27. toukokuuta 2016

RASKAUDEN RUNTELEMA KROPPA

Kun nyt päästiin vauhtiin tässä avautumisessa, niin voidaankin sitten siirtyä seuraavaan arkaan aiheeseen, nimittäin tähän ah niin ihanaan raskauden runtelemaan kroppaan. Kiitos muuten kaikista edelliseen postaukseen tulleista kommenteista, vastaan niihin kaikkiin kunnolla pian ihan ajan kanssa. Mutta se kroppa.. Niin, ensimmäisen raskauden jälkeen muodostin raskauskilojen tiputtamisesta pienen pakkomielteen ja tällä kierroksella päätin, että annan olla ja otan vähän rennommin. Mutta miten kävikään?


Ensimmäinen kuukausi synnytyksen jälkeen vähät välitin ulkonäöstäni. Vauvanhoito ja uuteen arkeen sopeutuminen vei kaiken energian, söin mitä sattui enkä juuri edes katsonut peiliin päin. Wilhelminan tullessa kuukauden ikään alettiin pikkuhiljaa kuoriutua vauvakuplasta ulos ja havahduin siihen, että raskausvaatteita lukuunottamatta melkein mikään vaatekaapistani löytyvä vaate ei mennyt edelleenkään kunnolla päälle. Päätin alkaa tarkkailemaan ruokavaliotani, jättää ylimääräiset herkut vähemmälle ja ulkoilemaan enemmän. Paino oli jämähtänyt paikalleen, raskauskiloja keikkui mukana vielä kokonaiset 10kg.

Kului taas kuukausi enkä ole enää syönyt mitä sattuu, mutta paino ei olekaan enää hetkahtanut alaspäin ei sitten millään. Ja nyt on alkanut ahdistaa. En tunne oloani hyväksi tässä kropassa. Olen ihan turvoksissa, aineenvaihdunta tuntuu jämähtäneen täysin ja peiliin katsoessa näytän jopa turvonneemmalta kuin juuri synnytyksen jälkeen. Tällä ruokavaliolla ja liikuntamäärällä painon pitäisi lähteä laskuun, olenhan kotonakin ihan jatkuvasti liikkeessä. Hieman ihmetyttää mistä tässä on kyse, koska tunnen oman kroppani ja se ei yleensä toimi näin.

Ainoa mitä keksin syyksi on imetys ja jatkuva stressi, joiden ansiosta kroppa pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta ylimääräisestä. Eli ei, en edelleenkään taida kuulua niihin naisiin joilla imetys itsessään laihduttaa (mikäli sellaisia edes on). Näköjään imetys voi siis myös lihottaa.


Toisaalta voisin vaan olla katsomatta peiliin ja olla välittämättä näistä liikakiloista, ottaa vauvavuosi rennosti ja miettiä kilojen pudotusta  joskus sittenkun imetys loppuu. Huomaan kuitenkin, että jos en voi hyvin kropassani, en voi kovin hyvin muutenkaan joten pakko tehdä asialle jotain. Dieetille en uskalla vielä ryhtyä, koska haluan oikeasti täysimettää sinne saakka kun aloitetaan kiinteät ja kunnon laihdutus vaikuttaisi niin herkästi maidontuloon.

Jotain on kuitenkin oman hyvinvoinnin edistämiseksi tehtävä ja siksi tavoitteena on nyt ensimmäiseksi lisätä omaa aineenvaihduntaa. Tavoitteena on nyt kiinnittää huomiota vedenjuontiin ja lisätä sitä ihan reippaasti muutamalla litralla lisää per päivä. Tarkoituksena olisi myös lisätä liikuntaa entisestään ja palata takaisin salille, koska lihastreeni on itselläni aina vaikuttanut parhaiten myös painonpudotukseen (ja olisihan se toki ihan kiva saada edes pieni osa niistä kaikista kadonneista lihaksista takaisin...) Päädyin nyt ensimmäistä kertaa kokeilemaan myös imetysteetä, koska sillä kuulemma on myös aineenvaihduntaa boostaava vaikutus.

Minkäänlaisia ennen -kuvia en kykene nyt kaikelle kansalle julkaisemaan, sen verran kovan kolauksen on itsetunto tästä tämänhetkisestä ulkomuodosta saanut.. En edes viitsinyt meikata näihin kuviin, koska en oikeastikaan nykyään jaksa paljoa arjen keskellä meikkailla. Mutta toivotaan että viimeistään vuoden kuluttua peilistä katsoisi taas nainen, joka voisi oikeasti sanoa olevansa tyytyväinen kroppaansa.

Miten teillä on paino lähtenyt tippumaan raskauden jälkeen?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

23. toukokuuta 2016

VAIKEA VAIHE





Tänne on saapunut kesä ja me ollaan vietetty nyt paljon aikaa maalla miehen vanhempien luona, missä on paljon enemmän tilaa ja mahdollisuus olla ulkona vaikka koko ajan. Täällä kaupungissa tulee helposti aurinkoisellakin säällä vaan linnoittauduttua lasten kanssa varsinkin iltapäivisin sisälle, isoveli kun nukkuu pitkät päiväunet ja jotenkin se aika vaan kuluu niin nopeasti. Milton rakastaa maalla oloa yli kaiken ja uhmakin tuntuu aina kummasti vähän lieventyvän mitä enemmän vietetään aikaa poissa kotoa. Isovanhemmista on nyt ollut ihan korvaamaton apu ja ilman heitä olisin varmaan aika pulassa tällä hetkellä.

Moni on varmasti huomannut tässä viime kuukausien aikana blogin hiljentyneen postaustahdin ja olenkin kertonut, ettei nyt aikaa ja jaksamista oikein ole ollut kirjoitella niin usein. Nyt asiaa kuitenkin mietittyäni tulin siihen tulokseen, että on tässä ehkä vähän muutakin. 

Olen kirjoittanut tätä blogia jo kaksi ja puoli vuotta (huh miten kauan!) ja pitkään tätä tuli tehtyä ihan täysillä. En missään vaiheessa ole pitänyt minkäänlaisia taukoja kirjoittamisessa eikä ole ollut tarvettakaan. Postausaiheita on riittänyt, motivaatiota on ollut paljon ja tänne on aina ollut hyvä tulla kirjoittamaan. Olen aina puhunut aika avoimesti meidän arjen iloista ja myös niistä haasteista, mutta nyt ensimmäistä kertaa tuntuukin vaikealta avautua. Tuntuu kuin olisin nyt ensimmäistä kertaa hieman lukossa. Olisi asioita mistä haluaisi kirjoittaa, muttei sitten kuitenkaan jotenkin pysty. Meidän perhe on nyt ensimmäistä kertaa kohdannut todellisia haasteita ja yhtäkkiä niistä tuntuukin ahdistavalta kirjoittaa. Varsinkin kun omat ajatuksetkin ovat välillä ihan sekaisin.

Tytön syntymän jälkeen kerroin, että meillä menee tosi hyvin ja tuore isoveli on ottanut siskon hyvin vastaan. Alku menikin hyvin, mutta sitten haasteet alkoivat lisääntymään ja tällä hetkellä meidän arki on oikeasti aikamoista tahtojen taistelua. Mustasukkaisuus on noussut suureksi ja isomman on ollut  tosi vaikea hyväksyä, että meidän vanhempien huomio joudutaankin jakamaan nyt toisen kanssa. Kotona pitäisi olla silmät selässäkin eikä lasten jättäminen hetkeksikään samaan huoneeseen kahdestaan onnistu. Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, mutta välillä olen kyllä aika neuvoton. Ehkä sekin kertoo jotain, että tällä hetkellä uskallan kyläilyjen sijaan järkätä meille ainoastaan puistotreffejä (ja niitäkin vain silloin tällöin).

Mutta onneksi on isovanhemmat, joiden apu on nyt kultaakin kalliimpaa. Ne laittavat ruokaa, kuskaavat meitä, hoitavat poikaa ja vievät tätä ulos, tulevat varta vasten nukuttamaan päiväunille ja ovat aina valmiita auttamaan kun me apua tarvitaan.

Täällä lasketaan nyt vaan päiviä miehen kesäloman alkuun. Ja juodaan paljon paljon kahvia, se lohduttaa aina.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

19. toukokuuta 2016

WILHELMINA 2KK


Ajattelin kirjoitella vähän meidän minimimmin kuulumisia, neiti on nimittäin tänään tasan kahdeksan viikkoa vanha ja ensiviikolla täyttyy virallisesti tuo kahden kuukauden ikä. Ollaan siis nyt kahden kuukauden ajan saatu tutustua tähän meidän uusimpaan tulokkaaseen ja Wilhelmina on kyllä kaikenkaikkiaan aivan valloittava tapaus. Neiti oppi hymyilemään mielestäni jo hyvin nopeasti ja on usein yhtä hymyä varsinkin meidän tuttujen kasvot nähdessään. Muistan miten ihmeellistä oli kun isoveli aikoinaan väläytti meille ensimmäiset hymynsä ja aivan yhtä ihmeellistä se on nyt toisellakin kertaa. En usko että on olemassa mitään kauniimpaa näkyä kun oman lapsen hymy.



Wilhelmina eli meille tuttavallisemmin Mina on varsinainen sylivauva. Tyttö rakastaa oleskella muiden sylissä ja nukkuu päivisin pääosin sylissä tai ulkona liikkuvissa vaunuissa. Omassa sängyssä otetaan päivisin vaan torkkuja ja usein sikeästi syliin nukahtanut neiti havahtuu samantien hereille kun tämän laskee omaan sänkyynsä. Pieniä pätkiä nukutaan viileinä päivinä myös parvekkeella, mutta nekin unet on alkaneet lyhenemään aika pieniksi. Päivisin käytelläänkin usein kantoliinaa kotosalla, niin saa itsekin kädet vapaaksi ja toinen saa nukuttua edes hetken.

Iltaisin meillä on välillä aikamoiset huutokonsertit ja hulinoimiset, viimeisen iltasyötön jälkeen Mina saattaa itkeskellä sylissä pitkänkin aikaa ennenkuin viimein nukahtaa. Uni tulee yleensä parhaiten isän sylissä, tuntuu että omassa sylissä tyttö on vaan tosi levoton. Tuttia neiti ei tähän asti ole huolinut, mutta eilen sain ensimmäistä kertaa pienen nukahtamaan tutin kanssa ja toivotaan nyt että saataisiin siitä vähän helpostusta tuohon iltaitkuun kun maha on jo täynnä mutta imemisen tarve edelleen kova. Öisin Mina nukkuukin ihan huippuhyvin, viimeisen viikon aikana neiti on nukkunut monena yönä jopa 7 tuntia putkeen (23-05) ja jatkanut sitten unia vielä muutaman tunnin ennenkuin isoveli yleensä tuleekin meitä herättelemään siinä seitsemän maissa aamulla.


Syntyessään Mina oli hyvin pikkuinen hoikkisvauva, mutta painoa on tässä muutaman kuukauden aikana tullut reippaasti lisää ja neiti on alkanut pyöristyä. Pituutta oli kuitenkin viime neuvolassa tullut aika vähän (vain 2,5 cm ensimmäisen kuukauden aikana), mutta neuvolassa oltiin kuitenkin sitä mieltä ettei siitä vielä tarvitse mitenkään huolestua kun painoa oli kuitenkin tullut hyvin. Voi siis olla että pikkusisko tuleekin olemaan isoveljeään paljon lyhyempi tapaus, veli kun on mennyt pituuskäyrillä kokoajan yläpäässä ja oli jo ensimmäisen elinkuukautensa aikana kasvanut reippaasti enemmän.

Meillä ollaan toistaiseksi menty ihan täysimetyksellä, maitoa on onneksi tullut hyvin. Muutaman kerran neiti on juonut maitoa pumpattuna pullosta niin olen itsekin päässyt käymään hierojalla yms. Tällä kertaa saan olla vähän tarkempi mitä suuhuni pistän imettäessä, tytön maha tuntuu selkeästi olevan herkempi kuin veljellään vauvana. Kahvia ja ruisleipää saan syödä niin paljon kun huvittaa, mutta esimerkiksi mustikat saa tytön ihan todella itkuiseksi ja levottomaksi.


Muuten Mina on kyllä todella rauhallinen ja tyytyväinen tapaus, joka rakastaa syliä mutta viihtyy erinomaisesti myös leikkimatolla tai sitterissä. Meillä on kotona nykyään aikamoinen mekkala, mutta neiti ei tunnu hätkähtävän kovinkaan pienistä äänistä ja yleensä vaan naureskelee jopa isoveljen uhmakohtausten aikana.

Mitäs muille pikkuisille kuuluu?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

15. toukokuuta 2016

MUST HAVE -VAUVANTARVIKKEET

Vähemmälläkin pärjää ja tämä pätee myös vauvantarvikkeisiin, se tuli todistettua jo esikoisen kanssa kun hankittiin vain muutamia olennaisia juttuja ja nekin oli melkein kaikki lainassa tutuilta sen aikaa kun niitä eniten tarvittiin. Mutta tilanne onkin vähän toinen kun syntyvä vauva ei enää olekaan ainut hoidettava eikä aikaa vauvan kanssa seurusteluun enää olekaan niin paljon. Siksi ollaankin tällä kertaa hankittu vähän enemmän uusia lastentarvikkeita arkea helpottamaan. Tässä siis meidän suosikit.


Leikkimatto on meidän tytön ehdoton suosikki. Isoveli ei tainnut vauvana oikein kovinkaan kauaa lattialla viihtyä, mutta tämä neiti viihtyisi vaikka kuinka kauan matolla ja on alkanut jo juttelemaan maton päällä roikkuville leluille. Tämä baby FEHNin matto oli mielestäni aivan ihana ja sopi niin kivasti meidän sisustukseenkin.


Sitteriä meidän ei pitänyt alunperin hankkia ollenkaan, mutta jokunen viikko sitten aloin kaivata sitä sitten kuitenkin ja alettiin miettiä, että Mina oikeasti voisi siitä tykätäkin. Saatiin tämä BabyBjörnin sitteri nyt ristiäislahjaksi ja toinen tykkää siinä kyllä istuskella. Tämä on kiva, jos pitää vaikka siivota ja vaihdella huonetta. Meidän tyttö kun tykkää kovasti hereillä ollessaan seurailla vieressä mitä me täällä puuhaillaan ja viihtyy kyllä hyvin itsekseenkin, mutta haluaa ehdottomasti nähdä meidät vanhemmat koko ajan.


Newborn Set eli vastasyntyneen istuin Stokken syöttötuoliin oli tällä kertaa ihan ykköshankinta. Haaveilin tästä jo viimeksi, mutta silloin se jäi ostamatta ja nyt laitoinkin sen sitten tilaukseen jo hyvissä ajoin raskaana ollessani. Tämä on mielestäni tosi kätevä näin vauvalla, kun pieni pystyy oleskelemaan meidän vieressä ruokapöydässä ja nimenomaan samalla tasolla, sitterissä kun saa istuskella lattialla mikä tuntui viimeksikin vähän hölmöltä. Ja erityisen kätevä tämä on siinä vaiheessa kun aletaan maistelemaan soseita eikä tarvitse alkaa syöttämään lasta lattialle sitteriin, soseet kun tulevat varmasti kuvioon jo ennenkuin tyttö oppii itse istumaan. Istuin on tarkoitettu 0-6 kk ikäisille vauvoille.


Tällä kertaa olen ollut erityisen kiinnostunut kantamisesta ja koska hoidettavana on kaksi pientä lasta, niin välillä tuntuu että on ihan mahdotonta selviytyä kaikesta kun kädet meinaavat loppua kesken. Nyt meiltä löytyykin sitten kirppikseltä löydetty kantoliina sekä uutena tilaamani Tula-kantoreppu. Liinaa ollaan käytetty jo silloin tällöin sisällä, erityisesti niinä päivinä kun pienellä on mahakipuja eikä uni meinaa tulla millään. Tulan taas olen kokenut kätevämmäksi ulkona ollessamme. Kumpaankin tyttö on toistaiseksi joka kerta nukahtanut. Mina myös vihaa olla esimerkiksi turvakaukalossa, mikäli sitä ei heiluta koko ajan edes takas, joten tuo Tula on meillä käytössä usein mikäli käydään autolla jossain mihin ei viitsitä raahata vaunuja mukaan.


Vauvan unipatja oli mulle ihan uusi juttu, kunnes Babynest otti yhteyttä ja kysyi saisiko lähettää meidän pienelle oman ekologisesti ja kemikaalivapaasti Ruotsissa valmistetun patjan. Otettiin Babynest käyttöön tytön ollessa parin viikon ikäinen ja siitä lähtien neiti onkin nukkunut siinä jokaikisen yönsä.

Olen aina vähän pelännyt ajatusta nukkua vauvan vieressä, koska nukun niin sikeästi että pelkään etten vaan vahingossa pyörähdä toisen päälle unissani. Siksi nukutettiinkin Milton aikoinaan heti alusta saakka omaan sänkyyn ja jokaisen syötön jälkeen nostettiin toinen aina pinnasänkyyn jatkamaan unia. Samaa oli tarkoitus yrittää pikkusiskonkin kanssa, mutta ei se onnistunutkaan tällä kertaa yhtä helposti. Joka kerta yösyöttöjen jälkeen yritettyämme siirtää juuri nukahtanut neiti pinnasänkyyn, alkoi huuto. Päätin, että meillä on tässä arjessa tällä hetkellä niin paljon muutakin haastetta, että otetaan sitten toinen vaan viereen kun se on selkeästi tytölle tärkeää. Ja siihen se sitten jäi. Tyttö nukkuu öisin ensimmäisen unipätkänsä omassa sängyssään, mutta ensimmäisen syötön jälkeen jää meidän viereen loppuyöksi. Babynest on hyvä, koska siinä on reunat suojaamassa, mutta kuitenkin sen verran matalat että imetyskin onnistuu hyvin tytön siinä köllötellessä. 

Mitkä vauvantarvikkeet te olette kokeneet erityisen hyödyllisiksi?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

11. toukokuuta 2016

RISTIÄISTEN TUNNELMIA


Meillä oli kaikenkaikkiaan aivan ihanat ristiäiset. Päätettiin siis tällä kertaa järjestää juhlat jossain ihan muualla kuin kotona ja se osoittautui erittäin hyväksi päätökseksi. Kaikki ylimääräinen stressi väheni reippaasti viime kertaiseen verrattuna, kotia ei tarvinnut kuurata putipuhtaaksi ja oli vaan helppo pukea lapset ja ajella kirkolle. Wilhelmina kastettiin pikkukirkossa ja kahvittelut järjestettiin kirkon lähistöllä vanhassa kaupungissa ihanassa pienessä tuvassa.

Itse kaste sujui aika rennoissa tunnelmissa ja kaikkia vähän hihitytti tuo meidän esikoinen, joka tapansa mukaan oli täydessä vauhdissa myös kirkossa. Kasteen jälkeen siirryttiin kakkukahveille ja tarjoilujenkin suhteen olin kyllä päästänyt itseni tällä kertaa paljon helpommalla. Tein itse vain ja ainoastaan kuppikakut, kakku ja voileipäkakut tilattiin ja isovanhemmat hoitivat loput suolaiset tarjottavat.

Meille sattui ihan täydellinen juhlasää, pikku-Mina näytti parhaat puolensa ja nautti kun sai koko päivän siirtyä sylistä toiseen. Tärkeät ihmiset oli paikalla, neiti sai ihania lahjoja ja päivä oli vaan kaikenkaikkiaan tosi onnistunut enkä itsekään ollut mitenkään pahemmin stressaantunut oikeastaan mistään. Ihanat juhlat siis.

Blogi näyttää nyt päivittyvän toistaiseksi vain muutamia kertoja viikossa, koska arki on tällä hetkellä meillä suoraansanottuna aikamoista pyöritystä. Postailtavaa olisi vaikka mistä, mutta aika ei vaan päivisin millään tunnu nyt riittävän mihinkään omaan ja iltaisin lasten simahdettua on itse niin rättiväsynyt, ettei jaksa oikein mitään järkevää. Instagram päivittyy kuitenkin paljon tiheämmin ja sinne tulee kuvien yhteyteen kirjoiteltua aina vähän kuulumisiakin, joten kannattaa seurailla meitä siellä (@emmiyhteen).

Ja sinä Jenny jolla oli oikea nimiarvaus, arpaonni osui suhun, joten laittaisitko mulle sähköpostia niin saan sulle postiin jotain pientä kivaa!

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

8. toukokuuta 2016

HÄN ON NIMELTÄÄN...


Wilhelmina Edla Emelie 

Me vietettiin äitienpäivää ristiäisten merkeissä ja pieni tyttömme on nyt saanut nimen, joka meidän mielestä sopii toiselle niin hyvin. Ristiäiset meni tosi kivasti ja neiti oli oikein tyytyväinen koko päivän. Palailen piakkoin ristiäistunnelmien ja -kuvien kera.

(Ja muutama oikea arvaushan siellä tuli nimestä, palaan siihenkin pian.)

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

3. toukokuuta 2016

LÄMPÖPUSSIN SUOJISSA


Me liikutaan paljon rattailla. Olen yrittänyt nyt ottaa tavaksi lähteä jokaikinen aamu lasten kanssa ulos (satoi tai paistoi), jotta päivään saataisiin kunnon rytmi eikä esikoisella kävisi aika pitkäksi kotona.

Nyt saatiin ensimmäinen kevätlämpöaalto tännekin, mutta muuten tässä on ollut aika vaihtelevat säät. Esikoisen pukeminen ulkoillessa on ollut suht helppoa, mutta vauvan pukeminen on ollut vähän haasteellisempaa. Pääosin meillä ollaan menty sisävaatteilla ja teddyhaalarilla tai tällä pico-haalarilla (joka tosin alkaa vasta nyt olemaan sopiva). Meidän neiti tuntuu kuitenkin olevan vähän sellainen kuumaverinen ja hermostuu herkästi, mikäli vaatetta on liikaa joten välillä on tuottanut vähän päänvaivaa miettiä mikä olisi sopiva vaatetus millekin kelille.


Saatiin ennen tytön syntymää yhteistyön merkeissä PikkuVaniljalta ihana Baby's Onlyn lämpöpussi, jonka otin heti sairaalasta kotiutuessamme turvakaukalokäyttöön, mutta nyt ollaan alettu käyttämään sitä ihan rattaissakin. Pussi on tosi lämmin, joten autossa ei näin keväällä tarvitse pussin sisään kovinkaan paljoa vaatteita. Ulkoillessa olen laittanut toistaiseksi vielä vähän enemmän, mutta nyt ilmojen jo lämmetessä voi alkaa ulkonakin jo vähentää vaatetta. Ja on tuo pussi kyllä vaan niin kauniskin.

Meidän tyttö on kyllä tosi hyvä nukkumaan ulkona ja nukkuu oikeastaan aina kun ollaan rattailla liikenteessä. Olen myös nyt alkanut nukuttamaan tyttöä päivisin kopassa parvekkeella, koska tuntuu että toinen ei sisällä meinaa nukahtaa oikein millään ja jos nukahtaa niin uni on tosi katkonaista. Helpottaa huomattavasti meidän arkea, jos saan vauvan päisin nukahtamaan kunnon unille ja tehtyä sillä aikaa Miltoninkin kanssa jotain. Vaikka kyllähän tämä vähän tällaista säätöä vielä on, joinain päivinä nukutan poikaa vauva sylissä ja joinain päivinä juoksen ees taas lastenhuoneen ja parvekkeen väliä ja yritän saada molempia samaan aikaan uneen.


Voisin tehdä lähiaikoina myös postausta muistakin hyväksi havaitsemistamme vauvantarvikkeista, tuo lista on nimittäin nyt toisen vauvan kanssa vähän muuttunut. Ja meidän tuplarattaista yritän myös pian kirjoittaa kokemuksia.

Hauska muuten lueskella noita teidän nimiarvauksia, niitä onkin tullut jo tosi mukavasti! Saa nähdä löytyykö sieltä arvauksien joukosta sitä oikeaa nimeä, sunnuntaina meillä vietellään ristiäisiä joten siihen asti olisi aikaa vielä arvailla!

Käytetäänkö teillä lämpöpussia turvakaukalossa tai vaunuissa? Millaista vaatetusta olette pukeneet sinne alle?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA