16. heinäkuuta 2016

BLOGIN JATKO


Niin. Mitenhän tämän nyt aloittaisi.. Viikko on taas vierähtänyt kirjoittamatta ja huomaan, että mitä harvemmin kirjoitan sitä vaikeampaa postauksia on tehdä ja muotoilla ajatuksia oikeiksi sanoiksi.

Olen pitänyt blogia nyt 2,5 vuotta ja sehän on oikeastaan aika hirmu pitkä aika elämässä. Välillä tätä on tullut tehtyä ihan täysillä sata lasissa, vuosi sitten postailin melkeinpä päivittäin. Alun vähäisestä lukijamäärästä on pikkuhiljaa noustu koko ajan ylöspäin ja teitä on sinne ruudun toiselle puolelle ilmestynyt jo paljon, enemmän kuin uskalsin ikinä odottaakaan. Varsinkin loppuraskaudesta ja Minan syntymän aikaan blogi sai paljon uusia lukijoita.

Tämä blogi on aina ollut mulle paikka, johon olen päässyt avautumaan ja josta olen saanut tukea oikeastaan mihin tahansa. Tämä on elänyt meidän elämässä mukana niin kauan kun ollaan oltu perhe ja tätä kautta on tullut jaettua niin paljon henkilökohtaista.


Viime aikoina blogi on kuitenkin ollut hiljaisempi kuin koskaan. Tämä on mulle harrastus, joten ei tästä pitäisi potea huonoa omaatuntoa, mutta poden silti. Iltaisin mietin, että pitäisi taas kirjoittaa muttei inspiraatiota ole nyt oikein ollut. Välillä saan jonkun todella hyvän idean ja sitten on pakko päästä heti kirjoittamaan, mutta enimmäkseen on täytynyt nyt ihan miettimällä miettiä mistä kirjoittaisi.

Tätä kun on tehnyt jo jonkin aikaa niin sitä asettaa itselle tiettyjä vaatimuksia. Pitää olla hyvät kuvat ja hyvä postausaihe, ihan muuten vaan ei halua enää kirjoitella. Siinä missä ennen kirjoitin aina pojan nukkuessa päiväunia niin nykyään lasten päiväuniaikakin menee enimmäkseen sellaiseen yleiseen hääräykseen, siivoamiseen tai vaikka ihan vaan siihen että istuu hetken paikoillaan kahvikuppi kädessä ja tuijottaa tyhjyyteen. Uhmaikäinen taapero ja vajaa nelikuinen vauva imevät kyllä sen verran energiaa että sitä vaan pakostikin tulee käytettyä nuo pienet omat hetket rauhoittumiseen.


Pakko siis myöntää, että oikeasti ensimmäistä kertaa blogin historian aikana on tullut mietittyä kannattaako tätä enää jatkaa. Kun rakas harrastus alkaa stressaamaan, on aika ehkä miettiä miten jatkaa. Toden totta tykkään tästä hommasta edelleen, mutta se palo mitä tätä harrastusta kohtaan olen aina tuntenut on viime aikoina ollut vähän hukassa. Tietysti voisin kirjoitella harvemmin ja vain silloin kun itsestä hyvältä tuntuu, enhän ole kellekään tilivelvollinen postaustahdistani. Mutta olen vain sellainen, etten osaa tehdä mitään puolella teholla. Teen kaiken joko täysillä tai en ollenkaan.

Päätöstä en tee nyt, koska meillä on loma ja lomalla tulee luonnollisesti muutenkin istuttua vähemmän koneella. Fiilis voi olla eri kun syksy nostaa taas päätään ja mieskin palaa töihin. Toisaalta meillä on asumisrintamalla tulossa todennäköisesti (jos kaikki menee hyvin) kunnon muutosten syksy enkä tiedä miten paljoa aikaa blogille kaiken muun ohella enää jää. Uusi koti on mahdollisesti jo löytynyt, nyt vaan pitäisi saada ensin oma myydyksi. Nyt aion kuitenkin nauttia lomasta ja miettiä sitten elokuun puolella mitä teen. Joko alan panostamaan tähän taas kunnolla tai sitten luovun tästä kokonaan. Lähdetään ensi viikolla Kreikkaan lomailemaan, joten tämä kuu tulee jokatapauksessa olemaan blogin puolella hiljaisempi.

Saatan kirjoitella meidän kuulumisia vähän tarkemmin nyt vielä ennen matkaa, tai sitten palailen tänne vasta reissun jälkeen. Instagram päivittyy kuitenkin edelleen tiheästi@emmiyhteen ) ja sinne olisi tarkoitus päivitellä myös reissufiiliksiä.

Ja nyt haluaisinkin kuulla teidän mielipiteitä tästä, kertokaa mikä on saanut teidän jäämään tämän blogin lukijoiksi ja mitä te tykkäätte täältä eniten lukea?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

28 kommenttia:

  1. Näitä kausia tuntuu tulevan itsekullekin :) itse löysin blogisi kun odotin esikoista ja aloin itsekin kirjoittaa. Aloitin lukemisen ihan alusta, mutta jossain vaiheessa en enää saanut tahdista kiinni ja jäin satunnaisesti seuraamaan, raskaus jutut tietenkin kiinnostivat :) (mulla oli la eilen :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Niinhän se on, että näitä kausia varmaan tulee vähän kaikille jotka tätä tekee.

      Poista
  2. Minusta on ollut ihanaa lukea teidän perheen arjesta, kun itselläni on lastesi kanssa melkoisen saman ikäiset lapset :)

    VastaaPoista
  3. Mä tykkään lukea, koska ollaan suurinpiirtein samassa elämäntilanteessa, lisäksi voin muutenkin samaistua tosi hyvin, kun vaikutat tosi ihanalta ja maanläheiseltä ihmiseltä! <3 Mutta samoja tässä on itsekukin pyöritellyt, tulematta mihinkään lopulliseen päätökseen.

    VastaaPoista
  4. Ymmärrän niin hyvin! Itsellä ihan samanlaiset pohdinnat meneillään. Sun blogi on ihana, aito ja hyväntuulinen, yksi mun lemppareita! Tietty jos harrastus stressaa niin on hyvä miettiä sen mielekkyyttä. Hauskaa lomaa teille! :*

    VastaaPoista
  5. Voi, älä luovu blogista! Tää on yksi mun lempiblogeista ja kirjoituksiasi, erityisesti lapsiin ja kotiin liittyen, on aina kiva lukea.😊 Vaikka et ehtisi kirjoittaa usein, täällä jaksetaan odottaa! Samanikäisen tytön äitinä kirjoituksesi iskevät erityisen lähelle. Nyt odotan innolla postausta teidän tulevasta matkasta, koska itseäkin kiinnostaisi matkustaa pienen kanssa ulkomaille, mutta vielä tänä kesänä ei uskallettu lähteä. Siispä oikein ihanaa reissua ja lomaa teille!
    T. Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, ihana kuulla :) Matkapostaus tulossa juuri!!

      Poista
  6. Näin anonyyminä lukijana olen seuraillut blogiasi tiiviisti noin vuoren verran. On vaan niin ihanaa seurata nuoren perheen kasvua ja muutoksia kokevaa elämää<3 Lisäksi kirjoittelet ihanan laajasti erilaisista asioista eikä joka toinen postaus ole uusista lasten supereista pöksyistä tai sohvan ja pöydän sijoittelusta kodissasi!! Siitä jos mistä Tykkään ja voin helposti samaistua moniin ajatuksiisi. Lapsesikin ovat ylisuloisia! Miltä paikkakunnilta olette koteja katselleet!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kyllä kirjoittaa siitä oikeasta elämästäkin, vaikka välillä miettiikin että tuleekohan sitä avauduttua vähän liikaakin :D Kiitos <3 Porvoosta etsiskellään uutta kotia :)

      Poista
  7. Minusta on normaalia, että muutokset elämässä muovaavat myös bloggaamista :) Varsinkin kun nimenomaan on kyse harrastuksesta. Minäkin olen postaillut puolet vähemmän kun varmaan ikinä, nyt vaan on niin että aikaa bloggaamiselle on hiukan vaikeampi järjestää kun vielä yhden lapsen kanssa.

    Mua ei henkilökohtaisesti ole yhtään häirinnyt että postaat vähemmän, oikeastaan en ole edes huomannut.. ehkä vähän noloa. Mutta ainakin ehdin lukea sun kaikki postaukset, kun noista päivittäin päivittyvistä blogeista ehdin lukea silloin tällöin yhden tai kaksi, kun ei niille blogien lukemisellekaan oikein sitä aikaa tahdo löytyä :D

    Luen siis mielellään teidän kuulumisia vaikka sitten vaan harvakseltaan :) Ja mielenkiinnolla odotan myös noita asuntokuvioita. Ihanaa lomaa teille! <3 Ja hei, me ollaan tulossa sinne suuntaan taas uudelleen syksymmällä, koitetaanko silloin uusiks treffejä? :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, ettei häiritse vaikka onkin tullut kirjoiteltua nyt vähemmän. Se ehkä tuntuu vaan itselle niin vähältä kun ennen tuli kirjoiteltua lähes jatkuvasti.. Ja joo, treffataan ehdottomasti kun tuutte uudestaan, harmi ettei nyt uskallettu nähdä <3

      Poista
  8. Heippa! Oon seurannu sun blogia nimettömänä siitä asti ku ootit toista lastasi. On ollu aivan ehoton ykkösblogi.. Mulla myös saman ikänen vaavi ja aina niin mukava seurata miten teillä menee kun on saman ikäiset. Seuraan myös instagramissa kuviasi.. Ei siis paineita blogikirjotuksista. Sun kirjotustyyli on ihana ja mikä parasta, kirjotat asioista niin ku ne on.. Myös niistä huonoista päivistä.. Sitähän se oikea arki on lapsiperheessä. Juuri siksi jaksan aina uuestaan tulla kattoon joko oot kirjotellu tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkäät lukea <3 Oon tosiaan tykännyt kirjoittaa siitä oikeastakin arjesta ja sellaisistakin asioista mistä ei aina niin puhuta, vaikka välillä mietin tuleeko avauduttua liikaakin :)

      Poista
  9. Mä tykkään lukea ihan sitä teidän perusarkea, tietysti kaikki koti-jutut kiinnostaa myös.
    Meillä on poika 4/14 ja 2/16, eli lapset on hyvin samaa ikää. Ihan alusta asti oon lukenu blogia ja oot kyllä ihan ehdottomasti yks suosikeista.

    Ja niinku joku jo sanoi niin jos päätät jatkaa niin älä ota kirjoittamisesta stressiä, jaksetaan odottaa kyllä pidempikin aika :-)! Eiköhän jokainen ymmärrä että aika on kortilla kahden pienen lapsen kanssa.

    -Mira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mira <3 Tosiaan täällä vielä pohdiskelen blogin jatkoa, katsotaan miten tässä nyt sitten käy :)

      Poista
  10. Ymmärrän että aika on kortilla mutta minuakaan ei haittaisi vaikka postaisit harvemmin. Blogisi on ehdottomasti yksi suosikeistani! Minulla on aikalailla samanikäiset lapset ja oikeastaan on vähän terapeuttista huomata ja lukea että samat asiat ovat muillakin arkipäivää :) myös muutkin kirjoituksesi ovat kivaa luettavaa. Mukavaa loppukesää ja toivottavasti saan lukea blogiasi jatkossakin...

    VastaaPoista
  11. Minusta blogin hyvyyttä tai mielenkiintoisuutta ei mitata siitä kuinka usein se päivittyy vaan kuinka suurella sydämellä ja lämmöllä sitä kirjoitetaan. Olisi surullista jos näin ihanan harrastuksesi lopettaisit kokonaan sen vuoksi että päivitys tahti on hidastunut. Muista että sinun ei tarvitse tehdä tätä suorittaen vaan nauttien , vaikkakin sitten harvemmin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista, täytyy pitää tuo mielessä <3

      Poista
  12. Minä pähkään lopettamista joka toinen päivä ja joka toinen päivä pursuan intoa. Näin on mennyt siitä asti kun aloitin 4,5 vuotta sitten. Oma kipuilu liittyy lapsiin, kun ei halua heitä hirveästi esitellä blogissa ja ovat kuitenkin kotiäidin elämän keskipiste... Haastavaa! Kivaa lomaa teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli tosi pitkään niin, että en miettinyt lopettamista ollenkaan mutta nyt on jo jonkinaikaa ollut vähän ristiriitaiset fiilikset. Ymmärrän tuon, että jos ei halua lapsia tuoda blogiin niin voi olla vähän haastavaa kun lapset kuitenkin ovat pääosassa elämässä. Vaikeita pohdintoja :)

      Poista
  13. Harva kirjoitustahti ei todellakaan haittaa! Ja mun mielestä semmoset höpöttelypostaukset on tosi kivoja, joten aina ei tarvitse olla mitään tiettyä aihetta mistä kirjoittaa. Jatkoit tai et, blogisi on mahtava! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi siis panostaa myös niihin höpöttelyihin, kun moni tuntuu kuitenkin niistä tykkäävän :D Kiitos <3

      Poista
  14. Pidä tauko ja jatka, kun tulee sellainen fiilis? Uusista ja vanhoista postauksistasi saa paljon vinkkejä ja vertaistukea. Blogisi on ehdottomasti suosikkini eikä postaustiheydellä ole merkitystä. Itsellekin tulee välillä kausia, etten lue tätä vaikka kuukauteen. Sitten taas tämä hyväntuulen blogi muistuu mieleen ja luen kaikki sinä aikana tulleet postaukset :) Olen ollut lukijana siitä asti, kun odotit viimeisilläsi Miltonia. Teidän arkeen, omaan jaksamiseesi, lapsiin ja perheenjäsenien välisiin suhteisiin liittyvät postaukset kiinnostavat eniten.

    VastaaPoista