1. huhtikuuta 2016

SISKO JA SEN VELI


Huomenna tulee jo viikko kotiutumisesta. Aika on lentänyt ihan siivillä, vaikka ollaan oleskeltu enimmäkseen vaan kotona. Arki on lähtenyt sujumaan tosi hyvin, en ole ensimmäisen kotipäivän jälkeen havainnut kovinkaan pahoja baby blues-oireita ja oma olo on ollut enimmäkseen todella hyvä ja onnellinen.

Päivät meillä kuluvat aikalailla Miltonin rutiinien mukaan ja vaikkei vauvalla vielä kunnon rytmiä olekaan niin kivasti ollaan saatu arki kulkemaan. Milton käy iltaisin nukkumaan siinä yhdeksän maissa ja tyttö kukkuu yleensä lähemmäs puoleen yöhön ja tankkailee oikeastaan koko illan tissillä. Toistaiseksi toinen on nukkunut yöt kuitenkin todella hyvin ja kunhan on vihdoin illalla saanut unenpäästä kiinni niin yöherätyksiä on ollut nyt oikeastaan vain kerran yössä kolmen maissa ja seuraavan kerran neiti heräileekin siinä 6-7 välillä kun esikoinenkin on yleensä jo kiivennyt meidän sänkyyn höpöttelemään.


Tuore isoveli on ottanut pienen ihan hurjan hyvin vastaan eikä toistaiseksi ole osoittanut minkäänlaista suuttumusta pikkuneidin saapumisesta. Huomionhakuisuutta tietysti on ja meidän vanhempien rajoja kyllä päivittäin koetellaan, mutta sitä on ollut ennen vauvan syntymääkin ja onhan tuo luonnollista että pojallakin kestää hieman totuttautua siihen että vanhempien huomio on nyt jaettava sisaruksen kanssa.

Me ei olla saatu vielä ulkoilulupaa ja maanantain neuvolakäyntiin saakka ajateltiin pysytellä vielä enimmäkseen sisätiloissa. Ollaan toki käyty jo autoilemassa asioilla ja isovanhempienkin luona kerran kyläilemässä, mutta muuten olen itse oikeastaan ollut tytön kanssa kotosalla ja mies käynyt Miltonin kanssa päivittäin puistossa, uimassa tai muskarissa yms.


Miltonhan ei vieläkään kovin monia sanoja puhu, mutta kommunikoi meidän kanssa jo paljonkin omien ilmaisujensa kautta. Vauvan hän on kuitenkin jostain syystä vakaasti nimennyt "Viviksi" (oikea nimi lienee eräs toinen) ja innoissaan huutelee kotona Viviä ja juttelee tälle omaa kieltään.

Syöttövälit vaihtelevat neidillä vielä sen verran paljon, etten ole uskaltaunut irrottautumaan pienestä sen vertaa, että kävisin pojan kanssa kaksistaan vaikka ulkona. Ollaan kuitenkin kotona jaettu hoitamista miehen kanssa niin, että myös minä teen juttuja Miltonin kanssa ja mies on sen aikaa vauvan kanssa. Koen jotenkin todella tärkeäksi, että vaikka toiminkin pikkusiskon ruoanlähteenä niin jaan aikaani tasaisesti molempien lasten välille. Kumpikin on kuitenkin yhtä tärkeitä ja rakkaita, enkä halua että pojalle tulee olo että olisin ikäänkuin "hylännyt" tämän vauvan tultua. Jaetaan siis nukuttamiset ja muut puoliksi ja tämä tuntuu toimivan nyt miehen ollessa kotona oikein hyvin. Saa siis nähdä miten arki lähtee sitten rullaamaan kun jään kahdestaan lasten kanssa ja esikoista pitäisi päivisin nukuttaa ja hoitaa samalla vauvaa.


Jo ennen vauvan syntymää moni jo päivitteli, kuinka ei kateeksi käy ja kuinka rankkaa arki tulee varmasti meillä nyt olemaan. En ihmettele ihmisten kommentteja, sillä onhan tuo meidän poika varsin villi tapaus ja rauhoittuu oikeastaan vain kirjan tai tietokoneen eteen (pieneksi hetkeksi). Mutta silti, vaikka tiesinkin, että lasten pieni ikäero tulee varsinkin alkuun olemaan haasteellistakin niin nyt kun katsoo näitä kahta niin ei tässä nyt pysty olemaan muutakuin onnellinen. En malta odottaa, että vauva kasvaa ja lapsista alkaa olla toisilleen oikeasti seuraa. Eiköhän me tästä selvitä ihan kunnialla, katsellaan sitten vaikka vähän enemmän niitä lastenohjelmia jos tilanne sitä vaatii.

Miten teillä on sisarukset suhtautuneet vauvan tuloon?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

7 kommenttia:

  1. Niin ihanat pienet siellä.♥
    Meillä vauva on otettu aina hyvin vastaan, mutta kyllä ne ensimmäiset pari viikkoa on yhtä hullunmyllyä. Sitten on lähtenyt sujumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Juu onhan tämä meilläkin vähän sellaista hullunmyllyä kun kaikki on vielä niin uutta! :D

      Poista
  2. Kuulostaa että teillä on lähtenyt uusi arki mukavasti käyntiin!:) Minuakin hieman jännittää miten tuleva alle 2 vuotias pikkusisarukseen suhtautuu etenkin kun tuntuu uhma olevan nyt aika isossa roolissa. Olen kuitenkin kuullut että juuri se 2 vuotta tai alle olisi oikein ihanteellinen iläero myöhempääkin aikaa ajatellen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka päivä menee paremmin, onhan tämä vaatinut vähän totuttelua itse kultakin mutta on kyllä kivasti mennyt :) Ja joo, meillä uhmaillaan nyt aika paljon mutta uhma ei onneksi kohdistu vauvaan vaan meihin vanhempiin!

      Poista
  3. Ilmottaudun uudeksi lukijaksi!
    Mielenkiinnolla seuraan tätä sisarusten yhreiseloa, meillä se on vielä edessä. Miehellä on edellisestä suhteesta kaksi lasta ja odotamme yhteistä esikoistamme saapuvaksi elokuun lopussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi! Onnea teillekin nyt odotukseen! :)

      Poista
  4. Ihania kuvia <3 Meillä isot sisarukset on suhtutunu hyvin, isosisko (5v.) oli vähän alkuun varautunu mutta nyt ollaan jo tosi reippaita.

    VastaaPoista