30. heinäkuuta 2016

MATKALLA LASTEN KANSSA


Meidän perheessä ollaan taipuvaisia sellaiseen ympärivuotiseen pieneen stressaamiseen, josta ei tunnuta pääsevän irti muutenkuin fyysisesti irtauttamalla itsemme jonnekin kauemmas. Ollaan yritetty kerran vuodessa käydä jossain reissussa, koska sen lisäksi että se on kivaa niin se myös tekee ihmeitä meidän parisuhteen ja sitä kautta koko perheen hyvinvoinnille.

Vietettiin nyt viikko Kreikan auringon alla ja vaikka hiukan jännitti lähteä näiden kahden pienen kanssa matkaan niin nyt jälkeenpäin voin sanoa, että stressi osoittautui ihan turhaksi. Matka meni paremmin kuin osattiin odottaa. Ei yleensä mielellään jumiuduta tiettyyn paikkaan vaan tykätään kierrellä lomakohteessa, mutta nyt kun mukana oli taaperon lisäksi juuri 4 kuukautta täyttävä vauva, päätettiin tällä kertaa tehdä poikkeus. Varattiin huoneisto isosta hotellista, joka koostui useista uima-altaista, omasta rannasta, muutamasta leikkipuistosta ja omasta ravintolasta. Otettiin all inclusive -paketti, joka sisälsi ruokailun kolmesti päivässä ja myös juomia sai hakea allasbaarista vapaasti pitkin päivää. Onneksi otettiin, sillä matkan aikana tajuttiin että tällä kokoonpanolla se oli aika ehdoton ratkaisu. Ruoka oli pääosin samaa päivittäin, mutta saatiin kaikki vatsamme täyteen ja kaikki sujui tällä tapaa niin jouhevasti kuin lapsiperheessä vain voi.

Päivät kuluivat aikalailla rutiininomaisesti tietyssä aikataulussa, mikä oli varsinkin meidän 2-vuotiaalle tärkeä juttu. Ensin aamupalalle, sitten altaalle tai rannalle, lounaalle, päiväunille, taas uimaan, suihkuun, illalliselle ja nukkumaan. Lasten nukutuksen jälkeen istuskeltiin vielä yleensä meidän terassilla miehen kanssa ennenkuin painuttiin itsekin unten maille.

En tiedä oliko se altaalla oleva yleinen hälinä ja melu vai aaltojen kohina, joka sai meidän Minankin nukkumaan ihan täydellisiä päikkäreitä, mutta niin se vaan neiti veteli päivästä toiseen usean tunnin unia vaunuissa meidän muiden ottaessa aurinkoa ja uidessa. Lämpöasteita oli +30, mutta se ei tuntunut meidän tyttöä haittaavan kunhan vaan ei pukenut liikaa vaatetta päälle. Olin vähän ihmeissäni, koska kotona tyttö nukkuu yleensä tosi pätkittäisiä päiväunia.

Lennoilla meillä oli mukana Tula-reppu, joka auttoi kyllä paljon ja sain itsekin syötyä yms. tytön nukkuessa. Miltonilla oli jo oma paikka mikä kyllä helpotti nyt, viime reissulla kun toinen meni vielä sylilapsena. Paluulennolla huomasin edessä istuvien vaihtavan hieman ärsyyntyneitä katseita, kun meillä molemmat lapset itkivät väsymystä samaan aikaan, mutta yritin olla välittämättä. Molemmat myös nukahtivat sitten yhtäaikaa, joten loppulento meni sitten meidänkin rivillä suht rauhallisissa merkeissä.

Reissun ajan tuli myös pidettyä kunnon somelomaa, sillä ilmainen netti toimi vain hotellin aulassa ja sekin huonosti. Yhtäkkiä olikin paljon enemmän aikaa keskittyä vain toisiimme ja se tuli kyllä tarpeeseen. Näiden seitsemän päivän aikana tuli hymyilyttyä ja naurettua enemmän kuin koko kesänä yhteensä. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että lasten kanssa matkustaminen on lopulta vaan ihan asenteesta kiinni. Uhmakiukut ja sisarusten väliset mustasukkaisuudet toki seurasivat meitä myös Kreikkaan, mutta jostain syystä niihin oli paljon helpompi suhtautua kuin kotona. Onneksi päätettiin lähteä.

Oletteko te reissailleet pienten kanssa?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

16. heinäkuuta 2016

BLOGIN JATKO


Niin. Mitenhän tämän nyt aloittaisi.. Viikko on taas vierähtänyt kirjoittamatta ja huomaan, että mitä harvemmin kirjoitan sitä vaikeampaa postauksia on tehdä ja muotoilla ajatuksia oikeiksi sanoiksi.

Olen pitänyt blogia nyt 2,5 vuotta ja sehän on oikeastaan aika hirmu pitkä aika elämässä. Välillä tätä on tullut tehtyä ihan täysillä sata lasissa, vuosi sitten postailin melkeinpä päivittäin. Alun vähäisestä lukijamäärästä on pikkuhiljaa noustu koko ajan ylöspäin ja teitä on sinne ruudun toiselle puolelle ilmestynyt jo paljon, enemmän kuin uskalsin ikinä odottaakaan. Varsinkin loppuraskaudesta ja Minan syntymän aikaan blogi sai paljon uusia lukijoita.

Tämä blogi on aina ollut mulle paikka, johon olen päässyt avautumaan ja josta olen saanut tukea oikeastaan mihin tahansa. Tämä on elänyt meidän elämässä mukana niin kauan kun ollaan oltu perhe ja tätä kautta on tullut jaettua niin paljon henkilökohtaista.


Viime aikoina blogi on kuitenkin ollut hiljaisempi kuin koskaan. Tämä on mulle harrastus, joten ei tästä pitäisi potea huonoa omaatuntoa, mutta poden silti. Iltaisin mietin, että pitäisi taas kirjoittaa muttei inspiraatiota ole nyt oikein ollut. Välillä saan jonkun todella hyvän idean ja sitten on pakko päästä heti kirjoittamaan, mutta enimmäkseen on täytynyt nyt ihan miettimällä miettiä mistä kirjoittaisi.

Tätä kun on tehnyt jo jonkin aikaa niin sitä asettaa itselle tiettyjä vaatimuksia. Pitää olla hyvät kuvat ja hyvä postausaihe, ihan muuten vaan ei halua enää kirjoitella. Siinä missä ennen kirjoitin aina pojan nukkuessa päiväunia niin nykyään lasten päiväuniaikakin menee enimmäkseen sellaiseen yleiseen hääräykseen, siivoamiseen tai vaikka ihan vaan siihen että istuu hetken paikoillaan kahvikuppi kädessä ja tuijottaa tyhjyyteen. Uhmaikäinen taapero ja vajaa nelikuinen vauva imevät kyllä sen verran energiaa että sitä vaan pakostikin tulee käytettyä nuo pienet omat hetket rauhoittumiseen.


Pakko siis myöntää, että oikeasti ensimmäistä kertaa blogin historian aikana on tullut mietittyä kannattaako tätä enää jatkaa. Kun rakas harrastus alkaa stressaamaan, on aika ehkä miettiä miten jatkaa. Toden totta tykkään tästä hommasta edelleen, mutta se palo mitä tätä harrastusta kohtaan olen aina tuntenut on viime aikoina ollut vähän hukassa. Tietysti voisin kirjoitella harvemmin ja vain silloin kun itsestä hyvältä tuntuu, enhän ole kellekään tilivelvollinen postaustahdistani. Mutta olen vain sellainen, etten osaa tehdä mitään puolella teholla. Teen kaiken joko täysillä tai en ollenkaan.

Päätöstä en tee nyt, koska meillä on loma ja lomalla tulee luonnollisesti muutenkin istuttua vähemmän koneella. Fiilis voi olla eri kun syksy nostaa taas päätään ja mieskin palaa töihin. Toisaalta meillä on asumisrintamalla tulossa todennäköisesti (jos kaikki menee hyvin) kunnon muutosten syksy enkä tiedä miten paljoa aikaa blogille kaiken muun ohella enää jää. Uusi koti on mahdollisesti jo löytynyt, nyt vaan pitäisi saada ensin oma myydyksi. Nyt aion kuitenkin nauttia lomasta ja miettiä sitten elokuun puolella mitä teen. Joko alan panostamaan tähän taas kunnolla tai sitten luovun tästä kokonaan. Lähdetään ensi viikolla Kreikkaan lomailemaan, joten tämä kuu tulee jokatapauksessa olemaan blogin puolella hiljaisempi.

Saatan kirjoitella meidän kuulumisia vähän tarkemmin nyt vielä ennen matkaa, tai sitten palailen tänne vasta reissun jälkeen. Instagram päivittyy kuitenkin edelleen tiheästi@emmiyhteen ) ja sinne olisi tarkoitus päivitellä myös reissufiiliksiä.

Ja nyt haluaisinkin kuulla teidän mielipiteitä tästä, kertokaa mikä on saanut teidän jäämään tämän blogin lukijoiksi ja mitä te tykkäätte täältä eniten lukea?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

8. heinäkuuta 2016

LÄHEISYYTTÄ TANKKAAVA TYTTÖ

Lapset ovat erilaisia. Se mikä toimi aikoinaan esikoisen kanssa ei välttämättä ole lainkaan samanlaista kuopuksen kanssa. Toiset vauvat ovat itsenäisempiä ja toiset haluavat tankata läheisyyttä (erityisesti äidin) paljon enemmän. Meidän Wilhelmina on sellainen, todellinen tankkaajatyttö.


Tyttö viihtyy oikein mainiosti muidenkin sylissä ja on kyllä varsin hymyileväinen tapaus tuli vastaan sitten tutut tai vieraat kasvot. Mutta silti toinen kuitenkin hakee usein katsellaan äitiä ja tuntuu ikäänkuin jatkuvasti varmistelevan, että olen lähettyvillä. Ja arvatkaa mikä on hänelle tärkein? No se tissi.

Tissistä saa maidon, se antaa turvaa ja se toimii tuttina ja nukuttajana. Mina ei ole kelpuuttanut tuttia ja vaan muutaman kerran ollaan onnistuttu tyttö nukuttamaan tutin kanssa, mutta yleensä toinen vaan irvistelee ja sylkee tutin pois. Nyt ollaan oikeastaan jo luovutettukin sen suhteen, eiköhän tuo meidän neiti tule elämässä pärjäämään ilman tuttiakin. Ja eipähän tarvitse sitten siitä alkaa tulevaisuudessa enää vieroittamaan.

Mina ei myöskään välitä tuttipullosta. Milton suorastaan suosi pulloa vauvana, mutta pikkusisko ei sitä ole juuri huolinut. Tavallaan se on oikeastaan meistä vanhemmistakin johtuvaa, pulloa ollaan tarjottu hyvin vähän ja ne kerrat kun tyttö on siitä suostunut juomaan on oikeastaan laskettavissa ihan yhden käden sormilla. Tyttö on oikeastaan kulkenut mukanani melkein kaikkialla muualla paitsi jumpassa käydessäni ja silloinkin olen ollut kotoa pois maksimissaan puolitoista tuntia. Mutta itseäni se ei ole haitannut eikä ole ollut tarvetta olla erossa sen toisesta pidempiä aikoja.


Nyt kesä vietetään aikalailla tiiviissä symbioosissa enkä ole juurikaan suunnitellut omia menoja. Elokuun lopulla oltaisiin kuitenkin menossa miehen kanssa viettämään ystävämme 30-vuotisjuhlia ja tarkoitus olisi ensimmäistä kertaa laittaa molemmat lapset yöhoitoon isovanhemmille. Tällä hetkellä vähän jännittää miten se tulee onnistumaan, suostuuko neiti juomaan pullosta vai jääkö hoitokeikka vain yritykseksi. Toisaalta tyttö on siinä vaiheessa jo viiden kuukauden ikäinen ja aikaa pullototutteluun on reilusti yli kuukausi, joten ehkäpä tilanne ei ole siinä vaiheessa enää ihan sama?

Onhan tämä sitovaa, mutta silti mielestäni kaiken tämän arvoista. Lapsen tarpeet menevät omien juttujen edelle ja nopeastihan se vauvavuosi sitten on lopulta ohi. Ja miten iloinen olen, että ollaan tähänkin asti päästy kokonaan täysimetyksellä eikä imetyksen kanssa ole tällä kertaa ollut minkäänlaisia ongelmia. Näin on vaan hyvä juuri nyt.

Suostuuko teidän vauvat juomaan myös pullosta vai kelpaako vain tissi? Koska teillä on lapsi ollut ensimmäistä kertaa yöhoidossa?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

2. heinäkuuta 2016

JUHANNUS KUVINA


Vieläkö jaksatte juhannusjuttuja? Oli tarkoitus tulla postailemaan meidän juhannustunnelmia jo alkuviikosta, mutta tässä se viikko taas vierähti mahdotonta vauhtia ja nyt mennään jo lauantaissa. Mies aloitti tällä viikolla loman ja aika on mennyt pitkälti näiden meidän asuntokuvioiden pyörittämiseen sekä ihan vaan lomahengailuun perheen kesken.

Mutta tässä nyt meidän tunnelmia viime viikonlopulta eli juhannukselta. Vietettiin tällä kertaa muutama yö miehen vanhempien luona ja otettiin ihan rennosti. Perinteisten saunomisten lisäksi syötiin hyvin, poltettiin kokkoa ja soudeltiin joella. Täysin terveinä ei kuitenkaan saatu juhannusta viettää, sillä Milton sairastui harmillisesti juuri juhannukseksi flunssaan ja oli alkuun aika kipeänä. Pikkumiehellä on nyt keväällä todettu infektioastma, minkä ansiosta kaikki flunssat näyttävät nyt vetävän keuhkot ihan piippuun. Onneksi lääkkeet kuitenkin auttoivat nyt tarpeeksi ja hengitysvaikeudetkin helpottivat sen verran että pärjäiltiin tällä kertaa ilman sairaalahoitoa.

Energiaa pojalla näytti kaikesta huolimatta kuitenkin olevan juhannuksen kohokohta oli selkeästi kokko ja palomiehen roolissa toimiminen, hän pyöri aivan haltioissaan kypärä päässä leikki sammuttelevansa tulipaloa. Ja Mina senkun seuraili muiden touhuja tyytyväisenä.

Miten teillä vietettiin juhannusta?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA