28. huhtikuuta 2016

ARVAA NIMENI


Meillä on ensi viikolla ristiäiset ja typyn nimi on nyt päätetty. Etunimi on ollut valmiina jo pitkälti ennen syntymää, mutta toiset nimet vaihtuivat syntymän jälkeen koska aiemmin miettimämme nimi ei oikein näyttänytkään meidän neidiltä. Ja alunperinhän meidän piti antaa tytölle vain kaksi nimeä, mutta koska veljelläkin on kolme nimeä niin päädyttiin nytkin lopulta kolmeen.

Nyt saatte siis vapaasti arvailla mikä meidän neidin ensimmäiseksi nimeksi tulee! Mikäli joku sattuu arvaamaan nimen oikein niin lupaan postitella jotain pientä kivaa palkinnoksi (ja mikäli useampi osuu oikeaan niin sitten arvotaan oikein arvanneiden kesken). Ja anonyymit arvailijat muistakaa lisäillä jokin nimimerkki kommenttiin.

Nimi on:

a) vanha
b) pitkä
c) tunnetumpi kuin veljen nimi
d) sekä suomen- että ruotsinkielinen

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

27. huhtikuuta 2016

2-VUOTIAS


Meidän villi ja valloittava ihana esikoisemme on tänään 2-vuotias. Juhlittiin synttäreitä jo viime viikonloppuna, koska tämä tuleva viikonloppu sattuu juuri vappuun. Juhlat oli tarkoitus järjestää tällä kertaa ihan rennolla meiningillä, mutta tuttuun tapaani jätin kaiken vähän liian viime tinkaan ja onnistuin aikaansaamaan itselleni taas pienoisen stressin tarjottavista ja siivouksesta. Leivoin murulle ihan perinteisen mansikkakermakakun ja lisäksi tein Kinuskikissan reseptien mukaan Brookieseja ja suolaisia muffinseja. Brookiesit sai kyllä kovasti kehuja ja ne olikin tosi helppo tehdä (mitä nyt unohdin ensimmäisen satsin uuniin palamaan ja jouduin aloittamaan homman alusta pari tuntia ennen vieraiden tuloa).

Milton nautti huomiosta ja lahjoista, mm. kauko-ohjailtava poliisiauto oli aikamoinen hitti. Lahjat oli monipuolisia ja pojan kehitystaso ja kiinnostuksenkohteet oli ihanasti huomioitu. Lahjoja tärkeämpää oli kuitenkin, että joukko Miltonille tärkeitä ihmisiä oli paikalla juhlistamassa tämän tärkeää päivää ja juhlat sattuikin nyt itseasiassa tosi hyvään aikaan. Toinen pääsi kunnolla olemaan huomion keskipisteenä eikä tällä kertaa tultukaan tapaamaan pikkusiskoa vaan häntä.

Nyt varsinaista syntymäpäivää ollaan vietetty ihan vaan kotona, itse kävin vauvan kanssa neuvolassa ja Milton pääsi viettämään muutaman tunnin kaksistaan fafansa kanssa. Lounasjälkkäriksi toin pojalle tämän suurta herkkua eli pullaa ja nyt illalla annettiin vielä meidän vanhempien hankkima lahja, siitä lisää kerronkin lisää vähän myöhemmin.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

22. huhtikuuta 2016

VASTAUKSIA

Kiitos kaikille kysymyspostaukseen kysymyksiä esittäneille, viimein sain loputkin vastaukset vastattua. Tässä siis vastaukset kysymyksiin ja samalla vähän arkikuvia kuluneilta viikoilta. Täällä uppoudutaan nyt viikonlopuksi leivonnan ja siivouksen maailmaan, meillä nimittäin vietellään sunnuntaina 2-vuotisjuhlia. Mukavaa viikonloppua!


Onko esikoisellasi paljon leluja ja leikittekö yhdessä?

On aika paljon, mutta toinen leikkii suurimmaksi osaksi autoilla. Leikitään yhdessä aina välillä ja kasaillaan esim. palapelejä tai muuta, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana en oikein ole kerinnyt pojan kanssa paljoa leikkimään mikä kyllä itseä harmittaa!

Kumpi on Miltonilla tällä hetkellä vahvempi kieli, suomi vai ruotsi?

Puheessa ruotsi, mutta Milton ymmärtää kyllä molempia kieliä yhtä hyvin.

Mitä ajattelet kurista?

Mielestäni lapsille pitää asettaa rajoja ja sääntöjä, koska lapsi ei vielä itse osaa niitä asettaa. Saatan olla välillä ehkä liian tiukkis äiti ja koitan muistuttaa itseäni ottamaan joskus vähän rennomminkin.

Voisitko kuvitella elämää sinkkuna ja ilman lapsia? Millainen se silloin olisi?

Jotenkin vaikea kuvitella, kun on niin tottunut tähän perhe-elämään ja itse halunnutkin jo nuorena lapsia. Mutta jos olisin sinkku niin varmaan matkustelisin paljon.

Millainen on teidän normaali arkipäivä?

Meidän arki rytmittyy aikalailla esikoisen päivärytmin mukaan. Tällä hetkellä nukutaan aamuisin vähän pidempään - yleensä kahdeksaan, syödään aamupalat ja katsellaan lastenohjelmia. Aamuisin ollaan yleensä lähdetty koko poppoo ulos, joko vaunuillen puistoon tai nyt miehen ollessa kotona myös autolla jonnekin. Sitten lounas, päiväunet ja iltaisin vähän vaihtelevasti ollaan käyty jossain tai oltu vain kotosalla.



Missä asutte ja millaisella alueella?

Asutaan Porvoossa ja tosi lähellä ydinkeskustaa, mutta kuitenkin melko rauhallisella alueella jossa sekä vähän uudempia kerrostaloja että vanhempia puutaloja.

Minkä kokoinen koti teillä on, makuuhuoneiden määrä, kodin neliöt jne.?

Meidän kodissa on 84 neliötä ja kolme makuuhuonetta.

Haluatteko vielä muuttaa lähemmäs Helsinkiä, ja onko nykyinen asuntonne teille riittävän suuri?

Nyt ollaan aikalailla asetuttu tänne Porvooseen, eikä meistä kumpikaan tällä hetkellä tunnu kaipaavan enää Helsinkiin. Täällä on hyvä juuri nyt. Mahdutaan vielä kyllä huoneiden puolesta nykyiseen asuntoomme, mutta säilytystilan puolesta alan jo pikkuhiljaa itse kaipailemaan vähän enemmän tilaa. Haaveissa olisi se omakotitalo, mutta kaikki aikanaan.

Onko sinulla ja miehelläsi sisaruksia ja mistä olette molemmat kotoisin?

Itselläni on isosisko ja miehellä pikkuveli. Ollaan molemmat täältä Porvoosta kotoisin.

Kuuluvatko omat perheenne vahvasti tukiverkostoonne?

Kuuluvat. Isovanhemmat hoitavat paljon esikoistamme ja muutenkin auttavat vähän kaikessa.


Miten läsnä miehesi on bloggaamisessasi?

Ei juurikaan. Joskus vastaillut joihinkin kysymyksiin mutta muuten tämä on ihan oma juttuni. Ainakin väittää, ettei ole ikinä lukenut blogiani...

Mitä mieltä hän on blogin pidosta ja osallistuuko hän kanssasi esimerkiksi näiden kysymysten vastailuun?

Kysyin mitä mieltä on niin vastaus oli "humpuukia", heh.. Eli ei se taida ihan ymmärtää tämän blogin päälle, mutta ei kyllä mitenkään vastustelekaan ja ymmärtää kyllä että tämä on minulle tärkeä harrastus. Ei siis osallistu kysymysten vastailuun.

Minkä ikäinen miehesi on?

28.

Kuinka tutustuitte?

Nähtiin ekan kerran baarissa yhteisten tuttujen kautta, mutta tavattiin ehkä kuukautta myöhemmin sitten ihan kaksistaan.

Miten teistä tuli te ja siitä sitten perhe?

Alettiin pikkuhiljaa tapailemaan juuri kun muutin Helsinkiin, mies siellä asuikin jo. Yhteen muutettiin vajaa kahden vuoden seurustelun jälkeen, naimisiin mentiin viiden vuoden yhdessäolon jälkeen ja sitten olinkin jo raskaana.

Onko teillä sama sukunimi? Entä lasten sukunimet?

Joo meillä on koko perheellä sama nimi.


Minkälaiset ristiäiset aiotte pitää?

Tällä kertaa meillä on kaste ensin pikkukirkossa ja sen jälkeen kahvittelut vuokratussa tilassa. Suht pienet juhlat: perhe, kummit ja muutamia muita ystäviä.

Onko arki kahden lapsen kanssa sellaista kun kuvittelit tai helpompaa/haastavampaa?

Ehkä vähän haastavampaakin mitä odotin. Tiesin kyllä, ettei tämä alku varsinkaan ihan helppoa tule olemaan mutta en ehkä jotenkin osannut odottaa että se oma aika jäisi ihan täysin minimiin nyt.

Onko asioita, joita tiedät, että teet toisin uuden vauvan kanssa kuin ensimmäisen?

Haluan ainakin yrittää täysimetystä tällä kertaa mahdollisimman pitkälle. Viimeksi annettiin silloin tällöin myös korviketta, mutta nyt olisi tarkoitus yrittää mennä vain omalla maidolla. Ja aion kantaa vauvaa enemmän liinassa ja repussa ihan olosuhteidenkin pakosta. Muuten kaikki tuntuu menevän aikalailla samalla tavalla.

Tuntuuko, että toisen lapsen kanssa osaa ottaa rennommin ja on varmempi kuin ensimmäisen kanssa (jos siis oli ensimmäisen kanssa epävarmuuden tunnetta)?

Kyllä sitä on nyt selkeästi paljon rennompi kun on jo ennestään kokemusta. Viimeksi äitiyteen sopeutuminen vei oman aikansa, mutta nyt kaikki on tuntunut jotenkin varmemmalta.

Miten kissanne on ottanut uuden tulokkaan vastaan?

Hyvin. Tulee välillä vauvan viereen haistelemaan ja katselemaan, mutta ei toistaiseksi ole ollut yhtään niin ihmeissään kun kaksi vuotta sitten esikoisen syntyessä.

Haluatteko lisää lapsia?

Ollaan puhuttu vain kahdesta ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että näin on hyvä.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

19. huhtikuuta 2016

LASTEN JUHLAPUKEUTUMINEN

Voisin sanoa lastenvaatteita jo harrastuksekseni, sen verran paljon aikaa niihin tulee nykyään kulutettua. Tällä hetkellä olen taas itse synnytyksen jäljiltä sellaisissa mitoissa, ettei oikein mikään vaate tunnu istuvan hyvin eikä siksi huvita edes ostaa paljoa uusia vaatteita. Kroppa kuitenkin (toivottavasti) tässä seuraavien kuukausien aikana tulee vielä muuttumaan, joten parempi ehkä olla shoppailematta itselle ihan hirveästi nyt kun hetken päästä ne saattaisivat olla taas väärän kokoisia. Siksi olenkin nyt keskittynyt mieluummin kaikkiin ihaniin lastenvaatteisiin.

Tykkään pukea lapset nätteihin ja kivanmallisiin vaatteisiin. Pidän tiettyjen lastenvaatemerkkien tyylistä ja tämän hetken lempparini taitavat olla suomalainen Vimma ja ruotsalainen Mini Rodini. Lindexillä on myös tosi kivoja vaatteita sekä vauvoille että isommillekin lapsille.

Mulle on myös tärkeää, että lastenvaatteet ovat oikeasti mukavia pienten päällä. Joustavuus ja pehmeys on ykkösjuttu enkä osaisi arkikäytössä pukea lapsia kovinkaan jäykkiin materiaaleihin. Meidän poika kulkee melkein aina legginseissä ja vauvallekin on tullut hankittua paljon ihania pehmeäkankaisia vaatteita.

Juhlapukeutuminen onkin sitten asia erikseen, silloin poiketaan meilläkin vähän arkilinjasta ja puetaan lastenkin päälle vähän ryhdikkäämpiä ja siistimpiä vaatteita. Meillä on tänä keväänä sen verran monet synttärit ja ristiäiset tiedossa, että muutamat asukokonaisuudet on tullut jo valmiksi hankittua kummallekin pienelle.


Tätä asukokonaisuutta suunnittelin meidän neidin ristiäisasuksi. Valkoinen ja tuollainen kermanvaalea sopii tytölle mielestäni tosi hyvin ja mekko sekä jakku löytyivät molemmat Lindexiltä. Tuo mekko on mielestäni niin nätti, että voisin itsekin pukea samanlaisen omassa koossani. Samaisia mekkoja vaaleanpunaisena oli juuri nyt alennuksessa, mutta ihastuin vielä enemmän tähän valkoiseen, joten tämä lähti normaalihinnalla mukaan.

Ihanat vaaleanpunaiset For Minis and Mommies Lumoan Edition - mokkasiinit ostin Lapsimessuilta ja nämä oli kyllä ehkä kaikkein lempparein messuostos tältä vuodelta. Niin söpöt ja ihan täydelliset juhlatossut pienelle. Vaaleanpunainen panta (valmistajasta ei tietoa) sopii kivasti tossujen kanssa yhteen.


Pojan ristiäisasuksi ajattelin vaatekaapista jo ennestään löytyviä Mini Rodinin chinoja sekä Zaran kauluspaitaa. Nämä on molemmat tosi mukavaa materiaalia, mutta silti mielestäni tarpeeksi siistit ristiäisiin. Milton on niin kova liikkumaan, että myös juhlavaatteiden on oltava vähän joustavampaa materiaalia. Kenkäpuoli vielä vähän mietityttää, mistä löytyisi siistit mutta monikäyttöiset kengät taaperopojalle? Mitään kunnon juhlakenkiä ei viitsi hankkia, mutta perus Converset tuntuu ehkä hieman liian arkisilta.


Tämä söpö Lindexin mekko saatiin lahjaksi ja ajattelin pukea sen tytölle isoveljen tämän viikkoisille synttärijuhlille (mikäli se ei ole vielä liian iso, tätäkään asua ei olla vielä ehditty mallailla). Kotisynttäreille tosin voisi pukea jotain vähän rennompaakin, muutenkin hyvin rennot synttärit tulossa. Sukkahousut on Kappahlista.


Miltonin synttäriasuksi valikoitui Bang Bang Copenhagenin musta rusettipaita, joka löytyi kirpparilta kerran käytettynä ja Beau Hudsonin farkut, jotka on tyköistuvaa mallia mutta joustavat hyvin.

Lapsimessuhankinnat oli meillä aika vaatepainotteisia, lastentarvikkeita olisin katsellut mutta aika meni niin nopeasti etten sitten jaksanutkaan kiertää enempää. Messuilta tuli pikkumokkasiinien lisäksi hankittua muutamat vaatekappaleet Mini Rodinia, Metsolaa ja Bobo Chosesia. Ja lähtihän sieltä mukaan myös uusi pilvitabletti pojalle ruokapöytään.

Millaisista juhlavaatteista te tykkäätte? Ja millaisia ostoksia muut Lapsimessuilla käyneet teki?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

18. huhtikuuta 2016

HYVINVOIVA PERHE


Viime kuussa ennen vauvan syntymää kirjoittelin vitamiineista, joita saatiin Vermanin kampanjan myötä testattavaksi. Päästiin aloittamaan tipat tytöllemme kun tämä saavutti kahden viikon iän ja hetken aikaa ollaan nyt tippoja jo ehditty käyttämään. D3-vitamiinitippojahan suositellaan täällä Suomessa ihan ympärivuoden se 10 mikrogrammaa päivässä heti vauvasta lähtien ja näissä Minisun D-tipoissa määrä sisältyy viiteen tippaan. Tämä uusi valmiste on siis oliiviöljyyn tehty (nimenomaan siihen hyvään ekstra-neitsytoliiviöljyyn) ja minipullo on suunniteltu mahdollisimman helppokäyttöiseksi uuden pipettiominaisuutensa vuoksi. Mielestäni todella paljon helpompi tuo pipetti, tipat tulee siitä paljon paremmin kuin vanhasta pullosta, josta saattoi vahingossa kerralla tipahtaa lusikkaan vähän enemmänkin tippoja. Nämä onkin päivittäisessä käytössä myös meidän taaperolla.

Meidän tyttö vaikuttaa melko tyytyväiseltä vauvalta, mutta mahavaivoja toisella tietysti on jonkin verran niinkuin pienillä vauvoilla yleensäkin tuntuu olevan. Ensimmäiset viikot oli iltaisin aikamoista hulabaloota, tuntui että pieni itki selkä kaarella välillä parikin tuntia eikä oikein mikään auttanut. Otettiin nyt sitten testiin myös nämä Rela-maitohappobakteeritipat sillä ajatuksella että neidinkin maha voisi vähän paremmin ja ainakin nyt tuntuu että meidän illat on oikeasti rauhoittuneet jo jonkin verran eikä mahavaivoja ole enää ihan jokaisen syötön jälkeen. Tipat sopii hyvin myös jo kaksiviikkoiselle vastasyntyneelle, koska valmiste ei sisällä maidon ainesosia, vaan äidinmaidosta eristettyä luontaista maitohappobakteeria. Rela Dropseissa (+D3-vitamiini) on myös muutettu annostelua hieman käyttäjäystävällisemmäksi ja tipat on nyt uudessa tuubimaisessa muodossa, mistä ne on helppo puristaa lusikkaan. Uusi annostelumuoto toimii kyllä tässäkin valmisteessa mielestäni tosi hyvin.

Olen kertonutkin, että meillä nukutaan yöt suht hyvin. Tyttö on syönyt nyt kaksi kertaa yössä, mikä on kyllä iso helpotus eikä mitään kammottavaa vauva-arkiväsymystä ole ainakaan vielä ollut ilmassa. Meidän esikoinen oli niin helppo ja tyytyväinen vauva, että sitä on vaan koko ajan kauhulla odottanut iskeekö se koliikki meille nyt sitten toisella kertaa, mutta ei ainakaan toistaiseksi mitään pahempaa ole ollut. Onneksi. Tällä hetkellä tuntuu jopa, että elämä kahden lapsen kanssa on alkanut asettumaan jo vähän uomiinsa, vaikka onhan tämä nyt kieltämättä paljon työläämpää kuin yhden lapsen kanssa eikä sanonta "kaksi menee siinä missä yksikin" ole kovinkaan todenmukainen. Mutta meidän arki ei nyt ihan vielä ole täysin sitä mitä se tulee olemaan kun mieskin on ollut vielä kotona ja ollaan pystytty jakamaan lastenhoito ja muut askareet puoliksi. Viikon päästä jäänkin lasten kanssa yksin kotiin, joten saa nähdä millä mallilla oma jaksaminen tulee lopulta olemaan. Onneksi on kuitenkin jo kevät, aamuisin tulee valoisaa jo aikaisin ja kaikki tuntuu muutenkin vähän iloisemmalta ja pirteämmältä. Ajattelin kuitenkin suunnata nyt apteekkiostoksille ja täytellä kaapit omienkin vitamiinivarastojen osalta kuntoon, tästä samasta vitamiinituoteperheestä löytyy nimittäin hyvin myös aikuisille sopivia vitamiineja.

Miten muiden pienet vauvat, onko teillä kärsitty mahavaivoista?


Yhteistyössä Verman

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

13. huhtikuuta 2016

KEVÄÄN SUUNNITELMIA





Miten nopeasti aika tuntuu nyt menevän. Kauheasti olisi tehtävää ja suunniteltavaa, mutta joka ilta huomaan päivien vaan kiitäneen ohi ilman että olisin saanut mitään kummempaa aikaiseksi. Mikä on toisaalta tietysti ihan luonnollista, aika uppoaa vauvanhoitoon eikä tuo meidän pikkumieskään ihan ilman huomiota halua olla. Mutta paljon olisi silti tehtävää. Miltonin synttärit lähestyy ja niitä pitäisi jo suunnitella, puhumattakaan ristiäisistä joihin ei niihinkään enää montaa viikkoa ole. Tällä kertaa ajattelin päästää itseni kumpienkin juhlien suhteen helpommalla ja olla stressaamatta liikaa syömisistä ja muista sekä mahdollisesti tilata ainakin kakut jostain. Tänne blogin pariinkin olen monena päivänä yrittänyt päästä, ideoita olisi vaikka kuinka paljon mutta aika tuntuu tällä hetkellä olevan hyvin rajallinen. Pojan päiväuniajat vaan jotenkin hujahtavat ohi ja iltaisin tuo meidän neiti on sen verran aktiivinen, ettei kirjoittelulle ole jäänyt nyt kauheasti aikaa.

Kahden viikon kuluttua jään myös lasten kanssa kahdestaan kotiin ja jännittää jo valmiiksi miten uusi arki lähtee sujumaan. Tällä hetkellä kun on tuntunut, että päivisin on ollut kädet aika täynnä meillä kummallakin vanhemmalla ja pian pitäisi pystyä handlaamaan samanaikaisesti sekä vauvanhoito että taaperon perään katsominen. Näen jo mielessäni kauhukuvia siitä että jouduttaisiin linnoittautumaan kotiin kaikiksi päiviksi, kun ainakin tällä hetkellä tuntuu tuo ulos lähteminen ja varsinkin takaisin sisään palaaminen yksin kahden lapsen kanssa aika mahdottomalta tehtävältä (meillä siis hissitön kerrostalo ja esikoinen ei tällä hetkellä ole ollut kovinkaan suostuvainen sisällemenon kanssa ulkoilujen jälkeen).

Kevät näyttää nyt kaikenkaikkiaan muutenkin aika kiireiseltä. On lasten neuvolakäyntejä, omaa kampaamoaikaa, meidän omat juhlat ja ystävien juhlia. Tänä viikonloppuna ollaan lisäksi monen muun lapsiperheen tavoin suuntaamassa kohti Lapsimessuja.

Ja kesäkin tulee ihan kohta. Täällä ollaan innoissaan täytelty jo lasten vaatekaappeja kesävaatteiden osalta, itselle en taida vielä uskaltaa mitään hankkia kun ei tiedä missä mitoissa sitä muutaman kuukauden päästä ollaan. Koska viime kesäkin oli sään puolesta täällä Suomessa aika onneton niin itsellä tekisi kovasti mieli lähteä kesällä jonnekin reissuun koko perheen kesken. Ollaan vähän katseltu erilaisia vaihtoehtoja ja tarkoitus olisi suunnata tällä kertaa jonnekin vähän lähemmäs, mutta kuitenkin ihan rantalomalle. Katsotaan nyt saadaanko matka tilattua, vaan lomaillaanko ihan vaan kotosalla.

Kysymyspostaukseen voi vielä muutaman päivän ajan käydä laittelemassa kysymyksiä!

Millaisia suunnitelmia teillä on kevääksi / kesäksi?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

9. huhtikuuta 2016

NYT SAA KYSYÄ!


kuvat: Annina Segerman Photography

Blogi on saanut viime aikoina paljon uusia lukijoita ja ajattelin taas pitkästä aikaa toteuttaa kunnon perinteisen kysymyspostauksen. Joten nyt saatte esittää meille kysymyksiä maan ja taivaan väliltä, ihan mitä vaan haluaisitte meistä tietää!

Kysymyksiä voitte laitella kommenttiboxiin pe 15.4. asti, jonka jälkeen alan vastailemaan (mikäli kysymyksiä nyt tulee, hahah) ja kokoan sitten vastauksista kokonaan oman postauksen. Ja mikäli teillä on postausehdotuksia niin niitä voi myös laitella samalla!

(P.S. Vielä tänään ja huomenna on aikaa osallistua blogin FB-sivulla järjestettävään Baby's Onlyn torkkupeittoarvontaan!)

KYSY - ASK - FRÅGA!

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

6. huhtikuuta 2016

YLLÄTYS


YLLÄTYS! Meidän pikkumiehen pitkä tukka sai tänään kyytiä ja ison kiharapilven alta kuoriutui melkein vuotta vanhemman näköinen hurmuri. Kiharat oli ihanat ja luopumisen tuska oli äidillä iso, mutta meillä ei enää hetkeen ole ponnareita hiuksiin kelpuutettu (niin harmi!), joten päätettiin nyt tulevien 2-vuotissynttärien ja siskon ristiäisten kunniaksi käydä leikkauttamassa pojalle ihan uusi kevätlook.

Ja apua miten ihana siitä tuli, eikös? 

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

5. huhtikuuta 2016

NEITI 1,5 VIIKKOA


Meidän neiti on pian jo kahden viikon ikäinen. Käytiin eilen ensimmäistä kertaa neuvolassa ja kaikki näytti olevan oikein hyvin. Pikkuinen oli ylittänyt jo syntymäpainonsa ja puntari näytti nyt 3400g. Täysimetys näyttää siis sujuvan oikein hyvin ja imettäminenkin alkaa jo tuntua itsestäkin ihan mukavalta pahimpien kipuilujen mentyä nyt onneksi ohi.

Saatiin vihdoin myös ulkoilulupa ja lähdettiinkin neidin kanssa heti neuvolan jälkeen kaksistaan vähän kaupungille kävelemään. Toinen nukkui tyytyväisenä vaunuissa ja itse sain pitkästä aikaa haukattua raitista ilmaa. Vaikka oma palautumiseni synnytyksestä ei ihan vielä ole siinä vaiheessa että pystyisin kauheasti lenkkeilemään, niin rauhallinen kävely tekee kyllä hyvää. Ulkona on myös  tässä välissä tullut ihan kevät ja tuntuu vähän kuin itse olisi elänyt ihan erillään tästä maailmasta  nämä viimeiset viikot.


Mutta millainen on tämä meidän pieni kuopuksemme? Meidän vanhempien mielestä tietysti maailman hurmaavin pieni tyttö, joka muistuttaa ainakin meidän silmään aika paljon veljeään. Hiuksistaan neiti on saanut jo paljon kommentteja, niitä kun on aika paljon ja saadaan jo nyt pestä niitä ihan shampoolla. Isoveljellähän tukkaa tuli kunnolla vasta paljon myöhemmin niin tuntuu hassulta, että tällä uudella tulokkaalla onkin jo ihan valmiit hiukset.

Hän vaikuttaa melko rauhalliselta ja tyytyväiseltä vauvalta. Päivisin nukutaan lähes jatkuvasti ja iltaisin ollaan sitten vähän enemmän hereillä. Syli on neidille varsinkin iltaisin ehdottoman tärkeä ja illat onkin meillä tällä hetkellä aika aktiivista aikaa, juuri isoveljen suihkujen ja iltatoimien aikaan tyttö haluaa yleensä tankkailla paljon maitoa ja läheisyyttä sekä valvoskelee myöhään ennenkuin lopulta nukahtaa yöunilleen. Yöt meillä on kyllä nukuttu nyt tosi hyvin ja neiti on heräillyt syömään oikeastaan vain kertaalleen yön aikana.


Nämä ihanat Baby's Onlyn vauvanvaatteet ja beige torkkupeitto saatiin MiniOnesilta. Kurkatkaahan myös blogin FB-sivuille, sillä siellä käynnistyi juuri arvonta jonka voittaja saa valita itselleen  samanlaisen Baby's Onlyn torkkupeiton haluamassaan värissä MiniOnesin valikoimasta.

Mitäs muiden vastasyntyneille kuuluu? Nukutaanko teillä päivät vai yöt, vai kummatkin?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

1. huhtikuuta 2016

SISKO JA SEN VELI


Huomenna tulee jo viikko kotiutumisesta. Aika on lentänyt ihan siivillä, vaikka ollaan oleskeltu enimmäkseen vaan kotona. Arki on lähtenyt sujumaan tosi hyvin, en ole ensimmäisen kotipäivän jälkeen havainnut kovinkaan pahoja baby blues-oireita ja oma olo on ollut enimmäkseen todella hyvä ja onnellinen.

Päivät meillä kuluvat aikalailla Miltonin rutiinien mukaan ja vaikkei vauvalla vielä kunnon rytmiä olekaan niin kivasti ollaan saatu arki kulkemaan. Milton käy iltaisin nukkumaan siinä yhdeksän maissa ja tyttö kukkuu yleensä lähemmäs puoleen yöhön ja tankkailee oikeastaan koko illan tissillä. Toistaiseksi toinen on nukkunut yöt kuitenkin todella hyvin ja kunhan on vihdoin illalla saanut unenpäästä kiinni niin yöherätyksiä on ollut nyt oikeastaan vain kerran yössä kolmen maissa ja seuraavan kerran neiti heräileekin siinä 6-7 välillä kun esikoinenkin on yleensä jo kiivennyt meidän sänkyyn höpöttelemään.


Tuore isoveli on ottanut pienen ihan hurjan hyvin vastaan eikä toistaiseksi ole osoittanut minkäänlaista suuttumusta pikkuneidin saapumisesta. Huomionhakuisuutta tietysti on ja meidän vanhempien rajoja kyllä päivittäin koetellaan, mutta sitä on ollut ennen vauvan syntymääkin ja onhan tuo luonnollista että pojallakin kestää hieman totuttautua siihen että vanhempien huomio on nyt jaettava sisaruksen kanssa.

Me ei olla saatu vielä ulkoilulupaa ja maanantain neuvolakäyntiin saakka ajateltiin pysytellä vielä enimmäkseen sisätiloissa. Ollaan toki käyty jo autoilemassa asioilla ja isovanhempienkin luona kerran kyläilemässä, mutta muuten olen itse oikeastaan ollut tytön kanssa kotosalla ja mies käynyt Miltonin kanssa päivittäin puistossa, uimassa tai muskarissa yms.


Miltonhan ei vieläkään kovin monia sanoja puhu, mutta kommunikoi meidän kanssa jo paljonkin omien ilmaisujensa kautta. Vauvan hän on kuitenkin jostain syystä vakaasti nimennyt "Viviksi" (oikea nimi lienee eräs toinen) ja innoissaan huutelee kotona Viviä ja juttelee tälle omaa kieltään.

Syöttövälit vaihtelevat neidillä vielä sen verran paljon, etten ole uskaltaunut irrottautumaan pienestä sen vertaa, että kävisin pojan kanssa kaksistaan vaikka ulkona. Ollaan kuitenkin kotona jaettu hoitamista miehen kanssa niin, että myös minä teen juttuja Miltonin kanssa ja mies on sen aikaa vauvan kanssa. Koen jotenkin todella tärkeäksi, että vaikka toiminkin pikkusiskon ruoanlähteenä niin jaan aikaani tasaisesti molempien lasten välille. Kumpikin on kuitenkin yhtä tärkeitä ja rakkaita, enkä halua että pojalle tulee olo että olisin ikäänkuin "hylännyt" tämän vauvan tultua. Jaetaan siis nukuttamiset ja muut puoliksi ja tämä tuntuu toimivan nyt miehen ollessa kotona oikein hyvin. Saa siis nähdä miten arki lähtee sitten rullaamaan kun jään kahdestaan lasten kanssa ja esikoista pitäisi päivisin nukuttaa ja hoitaa samalla vauvaa.


Jo ennen vauvan syntymää moni jo päivitteli, kuinka ei kateeksi käy ja kuinka rankkaa arki tulee varmasti meillä nyt olemaan. En ihmettele ihmisten kommentteja, sillä onhan tuo meidän poika varsin villi tapaus ja rauhoittuu oikeastaan vain kirjan tai tietokoneen eteen (pieneksi hetkeksi). Mutta silti, vaikka tiesinkin, että lasten pieni ikäero tulee varsinkin alkuun olemaan haasteellistakin niin nyt kun katsoo näitä kahta niin ei tässä nyt pysty olemaan muutakuin onnellinen. En malta odottaa, että vauva kasvaa ja lapsista alkaa olla toisilleen oikeasti seuraa. Eiköhän me tästä selvitä ihan kunnialla, katsellaan sitten vaikka vähän enemmän niitä lastenohjelmia jos tilanne sitä vaatii.

Miten teillä on sisarukset suhtautuneet vauvan tuloon?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA