19. elokuuta 2016

MINÄ RIITÄN JUURI TÄLLAISENA

Kolme kuukautta sitten kirjoitin tämän postauksen. Synnytyksen jälkeiset hormonimyrskyt painoivat vielä päälle, olin ahdistunut ja epävarma. En viihtynyt kropassani ja kiukutti ettei paino pudonnut vaikka kuinka yritin. 

Tuli kesä ja unohdin hetkeksi itseni ja ongelmani. Jossain vaiheessa huomasin, etten käynyt enää vaa'alla, puin päälle mitä mahtui enkä ottanut asiasta stressiä. En enää seissyt iltaisin peilin edessä alusvaatteisillani ja valittanut miehelle kuinka iso olin.


Heinäkuussa kun oltiin Kreikassa, oli aikaa rentoutua ja pohtia tätä koko kevättä ja samalla omaa minäkuvaa. Lasten nukkuessa päiväunia istuin usein meidän terassilla juomassa kahvia ja lueskelemassa kirjaa. Siinä istuskellessani tajusin vaan yhtäkkiä että olen muuttunut. Jotain on tapahtunut, se tietty itsekriittisyys on kadonnut ja olen alkanut viihtyä omassa kehossani.

Kreikassa kävelin altaalla bikinit päällä ja vähät välitin raskauskiloistani. En piilotellut itseäni, vaan olin mitä olin. Yhtäkkiä ne ylimääräiset kilot ei vaan haitanneet enää yhtään. En oikein tiedä mitä tässä kesän aikana tapahtui, mutta musta tuntuu että mä olen alkanut viimein hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Virheineni kaikkineen.


Tällä hetkellä olen 7kg painavampi kuin vuosi sitten, mutta paljon tyytyväisempi itseeni. Kysyin eilen mieheltä, että mitä jos en alkaisikaan tällä kertaa laihduttamaan. Koska juuri nyt tuntuu, että olenkin tyytyväinen juuri näin. Lantionseudulla on ylimääräistä, jonka haluaisin jossain vaiheessa pois mutta uskon että se sulaa kyllä jossain vaiheessa pikkuhiljaa. Lihasta haluaisin lisää, koska tykkään siitä fiiliksestä kun on vahva ja kroppa on kiinteämpi. Mutta sellainen tiukka dieettailu, en jaksa nyt eikä kiinnostakaan enää. Miksi pitäisi?

Luulen, että suurena syynä tähän itseni hyväksymiseen on se, että tunnun nyt saavuttaneeni elämässäni ne tärkeimmät asiat. Halusin kaksi lasta ja sain ne. Kävin läpi pitkät ja raskaat raskausajat, mutta nyt ne on ohitse. Tästä eteenpäin mun tärkeimpänä tehtävänä on vaan kasvattaa näistä kahdesta pienestä hyviä ja onnellisia ihmisiä. Ja siinä samalla nauttia elämästä täysillä itsekin.


Olin aina, lapsesta saakka todella epävarma itsestäni. Halusin sulautua tiettyyn muottiin enkä koskaan pitänyt itseäni tarpeeksi kauniina. En hyväksynyt itseäni sellaisena kuin olin, kamppailin vaan huonon itsetunnon kanssa ja yritin miellyttää muita.

Juuri nyt se tuntuu ihan naurettavalta. Mulla on mies joka sanoo, että olen parhaimmillani sellaisessa kropassa missä itse viihdyn parhaiten. Läheiseni hyväksyvät mut juuri tällaisena, miksi en siis itse tekisi samoin? Ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu että olen täysin sinut itseni kanssa. Pidän itseäni ihan hyvänä tyyppinä (kunhan vain muistan aina vähän höllätä enkä ottaa kaikkia asioita niin vakavasti) ja nykyään ihan nättinäkin vaikka kiloja onkin enemmän kuin ennen ja kasvoiltakin huomaa että olen jo lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä. Olen aina ollut vähän "blondi", sellainen hyväuskoinen hölmö, mutta enää en ajattele sen olevan huono asia, oikeastaan päinvastoin. Pitääkö kaikkien aina olla niin fiksuja ja sivistyneitä?

Vaati 27 vuotta ja kaksi lasta ennenkuin viimein pystyn sanomaan, että olen tyytyväinen itseeni. En ole täydellinen, mutta riitän itselleni. Ja tuntuu muuten ihan hiton hienolta sanoa se ääneen.

Mistä asioista sinä pidät itsessäsi?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

27 kommenttia:

  1. oot kaunis!!:)
    mun mielestä mun hyviä puolia on luontees huolehtivaisuus, empaattisuus ja avoimuus. ulkonäös tykkään sinisistä silmistä ja mun hiuksista. niin ja mun mielestä mun pikkurillien kynsiosat (:D) on niin söpöt kun ne on ihan minit, näyttää iha pikkulapsen kynsiltä haha :D jotenki ihana postaus :) oon vasta 18v ja välillä tuntuu et paineet on niin kovat joka suunnasta. pitäs olla sellanen ja tällänen, sen pituinen ja tämän painoinen. oon "opettanut" itelle kuitenkin sen et jokainen on meistä arvokas sellaisenaan kun on. valmistun lähihoitajaks ja hoitajan hommia tehdes on kyllä huomannut entistä selkeemmin sen, miten erilaiset ihmiset on rikkaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Sulla on ihan oikeenlainen ajattelutyyli, olisinpa mäkin osannut sun iässä ajatella jo noin, olin ihan turhaan itsekriittinen vielä silloin. Tsemppiä ja iloa tulevaisuuteesi töissä ja muutenkin! :)

      Poista
  2. Emmi... En tiedä mitä sanoa muuta kun <33333 :') tää oli taas niin puhutteleva kirjoitus! Sä oot ihan mieletön tyyppi, susta saa ihanan kuvan blogin kautta ja toimeen tultiin livenäkin ;) Karhun halauksia ja terkut pikku tyypeille!

    Voi kunpa meidän treffit syksyn aikana onnistuis :) harmi kun asutaan niin kaukana, tultas varmasti super hyvin juttuun ja olis kiva nähdä enemmänkin :) Lokakuussa ollaan siellä taas monta päivää, mahdollisesti syyskuussakin. Mies menee hesaan opiskeleen ja tullaan koko perhe majoittuun sukulaisille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna ite oot mieletön tyyppi!! <3 <3 Ehdottomasti pitää nyt nähdä syksyllä kun tuutte, viimeistään sitten lokakuussa! Tulkaa vaikka meille leikkimään :)

      Poista
  3. Olet täydellinen just noin! Ihanaa että pystyt itsekin hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, se on aivan huikeaa! :)

    VastaaPoista
  4. Hyvä postaus ja mahtava kuulla että olet sinut itsesi ja muuttuneen kroppasi kanssa, näytätkin upealta! Mun mielestä tärkeintä ei oo se, että raskauden jälkeen on mahdollisimman tikku, vaan se, että on hyvä olla omassa kropassa. Joillakin se vaatii sen että laihduttaa entisiin mittoihin, joillakin vain pieni kiinteytys riittää hyväksymään itsensä :) Mä olen itse esimerkiksi niin lyhyt ja mulla kaikki kertyy vatsan alueelle, joten niin pitkään kun sain ne muutamat viimeiset raskauskilot karistettua kroppa ei vaan millään tuntunut omalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, hyvä olo on kaiken a ja o :) Tiedän mitä tarkoitat ja kyllä mäkin jossain vaiheessa toivoisin saavani vatsan seudun litteämmäksi mutta kaikki aikanaan ja juuri nyt se ei stressaa!

      Poista
  5. Ihana Emmi! <3 Sä olet kyllä tosi kaunis, sisältä ja ulkoa.

    VastaaPoista
  6. Fiksuja ajatuksia! Tosi kiva lukea, että olet löytänyt tasapainoa ja juuri sen tärkeimmän ajatuksen, eli sen että riität sellaisena kun olet. Koska ihan totta se on, että me ollaan kaikista kauneimpia silloin kun itse kannetaan itsemme itsevarmoina. Ja se näkyy kyllä kuvistakin, olet kaunis nainen :)

    Samoja ajatuksia oon huomannut itsekin, tosin nyt jo ekan raskauden aikana. Ei paljon kilot ja muodot haittaa, kun mieli on muuttunut aivan erilaiseksi ja kantaakin itseään ihan eri tavoin. Tuntuu upealta :)

    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Ihanaa että sinullakin on hyvä fiilis muuttuneessa kropassasi!

      Poista
  7. Tämän asian oivaltaminen on paras ajatus jonka voit siirtää lapsillesi tulevaisuuteen <3 olemme kaikkia hyviä,kauniita ja riittäviä.

    VastaaPoista
  8. Voi miten ihana teksti! Ja rohkea olet, kun puhut tästä kamppailustasi avoimesti, vaikka samahan se meillä kaikilla. Itsekin olen melko itsekriittinen, mutta lasten myötä tosiaankin prioriteetit on muttuneet. Haluaisin opettaa omalle tyttärelle sen, että hän on hyvä sellaisenaan, ja ainoa tapa miten se onnistuu on oman esimerkin kautta. Omaan kroppaan on vielä matkaa monessa mielessä, enkä varmasti mahan seudusta koskaan tule entiselleni (ylimääräistä nahkaa, sekä nyt toisen raskauden jälkeen jokunen vaaleahko arpi on muistona), mutta pääasia on että itse viihdyn! Vaakalukemista ei tällä hetkellä ole hajuakaan, en ole enää moneen kuukauteen jaksanut stressata raskauskiloista - edistystä mielestäni. Jokainen meistä on hyvä, ei ole olemassa muottia johon pitäisi ahtautua. Itse kaipaan ehkä eniten nyt sitä liikunnan tuomaa energistä oloa ja tunnetta siitä, että olen vahva ja jaksan ja pystyn... Kunhan raksaprojekti on ohitse, aion ottaa niskasta kiinni urheilun suhteen :) ja teen sen kyllä ihan muista syistä kuin ulkonäöllisistä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin juuri tuota, että en haluaisi ikinä tyttäreni kuullen alkaa tuskailemaan mitään laihdutusjuttuja ääneen koska haluan että hän oppisi viihtymään omassa kropassaan heti nuoresta eikä elämään siinä samassa itsekriittisyydessä missä itse elin koko nuoruuden.

      Liikunta tuo kyllä niin hyvää fiilistä, tsemppiä teille vielä sinne raksaprojektin keskelle!!

      Poista
  9. Voi, ihana kirjoitus! Minulla meni pitkään, ennen kuin jotenkin hoksasin itse oman juttuni. Mutta sen oman elämän tärkeimmän tehtävän löytäminen toi sitten itselle valtavasti rauhaa ja onnea elämään. Sama ykkösjuttu eli lapset minulla niin kuin sinullakin ja minä myös arvostan kovasti sitä elämästä nauttimista :). Hyvin pystyin samaistumaan tekstiisi :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä muuttuu kyllä aikalailla kun löytää sen oman jutun <3

      Poista
  10. Tällaista tekstiä on ilo lukea! :) Ei ole edes olemassa mitään yhtä yhtenäistä kauneuden määritelmää ja raamia. Kauneutta on mielestäni se, että jokainen tallaaja täällä on erilainen ja jokaisen kantama kauneus on kauneimmillaan silloin, kun kantaa itsensä itsevarmana/ itsensä hyväksyneenä. Sinä olet ihana luonnonlapsi!

    VastaaPoista
  11. Ihana kuulla! Tuo on yksi mahtava ja arvokas saavutus lisää! Muista pitää tämä mielessäsi myös huonoina päivinä. P.S. Olet niin kaunis💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Täytyy tosiaan pitää mielessä myös niinä päivinä kun fiilis on huonompi.

      Poista
  12. Ihana Emmi.Olen aina pitänyt tavastasi kirjoittaa ja tää oli kyllä paras kirjoitus. Sinulla on ihanat lapset
    ja olet oivaltanut mikä tässä elämässä on tärkeintä.

    VastaaPoista