22. kesäkuuta 2016

AJATUKSIA TULEVASTA ELÄMÄNMUUTOKSESTA


Taidan olla vähän sellainen tyyppi, että kun jostain innostun niin innostun täysillä ja käytän kaiken aikani ja energiani sillä hetkellä juuri siihen. Milloin ne on lastenvaatteet ja niiden hankkiminen sekä myyminen, milloin lomamatkojen suunnittelu ja milloin uuden harrastuksen aloittaminen. Tällä hetkellä olen innostunut tästä meidän asunnonvaihtoprojektista ja se onkin nyt vienyt melkein kaiken vapaa-aikani viimeisen viikon ajan.

Kolme vuotta sitten oman asunnon hankkiminen oli hyvin helppoa. Asuttiin vuokralla ja kun oikea koti löytyi, ei siihen kauaa mennyt että oltiin jo kauppakirjat kirjoitettu. Nyt projekti onkin sitten vähän monimutkaisempi, koska uuden kodin etsinnän lisäksi meidän pitäisi saada omakin myydyksi alta pois. 

Ollaan käyty jo jonkin verran näytöissä, mutta vaikka hyviä meille soveltuvia taloja onkin myynnissä niin mistään ei oikein ole tullut vielä sellaista oloa että tässä se nyt on. Olen sen verran tunneihminen, että en näissäkään asioissa osaa ajatella suoralla järjellä vaan menen aina pohjimmiltani fiiliksen pohjalta. Onneksi meitä ei sentään ole kahta täysin tunteilla eläjää ja mies onkin yleensä meillä sitten se järki, joka yrittää ajatella asioita mahdollisimman järjevästi ja käytännöllisesti. Tarkoitus olisi esimerkiksi miettiä asuinaluetta silläkin perustein, että miten pitkä matka lapsilla olisi tulevaan päiväkotiin ja kouluun. Ja nehän tulevat meidän lasten osalta olemaan ruotsinkielisiä, joten sekin tuo vielä oman haasteensa koska ruotsinkielisiä päiväkoteja ja kouluja on tietysti vähän vähemmän tarjolla kuin suomenkielisiä. Lisäksi meillä on toistaiseksi käytössä vain yksi auto, joten syrjemmälle muuttaessa olisi vähän pakko hankkia toinen auto mikä toisi taas lisäkustannuksia.

Mutta vaikka asunnonhankinnassa onkin hyvä olla vähän järkeä mukana niin pakko siinä on olla sitä tunnettakin. Koskaan ei voi tietää tulisiko tuleva kotimme olemaan juuri se loppuelämän koti, mutta pidempiaikainen se olisi silti tarkoitus olla ja jotenkin itsestäni tuntuisi siltä että etsimässämme kodissa tulisi olla ns. joku juttu, joku vetovoima tai fiilis joka saisi meidät oikeasti haluamaan juuri sen. Siksi tarkoitus olisi nyt vaan kiertää mahdollisimman paljon erilaisia taloja eikä luottaa vain netti-ilmoitusten antamaan yleiskuvaan. Nyt jo näin lyhyenkin kokemuksen perusteella kun voi sanoa, että jotkut kodit saattavat internetissä näyttää oikein varteenotettavalta, mutta todellisuudessa olla jotain ihan muuta. Tai sitten juuri toisinpäin.

Ja mitä siihen oman kodin myyntiin tulee niin haikeus on iskenyt tajuntaan jo nyt. Meidän koti ei ole vielä edes myynnissä ja jo nyt mietin miten sitä oikein pystyy täältä lähtemään ja jättämään kaikki ihanat muistot näiden seinien sisälle. Vaikka tämä onkin kuudes kotini niin tämä on se paikka mikä kietoo itseensä ehkä juuri eniten muistoja, ja juuri niitä kaikkein rakkaimpia. Tästä kodista olen herännyt häitteni aamuna ja miettinyt, että tänään tulen menemään naimisiin elämäni miehen kanssa. Täällä olen tehnyt ensimmäisen positiivisen raskaustestini, joka muutti koko ajatusmaailmani päälaelleen. Tänne ollaan kannettu kumpikin pieni nyytti sairaalasta ja itketty synnytyksen jälkeisissä hormonihuuruissa elämän ihmeellisyyttä. Kuultu esikoisen ensimmäiset sanat jne.

Mutta elämä vie eteenpäin ja elämässä on vaan uskallettava mennä eteenpäin. Tämä koti ei enää palvele meidän tarpeita yhtä hyvin kuin ennen ja nyt on aika ottaa askel kohti jotain uutta. Toivottavasti löydetään se oikea pian.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

4 kommenttia:

  1. Nieleskelin kyyneleitä. Haikeus jotenkin huokui tekstistäsi. Olen kuitenkin onnellinen puolestasi, sillä haaveesi omakotitalosta saattanee toteutua kunhan juuri "se" oikea löytyy.
    Minun haaveeni omakotitalosta, se on vain haave. Toteutumaton sellainen.

    -R.M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sinäkin pääset omakotitaloon vielä jonain päivänä! <3

      Poista
  2. Rakkautta ei varmasti tule puuttumaan seuraavastakaan kodista ja onneksi muistot säilyy mielessä <3

    VastaaPoista