13. kesäkuuta 2016

UUTEEN KOTIIN?



Kello on 9.00. Ollaan oltu koko poppoo jo monta tuntia hereillä ja meininki alkaa olla vähän liian levotonta jo. Isoveli juoksee ympäri asuntoa, kiljuu ja kiipeilee pöydille. Käyn komentamassa toista alas yhä uudestaan ja uudestaan. Vauvakin on jo väsynyt ja haluaisi selkeästi unille, mutta meteli on niin kova että sisällä on vaikea nukahtaa. Olen sentään saanut kummallekin päivävaatteet päälle, itse hillun vielä yöpaidassa. Yritän rauhoittaa tilannetta pistämällä tietokoneen auki ja istuttamalla isoveljen hetkeksi sen eteen. Laitan vauvan sänkyyn ja mobilen pyörimään, itse yritän sillä aikaa saada puettua jotain vaatetta päälle. Päätetään lähteä ulos. Puen molemmat lapset vuorotellen ja sitten vaunuvarastoon hakemaan rattaita. Päästään puistoon, ensimmäinen etappi suoritettu.

Reilun tunnin kuluttua palataan kotiin. Isoveli on väsynyt ja nälkäinen eikä halua tulla sisään. Päästän tämän rattaista vaunuvarastossa ja nappaan vauvan syliini. Isoveljeä ei näy missään, toinen on taas lähtenyt juoksemaan ympäri rappukäytäviä. Saan viimein hilattua taaperon meidän omaan rappuun ja yritän houkutella ylös. Taas sama juttu, peruutus oven eteen ja pyllähdys siihen. Ei se aio tulla ylös. Vauva huutaa sylissä, sillä on nälkä. Jätän isoveljen alas ja nousen raput ylös kotiin vauvan kanssa. Huutava vauva sängylle ja kipin kapin alas. Siellä ei olla edelleenkään yhteistyöhaluisia. Pikkusisko huutaa ylhäällä, joten ei tässä voi jäädä odottelemaan. Nappaan kiukuttelevan taaperon syliini ja juoksen portaat ylös.

Kuulostaako tutulta? Meillä tämä on jokapäiväistä. Naapurini kysyi yksi päivä miten ihmeessä pärjään, kun katseli meidän touhuja rapussa. Ajattelin, että onhan tämä vähän hullua elää näin kun muitakin vaihtoehtoja olisi.

Yhden lapsen kanssa hissittömässä kerrostalossa asuminen suijui oikein hyvin eikä meillä tähän asti ole ollut juuri kiirettä muuttaa eteenpäin, mutta nyt kahden kanssa olen tullut vähän toisiin ajatuksiin. Siksi ollaankin nyt kotona puhuttu tästä aika paljon ja mietitty pitäisikö meidän jo vaihtaa omakotitaloon, jossa olisi oma piha. Lähteminen ja tuleminen olisi paljon helpompaa eikä aina aamuisin tarvitsisi edes lähteä mihinkään, kun voisi vaan astua lasten kanssa ulos ja puuhailla jotain omalla pihalla.

Lisäksi rauhallisempi asuinympäristö on alkanut houkuttelemaan. Kun me aikoinaan tämä ensiasunto ostettiin, niin haluttiin nimenomaan keskustaan. Mutta nyt kolme vuotta ja kahta lasta myöhemmin keskellä kaikkea asuminen ei ehkä enää tunnukaan niin hyvältä idealta. Yhtenäkin päivänä pelästyin tosissani, kun oltiin lähdössä ulos ja Milton ryntäsi vaan yhtäkkiä suoraan kadulle juuri kun siinä ajoi autot ja pyörät kovaa vauhtia ohi. Talonrakennus saattaisi tietysti olla  myös järkevä vaihtoehto, mutta ei meitä varten ainakaan vielä. Vaikka osaamista kyllä löytyisi niin koko projekti tuntuisi nyt liian rankalta tässä vaiheessa, kun arki kahden pienen lapsen kanssa on muutenkin työlästä. Joten valmis, tai pienen remppauksen tarpeessa oleva talo olisi meille nyt ensisijainen vaihtoehto.

Juuri meille sopivan kodin löytyminen voi tietysti viedä aikaa, mutta etsiminen on alkanut.

Millaisia asuntotilanteita teillä on? Kerrostaloelämää keskustassa vai omakotitaloelämää vähän syrjemmässä? Vai kenties jotain siltä väliltä?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

25 kommenttia:

  1. Menoa ja meininkiä teillä, huhuhuh:D täällä asutaan rivaripäädyssä, kolmiossa, keskustan syrjässä. Hyvin pärjää yhden pienen kanssa ja on vähä omaaki pihaa. Mammalla vain tahtoo olla omakotitalo-sekä vauvakuume. Okei, pärjätään tässäki hyvin kahden kans vaikka ahtaampaa se sitten ehkä on mutta jossain vaiheessa kuitenki tulee kuvioihin okt, joten voihan sitä jo haaveilla :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä todellakin on, menoa ja meininkiä.. :D Omakotitalohaaveet taitaa olla aika yleisiä jossain vaiheessa, mullakin kuume vaan kasvaa ja kasvaa!

      Poista
  2. Meillä on taas täsmälleen sanaa tilanne kuin meillä. Paitsi et meillä on hissi, mut ei sinne mahdu kunnolla tuplarattaat. Kesällä on lisäksi mökki saaressa, mutta kyllä siellä omaa pihaa kaipaa, tilaa temmeltää lasten kanssa eikä tarvis pelätä autoja kun taapero lähtee karkuun! Saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan. Ite alan olla kypsä kerrostalo sekä keskustaelämään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla kanssa kypsyysaste nousee koko ajan..! :D Kummasti sitä alkaa iän karttuessa arvostamaan omaa rauhaa :)

      Poista
  3. Kuulostaa sun ajatukset todella tutulta! Vaikka meidän talossa hissi onkin. Meidän tilanteen tiedätkin, tämän kesän loppupuolella päästään onneksi muuttamaan omaan taloon, vaikka vahdittavaa riittää kyllä siinäkin piirissä. Autotie (josta ei läpiajoa onneksi ole) vieressä ja järvenranta myös, täytyy varmaan aidata se piha heti ensimmäisenä ;) mut onhan se ihana päästä omaan taloon jo ihan pian, vaikka rankka tää projekti onkin ollut, voi morjes .. Että en voi suositella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että pääsette pian omaan taloon, kova uurastus palkitaan!! :) Uskon kyllä, että on ollut tosi rankkaa. Ja oi ihanaa järvenranta!

      Poista
  4. Meidän poika on saman ikäinen kuin teidän. Ostettiin hissittömästä kerrostalosta kolmannesta kerroksesta kaksio erään kaupungin keskustasta raskausaikana. Mietittiin että kyllä me pärjätään kyseisessä talossa,ollaanhan me nuoria ja jaksetaan kiivetä portaita :D Noh,vauva syntyi ja heti heräsi kysymys miksei ostettu kolmiota ;D Asuttiin kodissa 2 vuotta ja laitettiin asunto myyntiin. Nyt asutaan rauhallisella omakotitalo-alueella isossa rt-asunnossa,eikä kaduta! Nostan hattua sinulle kun jaksat lähteä ulkoilemaa kahden lapsen kanssa,yhdenkin kanssa lähteminen oli toisinaan tuskaa! Tsemppiä arkeen ja onnea uuden kodin etsintään!:)
    Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meistäkin kerrostalo tuntui sillon kolme vuotta sitten hyvältä idealta! :D Joo, pakko vaan lähteä joka aamu ulos koska sisällä kaatuisi seinät päälle meillä kaikilla :D Kiitos!

      Poista
  5. Voih, niin tutulta kuullostaa. Mä raahasin just viime viikolta kerhosta taaperon joka kiljui ja sätkyi kaikin voimin, toinen toisessa kainalossa ja toinen toisessa. Kun pääsin ovista ulos niin meinasin lysähtää polvilleni ja alkaa itkeä, mutta sain jotenkin kuitenkin raijattua koko porukan kotiin. Me asutaan kans hissittömässä kerrostalossa tokassa kerroksessa ja rappukäytävä välillä raikaa meidän ansiosta.. meillä nää ei onneksi ole jokapäiväisiä, viikottaisia kuitenkin.

    Ollaan puhuttu viimeiset viikot aika usein taloasiasta, mutta meillä ei vaan riitä millään rahkeet siihen mitä me haluttais. Mä haaveilen ja mies palauttaa maan pinnalle. Oikeassahan se mies on, koska kotihoidon tuella ei mitään isoja talolainoja maksella. Töihin meneminen ei auta asiaa kun tarhamaksut on niin hirveät että toisen auton hommaaminen+tarhamaksut tekee sen että kotihoidon tuki on aika sama kun mitä mun palkasta jäis käteen.. Ja toisaalta, en mä myöskään halua palata kovin äkkiä kokopäiväisesti työtä tekemään, kun nää lapset oikeesti on vaan kerran pieniä <3

    Monimutkaisia asioitahan nämä on, ja sitä omaa pihaa kaipaa kuitenkin eniten just näin kesäisin. Toivottavasti mun kotikuumeilu helpottaa syksyyn päin mennessä. Tässä meillä on kuitenkin hyvä olla, tilaa on ja edullinen asua :)

    Huh, tää ois kyllä aihe mistä riittäis juteltavaa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en kyllä nyt ihan heti haluaisi laittaa lapsia hoitoon, jotenkin tuntui että viimeksikin oli sittenkin ehkä vähän liian aikaisin.. Mutta katsotaan nyt sitten mitä mieltä sitä vuoden päästä taas ollaan :) Mutta joo, onhan se niin että vähän saa kyllä miettiä mihin lähtee nyt asuntoa vaihtamaan kun kotona on kuitenkin tarkoitus toisen meistä vielä olla. Meillä on onneksi se tilanne, että asutaan nyt ihan keskustassa jossa hinnat korkeimmillaan ja samaan hintaan löytyisi omakotitaloa kyllä jos vaan vähän syrjempään muuttaisi. Oma piha olisi kyllä se ykkösjuttu!!

      Voidaan jatkaa keskustelua tästä sittenkun ens kuussa nähdään, tästähän tosiaan riittäisi höpötettävää vaikka kuinka! :D <3

      Poista
  6. Meillä on 2v ja 5kk. Lasten aikana ollaan aina asuttu paritalossa. Ulkoillaan joka päivä ja pikkusisko saa tarvittaessa jäädä ulos jatkamaan unia, kun tullaan sisälle. Vaunut mahtuvat eteiseen. En voisi kuvitellakaan meille tuollaista rappukäytävärumbaa, kuulostaa todella hankalalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, tämä on kyllä todella hankalaa.. :D

      Poista
  7. Me asumme maalla omakotitalossa, jossa asuu samalla pihalla mieheni vanhemmat. Iso piha ja tilava talo, kylälle noin 7km. Ei hirveän pitkä matka, mutta koska asumme ison tien varrella (nopeusrajoitus 80km/h) pitää autolla lähteä ihan joka paikkaan. Lapset luonnollisesti haluaa kavereille = pitää viedä autolla, lapset haluaa pusitoon = pitää mennä autolla, haluat vaunulenkille = pitää mennä autolla kauppaan = autolla jne. Tykkään omakotitalossa asumisen helppoudesta ja omasta pihasta, mutta taakkana on tuo iso tie ja se että olemme kuitenkin kaukana kaikesta. Niinpä tahtoisin muuttaa lähemmäksi kylää..ongelma on se että mies ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaikessa on hyvät ja huonot puolensa! Mä voisin muuttaa myös maalle, mutta sitten meidänkin kyllä pitäisi hankkia toinen auto että pääsisin liikkumaankin lasten kanssa jonnekin :)

      Poista
  8. Esikoisen ensimmäinen vuosi asuttiin lähtötason toisessa kerroksessa. Koin tosi raskaaksi kantaa ulkona metalliritilä portaita pitkin ensin ylös lapsi, sitten ostokset ja lopuksi kärryt. Lapsi nukkui hyvin kärryissä, mutta heräsi jos yritti saada lapsen ja kärryt portaat ylös, joten olin jumissa ulkona nukkuvan lapsen kanssa.

    Muutettiin lapsen ollessa 1v1kk rivitaloon 10min kävelymatkan päähän Porvoon keskustasta. Seutu on ihanan rauhallinen, mutta kaikki palvelut ihan vieressä. Ihanaa kun on aidattu pieni piha, johon voi vain laskea lapsen ulos purkamaan energiaansa. Ulos voi vain suoraan lähteä kotiovesta. Tosin meillä on vain yksi makuuhuone ja lokakuussa tulossa toinen lapsi. Nyt pitäisi keksiä yritetäänkö mahtua tänne vai etsi oma asunto jostain lähiseudulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on siinä mielessä hyvä kerrostalokämppäkin kun kolme makuuhuonetta löytyy jo, että tilan puolesta ei niinkään olisi hätä mutta muuten kyllä. Jotenkin sitä vaan tämä arki tuntuu nyt sen verran raskaalta muutenkin, että tekisi mieli helpottaa sitä edes hiukan asumalla vähän käytännöllisemmin :)

      Poista
  9. Meidän perhe, johon kuuluu 2 aikuista ja lapset (2 v 10 kk ja 4 kk) asuu rivitalo-kaksiossa... Ahtaaksi käy meidän asunto, siivota ei esimerkiksi huvita juuri ollenkaan, kun tavataa pursuaa ovista ja ikkunoista... Saunakaan ei ole sille tarkoitetulla käyttötarkoituksella, vaan varastona. Ollaan kuumeisesti etsitty omaa taloa, mutta sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt.. Mielestäni ei ole enää järkeä tästä lähteä muuttamaan isompaan vuokra-asuntoon näin pienten lasten kanssa vaan sinnittelee siihen saakka kunnes saa oman. Ja vuokrakin pomppaa sit korkeeksi, sama jo omaa maksaa siinä vaiheessa. Kunpa vaan löytyisi se oma ja pian, lisä-neliöt olisi jo kovasti tarpeessa. - Henna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan se kiva maksaa omaa pois kun se on kuitenkin aina sitten kotiinpäin :) Toivottavasti teillekin löytyy se oikea talo pian!

      Poista
  10. Musta olisi ihanaa asua omakotitalossa tai paritalossa! Ei vaan olla yhtään remppahenkisiä, joten sen pitäis olla just eikä melkeen jo valmiiksi tai sitten joku talopaketti. Kumpikin aika pirun kallis vaihtoehto näin just opiskeluita aloittavalle... :DD Joten kerrostalossa "kärsitään", vaikka tääkin sopii just nyt oikeen hyvin. Onneksi meillä on hissi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hissi on kyllä helpottava tekijä! :) Meillä mies on hyvinkin remppahenkinen, mutta ihan talonrakennukseen ei nyt kuitenkaan jakseta ryhtyä.. Pintaremppaus kyllä onnistuisi. Saa nähdä :)

      Poista
  11. Me asutaan paritalon puolikkaasta ja pihaa on ihan riittävästi. Meillä kaksi lasta (3 v ja 7 vk) ja ole tyytyväinen siihen, että hankittiiin ja remontoitiin tämä jo paljon ennen lasten syntymää. Nyt en kyllä jaksaisi hommaan ryhtyä. Alue on tosi kiva ja alle 2 km sekä keskustaan että kauppakeskukseen. Bussilla pääsee alle puolessa tunnissa Tampereelle ja nykyään vielä ilmaiseksi rattaiden/vaunujen kanssa. Helpottaa kyllä kovasti, kun esikoinen voi sen aikaa olla itsekseenkin pihassa, kun puen itseni ja vauvan. Ja lämpimällä säällä tietysti ihanaa, kun ei tarvi pukea lainkaan ja voi mennä omaan pihaan syömään viltin päälle välipalaa. Ihanat naapurit on myös iso plussa.

    Neliöitä asunnossa voisi tietysti olla aina enemmän. Ja vanhassa talossa ja isossa pihassa olisi kyllä aina laittamista.

    Mihinkään en tästä kyllä kuitenkaan muuttaisi. Tsemppiä asuntomietintöihin!

    VastaaPoista
  12. Hui, 2-vuotiaan kanssa kannattaa varoa portaissa putoamista! Tsemppiä arkeen. :-) Sara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onneksi meidän poitsu odottelee kyllä aina kiltisti mua alakerrassa eikä toistaiseksi ole lähtenyt yksin kiipeilemään vaikka muuten vähän hurjapää onkin :)

      Poista
  13. Me muutettiin kaupungista rivarista maalle omakotitaloon keväällä 2013, noin vuosi ennen pikkuneidin syntymää. Ollaan kumpikin maalta kotoisin ja omakotitaloelämä houkutteli jo silloin. Alunperin ajatuksissa oli muuttaa vähän lähemmäs kaupunkia / kaupungin laitamille; nyt matkaa lähimpään kaupunkiin on 30 km. Mutta en ole kyllä hetkeäkään katunut!
    Pienen lapsen äitinä tuntuu, että nykyinen asuinympäristö on sellainen, jonka haluan lapselleni tarjota. Emme asu aivan korvessa maalla (keskustaan on 1,5 km ja naapureita on näköpiirissä monta), joten lapsen kasvaessa leikkiseuraa riittää ja palvelutkin on suhteellisen lähellä. Kuitenkin ympäristö on rauhallinen lapsen kasvaa ja omalla pihalla riittää tilaa leikkiä.
    Olen muutaman kerran miettinyt miten erilaista elämä olisi, jos olisimme asuneet edelleen vanhassa asunnossamme neidin syntyessä - ja päätynyt aina siihen, että maalla omakotitalossa on paras meidän perheen olla. :)
    Ainoa miinus on se, että meillä on vaan yksi auto (toinen on tosin nyt suunnitteilla). Se hieman asetti haasteita kulkemisen suhteen etenkin äitiyslomaillessa, mutta rattaiden kanssa pääsi keskustaan kerhoihin ja bussilla kaupunkiin shoppailemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin tuntuu nyt, että vähän syrjemmässä asuminen saattaisi olla meille parempi ratkaisu tällä hetkellä. Keskustaan ei tietenkään pääsisi yhtä helposti kuin nyt mutta eipä oikein tuon taaperon kanssa muutenkaan pysty nykyään käydä shoppailemassa :D

      Poista