmässään pian ollut ja selkeästi toinen on jo kotiutunut paikkaan sen verran hyvin, että voikin aluksi tuntua vähän oudolta kun päivien seurana onkin ensi viikosta lähtien enimmäkseen vaan äiti.

Jännää kyllä jotenkin ajatella, että näin nopeasti se puoli vuotta sitten meni ja nyt ollaankin taas kotosalla, todennäköisesti ainakin vähintään seuraavat puolitoista vuotta (ehkä jopa kaksi, riippuen tietysti tulevan vauvan kehityksestä ja luonteestakin). Ja siinä vaiheessa kun päiväkotiarkeen palaaminen on meille seuraavan kerran ajankohtaista, on tämä meidän esikoinen jo ainakin 3-vuotias ja taidot ja kehitys menneet taas reippaasti eteenpäin.


Nyt muutaman viikon ajan mulla on ollut enää harvakseltaan koulupäiviä ja olen viettänyt aika monta päivää ihan yksikseen kotonakin. Tällä hetkellä tuntuu, että yksikin koulupäivä verottaa heti ainakin sen seuraavan päivän jaksamisen suhteen, kovilla tuoleilla tunnista toiseen istuminen on alkanut ottamaan jo aika koville ja tuntuu että joka paikkaan vaan särkee jos ei ole päivän aikana päässyt yhtään makoilemaan. 

Poika onkin nyt ollut vielä noin nelisen päivää hoidossa ja saanut siellä purettua energiaansa ja ulkoiltua sun muuta, itse kun olen enimmäkseen jaksanut oleskella vaan sohvalla vaaka-asennossa. Olen kuitenkin yrittänyt nyt vielä hakea Miltonin yksikseni rattailla iltapäivisin hoidosta, koska raitis ilma ja pieni lenkki tekee oikeasti vaan hyvää vaikka kuinka väsyttäisi. En kyllä muista että olisin viime raskauden loppuvaiheessa ollut näin äärettömän väsynyt ja voimaton, mutta tällä kertaa ei kyllä ole ollut mahdollisuutta nukkua yhtä paljon kuin viimeksi, joten ehkä silläkin on oma vaikutuksensa.


Tämän viikon jälkeen mulla ei kuitenkaan ole kuin yksi koulupäivä jäljellä ennen laskettua aikaa, joten päätettiin että irtisanotaan hoitopaikka nyt tämän viikon lopusta ja yritetään sitten pärjäillä kaksistaan kotona tämä viimeinen kuukausi. Onneksi meillä on nuo isovanhemmat niin suurena apuna tarvittaessa, että pääsen kyllä varmasti välillä lepäilemään yksiksenikin mikäli siltä kovasti tuntuu. Ja toisaalta on kyllä hyvä, että nyt viimeisten viikkojen aikana on tuollainen tehopakkaustaapero virittelemässä päivien ohjelmaa, eipähän jää aikaa mihinkään ylimääräiseen märehtimiseen ja jatkuvaan synnytystä ennakoivien oireiden kyttäykseen tai muuhun googlailuun.


Ensi viikosta lähtien olen siis taas virallisesti kotiäiti. Aika jännäähän tämä on nyt yhtäkkiä jatkaakin siitä mihin syksyn alussa jäätiin, mutta on kyllä oikeasti aivan ihanaa saada tuo pikkumuru taas kotiin ja läheisyyteen.

Mites onko siellä teidän lukijoiden joukossa tällä hetkellä enemmän kotiäitejä vai työssäkäyviä/opintoja suorittavia äitejä? Miten te viihdytte arjessa juuri nyt?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

16 kommenttia:

  1. Itse pidän kotiäitiydestä mutta kaikella on puolensa. :) On ollut ihanaa saada hoitaa lapsi kotona tähän asti, mutta koen etten voi tarjota kolmevuotiaalle enää niin paljon aktivitettejä kuin hän tarvitsisi joten A aloitti kerhon ja käy siellä kaksi kertaa viikossa. :)

    Ihania kotiäitiaikoja sinulle ja mikä ihana hymynaama siellä kuvissa näkyikään! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Kolmevuotiaalle kerho on kyllä hyvä, mä ilmoittaisin jo tuon meidän pian kaksivuotiaan syksyllä kerhoon mutta meilläpäin kaikkiin taitaa olla juuri se kolmen vuoden ikäero!

      Poista
  2. Niin suloinen Milton <3 jaksamista vikoihin viikkoihin ja toivottavasti saat myös levättyä välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Täytyy yrittää lepäillä aina kun pystyy!

      Poista
  3. Mä viihtyisin ihan vaan kotiäitina varmasti vielä pitkään. Viime syksynä kävin mun viimeiset kurssit alta pois ja istuin koulussa torstaisin pari tuntia päivällä ja keskiviikkona illalla muutaman tunnin joten Kasperia ei tarvinnut laittaa varsinaiseen hoitoon. Kuitenkin harjoittelu ja oppari vielä odottelevat tekijäänsä ennen valmistumista ja ajatus Kasperin hoitoon laittamisesta vielä pitkiin aikoihin kauhistuttaa ja inhottaa. Eihän mulla toisaalta mikään kiire ole valmistua mutta alitajunnassa joskus se rassaa ja ressaa kun on keskeneräisiä asioita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla vähän samanlaisia ajatuksia, sitä miettii että koulujutut pitäisi saada hoidettua alta pois vaikka kyllähän niitä kerkeää oikeasti myöhemminkin :)

      Poista
  4. Meillä jouduttiin ihan taloudellisista syistä laittamaan neiti päivähoitoon jo pikkasen päälle vuoden ikäisenä. Kaikki on onneksi mennyt hyvin ja neiti on tomera ja viihtyy päiväkodissa. Minulle arki meinaa välillä olla rankkaa, etenkin nyt, kun sairastelemme jatkuvasti. Jos pääsen töistä esim. vasta neljältäkin (mikä on normaalia tai toisinaan myöhemminlin) ja ajan 20 min päikkyyn ja pääsen likan kanssa kotiin ja syödään jotain, niin kello on jo aika paljon. Tuntuu, ettei ruokaakaan ehdi tehdä ja meillä syödään aika paljon pilttejä yms. Joskus koen huonoa omaatuntoa. Ihannetilanne olisi, jos kävisin työssä esim. 3 päivää viikossa. Pääsisi vähän itsekin työhön kiinni, mutta kotona ja lapsen kanssa olisi enemmän aikaa. Mulla ei kuitenkaan ollut työtä mihin palata, joten sellaista mahdollisuutta ei ollut.

    Ihanaa, että teille on löytynyt sopiva ja mukava arki. Pian on sitten taas niitä mullistuksia tulossa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja ajatuksia mulla oli viime syksyn aikana, iltaisin tuntui olevan niin tosi vähän aikaa yhdessäoloon! Vapaapäivistä otettiinkin sitten kaikki irti yhdessä <3 Tsemppiä teille! :)

      Poista
  5. Opiskeleva/työssä käyvä äiti, mutta kotiäitiys minuakin odottaa taas loppu keväästä ja Leevi jää suurimmaksi osaksi myös kotiin. :) Sitten ollaankin, ainakin yritetään taloudellisen tilanteen mukaan, olla vuosi kotona, vaikka yksiittäisiä kursseja saatan koulussa suorittaa jo tuon vuoden aikana. :) Tsemppiä viimeisiin viikkoihin!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on vähän suunnitelmissa, että mikäli vaan onnistuu niin suorittelisin jo äitiysloman/hoitovapaan aikana joitain kursseja pois :) Kiitos, tsemppiä sinne kanssa! <3

      Poista
  6. Mä olen 1v.4kk pojan kanssa kotosalla ainakin toistaiseksi.

    Paljon ihania yhteisiä hetkiä teille! <3

    VastaaPoista
  7. Toi lemon sopii niin hyvin sun pojalle! <3

    VastaaPoista