10. kesäkuuta 2016

JATKA LAUSETTA...


En ymmärrä... miksi meillä on aina niin sotkuinen koti. Siis vaikka olisi juuri siivonnut niin muutaman tunnin kuluttua näyttää taas siltä kuin pommi olisi räjähtänyt.

Seuraavaksi ajattelin... ottaa toisen kupin kahvia ja miettiä mitä kaikkea keksisin vielä vietäväksi kirppikselle, meillä ollut kirppispöytä nyt tämän viikon.


Viimeaikoina... olen kironnut kerrostaloasumista, koska ulos lähteminen ja sisään tuleminen on aikamoista säätöä ja olen alkanut tosissani haaveilemaan omasta talosta tai ainakin omasta pihasta.

En osaa päättää... mitä teen oman tulevaisuuteni suhteen.

Muistan ikuisesti... kun mentiin naimisiin ja olin sinä päivänä ihan varma, että olin tullut raskaaksi vaikken ollut tehnyt vielä minkäänlaista testiä.


Päivän paras juttu... Kun esikoinen pääsi aamulla pitkästä aikaa omanikäiseensä leikkiseuraan ja näin miten paljon toinen siitä nautti.

Noloa myöntää, mutta... olen oikeasti ihan kamalan huolimaton ihminen ja hukkaan aina kaikki tavarani. Saan myös kuulla tästä tavastani kotona aika paljon..

Viikko sitten... tuskastelin kotona kahden samaan aikaan huutavan lapsen kanssa enkä meinannut saada kumpaakaan millään päiväunille. Kun mies tuli kotiin, kukaan ei enää huutanut...


Kaikista pahinta on... kun tuntee olevansa huono ja riittämätön äiti. Kun kumpikin lapsi kaipaisi enemmän huomiota mitä pystyy antamaan. Se fiilis on aika musertava.

Salainen taitoni on... olla olematta taitava missään. Olen aina ollut sellainen keskinkertainen tyyppi kaikessa, en huono enkä hyvä vaan jotain siltä väliltä. En koe, että olisin missään asiassa surkea, mutta en koskaan ole oppinut mitään kovin helposti, vaan kaikki on aina vaatinut vähän työtä. Se on aika ärsyttävää, olisi ihanaa olla oikeasti lahjakas jossain.

Jos saisin yhden toiveen se olisi... että vuosien saatossa lapsistani tulisi toisilleen maailman tärkeimmät ihmiset.


Minulla on pakkomielle... tietyistä siivoukseen liittyvistä jutuista. En ole mitenkään erityisen siisti ihminen ja pystyn elämään sotkun keskellä, mutta on muutamia juttuja joista näen punaista. Hermostun aina kun mies jättää imurin siihen paikkaan mihin imuroinnin lopettaa enkä jotenkin yhtään siedä imuria muualla kuin siivouskomerossa (se on ruma ja onnistun aina kompastumaan siihen). En myöskään yhtään tykkää, että sohvatyynyt on sohvalla ihan miten sattuu (tähän on valitettavasti täytynyt lastensaannin jälkeen hieman totutella..)

Söin tänään... aamupalaksi puuroa raejuustolla ja lounaaksi anopin tekemää kalakeittoa.

Ärsyttävintä on... kun lapsiperheessä hommat eivät koskaan lopu. Kun saa yhden jutun tehtyä niin kaksi muuta jo odottaa jonossa.


Tekisi mieli... saada enemmän läheisiä äitiystäviä.

Minusta on söpöä... kun Milton nauraa tai kun Mina höpöttelee.

Hävetti... kaupassa kun toinen lapsi itki sydäntäraastavasti vaunuissa ja toinen piti muuten vaan tylsyyksissään kovaa meteliä.

Olenko ainoa, jonka mielestä... sarkasmi on jotenkin tosi ärsyttävää.

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

12 kommenttia:

  1. Hauska postaus ja hyvin jatkoit lauseita. Olitko raskaana hääpäivänäsi? Teillä on niin ihana koti ja olisi kiva saada lisää kotia blogiisi. Josta tulikin mieleen mistä/mikä teidän sohva on? Näyttää täydellisen harmaalta. Ja vielä yksi kysymys,kirjoitit, että et osaa päättää tulevaisuutesi suhteen,opiskeletko tai onko sinulla opinnot vaiheessa? Ehkä näihin edellä mainittuihin asioihin on blogissasi tullut vastaus mutta olen sen verran uusi lukija etten ole vielä kaikkia postauksia ehtinyt lukea :)
    Iloa päiviin,Ellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä raskaana jo silloin, testin tein muutaman päivän kuluttua häistä.. :)

      Meidän sohva on oikeastaan enemmän beige, täytyy myöntää etten nyt yhtään muista mikä sen nimi on mutta Maskusta se on taidettu ostaa joitain vuosia sitten! Kotia on tullut esiteltyä nyt vähemmän kun täällä on aina sotkuista eikä oikein kerkeä samalla tavalla siivoamaan kuin ennen.. :D

      Ja kyllä, mulla on kasvatustieteen opinnot vaiheessa. Mulla on myös sairaanhoitajan tutkinto, mutta lähdin opiskelemaan uudelleen :)

      Poista
  2. Ihana - karun rehellinen, todellinen postaus Emmi ❤️

    VastaaPoista
  3. Tää oli kiva! 😊 Voi, kunpa asuttaisiin hieman lähempänä, niin kysyisin teitä heti äippätreffeille!
    T. Kristiina ja pikkuneiti tänään tasan 4 kk

    VastaaPoista
  4. Oi tää oli hyvä :) Mullakin odottelee luonnoksissa, mut oliki yllättävän vaikea ja tarvis hetken keskittyä.. Sitä odotellessa ;)

    Toi eka kohta kolahti kyllä heti, oon ihmetelly samaa :D Sitä mukaan kun siivoan niin tää touhutaapero tekee tuplasti sen määrän sotkua.

    Oma piha olis kyllä niiiiiiiin kova juttu, ainaki näin kesäaikaan :p ja samanlailla myös mua tulevaisuus mietityttää. Oon aina kadehtinu luokkakavereita yms jotka jo lukiossa valitsi kurssinsa jonkun selkeän päämäärän mukaan :O Hitostako sitä tietää kun on niin paljo vaihtoehtoja... Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eihän sitä voi tietää niin aikaisin.. Onneksi opiskella voi vielä myöhemmälläkin iällä, eikä sitä tarvitsekaan tässä vaiheessa tietää mitä tekee lopun elämänsä! :)

      Poista
  5. Blogiasi on ilo lukea, kiitos siis siitä :)

    Täällä meillä on esikoinen muutamaa kuukautta vajaa 2v ja vauveli 4kk joten arkesi kuulostaa enemmän kuin tutulta ;)
    Jo ennen aamupalaa asunto muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa kaikkine leluineen ja "leluineen".
    Oma piha, kyllä! Se on alkanut houkutella enemmän kuin tuhat lehmää..Hissitön kerrostalo, ja taapero joka ei haluaisi tulla sisälle. Ei muuta kuin lapsi syliin ja naapuritkin kuulee, että sieltä ne taas tulee.
    Tulevaisuus. No työpaikka odottelisi, mutta onko se enää sitä mitä haluan? Kannattaako lähteä enää kouluun? Mitäs jos tekisi lisää lapsia?

    Tsemppiä sinulle ja teille <3

    -R.M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäät! :) Niin tuttua, meillä siis aikalailla samat tilanteet :D Kiitos ja tsemppiä sinnekin!

      Poista
  6. Olipa hauska lukea näitä jatkamiasi lauseita, aivan kun olisin itse kirjoittanut! Monia samoja ajatuksia ��

    Olen seuraillut blogiasi keväästä asti kun olin samaan aikaan kanssasi raskaana ja profiilisi osui silmääni instagramissa. Meillä on kaksi pientä tyttöä, 09/2014 syntynyt ja 04/2016 syntynyt.
    Arki ei tosiaan ole aina helppoa kahden pienen kanssa! Mikähän siinä on, että aina kun isä saapuu,niin itkuista ja kiukusta ei enää tietoakaan ��
    Täällä myös jo pohdittu tulevaisuutta opiskeluiden ja työn suhteen. Minulla olisi vähän kasvatustieteen (varhaiskasvatus) opintoja jäljellä, mutta en ole enää varma siitä, onko ala minua varten varsinkin kun olen jo alan töitä tehnyt muutaman vuoden! No ehkäpä ajatukseni selviytyvät tässä kotiäitivuoden aikana!
    Aurinkoista kesän jatkoa sinne ��
    Terveisin,
    H ja tytöt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa alaa siis opiskellaan! :) Mullakin ajatukset vähän sekaisin tällä hetkellä kun yksi tutkinto jo alta löytyy ja nyt olisi vielä nämä toiset opinnot vaiheessa. Mutta en ota stressiä, mietin sitten ensi vuoden puolella mitä teen :D

      Poista