18. elokuuta 2016

MITÄ MEILLE KUULUU

Istun tässä tietokoneen edessä, pyykkikone pyörii, Milton on kerhossa ja Mina nukkuu ensimmäisiä päiväuniaan. Kerrankin aikaa muokkailla kuvia ja keskittyä blogiin. Tässä asiaa pohdittuani päätin jatkaa blogin kirjoittamista. Tämä on ollut niin pitkään osa meidän elämää ja sen verran rakas harrastus, etten pysty tästä luopumaan. Ja nyt arjen taas lähdettyä käyntiin ideoitakin on taas paljon enemmän. Joten pääsette lukemaan meidän juttuja jatkossakin, päivittelen aina kun kerkeän.


Mitä meille sitten kuuluu? No kiirettä, kiirettä. Toiset päivät tuntuvat kamalan raskailta ja toiset menevät kuin siivillä vaan. Oma jaksaminen vaihtelee niin paljon mielialojen mukaan. Milton aloitti tosissaan nyt tällä viikolla puistokerhossa, mistä toinen tuntui olevan oikein innoissaan. Ehdin jo vähän katumaan sitä, että otin pojan alkuvuodesta pois päiväkodissa koska meillä nyt vaan asustaa niin aktiivinen 2-vuotias, että omanikäisten seura ja jatkuva aktiviteetti näyttäisi olevan toiselle ihan välttämättömyys. Huomaan, että poika nyt vaan pitkistyy suunnattomasti hengaillessaan vaan mun ja Minan kanssa päivät pitkät ja onneksi löydettiin tämä puistokerho mihin otettiin mukaan myös 2-vuotiaita. Muissa kerhoissa kun tuntuu olevan se kolmen vuoden ikäraja.

Kerhonaloitus oli nyt huomattavasti helpompaa kuin vuosi sitten päiväkodin aloitus. Ensimmäisenä päivänä pakkasin eväät mukaan ja reppu selässä tuo pikkumies vaan suuntasi reippaasti täysin tuntemattomaan paikkaan ja jäi sinne innoissaan leikkimään. Kun menin muutamia tunteja myöhemmin hakemaan, toinen heilutteli jo liukumäestä ja ohjaaja sanoi, että Milton oli ollut kuin kotonaan ja käynyt juttelemassa kaikki pihan lapset läpi.


Sisarusten välinen kanssakäyminen on alkanut sujumaan päivä päivältä paremmin, Mina ihailee isoveljeään selkeästi enemmän kuin ketään muuta ja Miltonkin on selkeästi nyt tajunnut että hei tämähän on mun sisko ja oikeasti osa meidän perhettä. Arvaamattomuuden vuoksi en näitä uskalla vielä jättää keskenään samaan huoneeseen, mutta onneksi kaikenlainen negatiivinen käytös siskoa kohtaan on alkanut vähenemään ja positiivinen lisääntymään. Uskon, että on auttanut paljon kun Mina on alkanut kiinnostumaan leluista ja Milton on huomannut, että tästäpä saattaisikin saada pian leikkikaverin.

Aloitettiin eilen myös ensimmäistä kertaa unikoulu tuolle meidän taaperolle. Vauvana Milton oppi tosi helposti nukahtamaan itse sänkyynsä, mutta nyt toinen on pitkän aikaa jo vaatinut nukuttajan viereensä päiväunille ja iltaisin. Ollaan saatu se jotenkuten onnistumaan, mutta nyt miehen palattua töihin pojan nukahtaminen on ollut tosi vaikeaa ja eilinen oli oikeastaan piste ii:n päälle. Nukutin huutavaa taaperoa yhteensä 3 tuntia, Mina oli hereillä ja halusi olla mukana eikä Milton malttanut nukahtaa vaikka oli ihan rättiväsynyt. Pitkän taistelun jälkeen sain toisen simahtamaan, mutta kello oli tässä vaiheessa jo kolme iltapäivällä ja olin itse ihan loppu ja itkun partaalla. Illalla päätin sitten että nyt on vaan pakko aloittaa unikoulu ja kokeiltiin jättää poika yksin sänkyyn ja poistua itse huoneesta. Ensin tietysti kerrottiin toiselle miksi näin tehdään ja sitten palautin poikaa varmaan ainakin 30 kertaa sänkyynsä ennenkuin toinen luovutti ja kävi yksin nukkumaan. Tuntuu kurjalta kuunnella sitä itkua, mutta kyllä tämä silti tuntuu nyt vaan parhaimmalta ratkaisulta. Ja toivotaan, että tänään päästään jo helpommalla.


Ja mitäs muuta? No koti on edelleen myynnissä ja näyttöjä ollaan muutamia jo pidetty. Kävin alkuviikosta myös Helsingissä tekemässä yhden rästiin jääneen tentin. Otin tytön mukaani, mentiin bussilla ja mies tulikin sitten töiden jälkeen vastaan ja kierteli tytön kanssa kaupoilla sen aikaa että sain tentin tehtyä. 

Mua on tässä viime aikoina naurattanut, miten helpolta tuntuu liikkua vauvan kanssa verrattuna siihen kun esikoinen oli vauva. Nyt kun on kaksi lasta niin pelkästään vauvan kanssa liikkuminen tuntuu samalta kuin olisi yksin liikenteessä, tyttö kulkee melkeinpä kaikkialle mihin minäkin, imetän missä sattuu ja vaipatkin vaihdan lennossa jossain. Kun Milton oli vauva niin kaikkialle meno tuntui vaativan kamalasti järjestelyä ja oli vähän sellaista säätöä. Mutta kai se arki kahden lapsen kanssa vaan on sen verran haastavampaa että yhden kanssa selviäminen ei sitten enää oikein tunnukaan juuri missään.


Onko siellä muita nyt syksyllä kerhon aloittavia taaperoita? Ja ollaanko teillä harjoiteltu unikoulua?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

22 kommenttia:

  1. Kiva kun jatkat sun blogia, on mukavaa lukea teidän kuulumisia :) Olipas Milton reipas kerhoilija! <3 Olisi kiva päästä tapaamaan myös Hiuksivauva Mina :)

    Jensku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäät lukea! Joo meidän pitää nähdä ehdottomasti jossain vaiheessa! :)

      Poista
  2. Meillä taapero aloittaa taaperojumpan syyskuussa, innollan odotan mitä toinen tykkää :) Ja vähän samaa täälläkin, taapero jäi kotiin eikä raaskittu laittaa päiväkotiin niin toinen vaatisi hirveästi tekemistä, välillä tehdäänkin enemmän välillä taas vähemmän. Olemme jättäneet vaihtelevasti taaperon päikkärit, joka helpottaa hieman sitä että toinen ei ole niin ylienerginen, koska kotona ei luonnollisestikaan touhuta niin paljon kuin päikyssä, mutta tilanteen vaatiessa ne päikkärit otetaan, yleensä iltanukutus on sitten meillä helpompaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä poika tuntuu vielä selkeästi vaativan päiväunet, menee ihan överiksi meno jos ei nuku :D Saa nähdä koska ne jää meille kokonaan pois.. Hauskaa taaperojumppaa teidän poitsulle!

      Poista
  3. Ihanaa että teille löytyi puistokerho :) Meilläpäin kaupunki on lopettanut puistokerhot :/ Viime vuoden Setlementtiyhdistys jatkoi puistokerhotoimintaa ja meidän kuopus kävikin sielä jo 1v6kk lähtien! Mutta hän onkin myös erittäin vauhdikas ja sosiaalinen tapaus ;) Nyt sekin on lopetettu ja hän on vielä hieman liian pieni esikoisen kerhoon johon ikäraja on 2,5v. Toivon että hän saisi talvella paikan kerhosta, mutta paikat on melko haluttuja että saapi nähdä. Kiva että teidän arki ón lähtenyt rullaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämä puistokerho oli kyllä kiva juttu! Harmi ettei teillä enää pääse :/

      Poista
  4. Meillä myös siirtyminen juniorsänkyyn vaati ensimmäisenä iltana niin monta palautusta, että ei enää jaksanut edes laskea. 55 kerran jälkeen lopetin laskemisen. Kyllä siinä hermot menee, mutta palkitsee jossain vaiheessa. Mua on myös naurattanut tuo vauvan kanssa vietetty "oma aika". Kun esikoinen oli vauva, niin yö yksin vauvan kanssa tuntui tosi raskaalta. Nyt olen välillä vienyt esikoisen mummille yökylään jos mies on reissussa. Ihan omalta ajaltahan se tuntuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taisi muistaakseni tuo juniorisänkyyn siirtyminen mennä ihan hyvin ja muutenkin nukutukset aina menneet tosi helposti, mutta nyt vasta alkanut mennä hankalaksi. Ja niinpä, ihan omalta ajalta tuntuu kun vauvan kanssa hengailee kaksin :D

      Poista
  5. Mulla on 2v8 kk ikäinen ja 1v3kk ikäiset pojat ja heillä alkaa syyskuun alusta päiväkoti. Uskon että isompi pärjää hyvin, on todella reipas mutta nuoremman kanssa voi olla hankalampaa niin äidille kuin lapsellekin.
    Meillä oli tuo unikoulu viime syksynä esikoisen kanssa kun otettiin pinnasängystä laita pois, ensimmäisenä iltana vietiin 1,5 tuntia poikaa takaisin sänkyyn. Sitten se koko ajan väheni ja väheni se aika. Mutta vieläkin välillä sitä saa viedä takaisin sinne, nyt tosin on ihana vaihe menossa ja sinne jääsään heti. Toivottavasti tämä jatkuu, saa itsellekin enemmän aikaa iltaisin.
    Mutta tsemppiä unikouluun, sitä nimittäin tarvitaan!!
    -anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin huomattiin nyt että heti tuli tunti lisää omaa aikaa iltaisin kun tuo unikoulu näyttikin heti tuottavan tulosta ja poika nukahti sänkyynsä paljon nopeammin eilen kun siellä ei enää hengailtu vieressä :o

      Poista
  6. Ihanaa kun et lopeta, oot yks lemppareista ❤️

    VastaaPoista
  7. Oi, mahtava kuulla että et lopeta bloggaamista. Sun postauksia on niin mukava lukea! Onpas Milton tosiaan reipas kerholainen! Hyvä, että löysitte tuollaisen puistokerhon.

    VastaaPoista
  8. Hah, aina hehkutetaan miten toisen lapsen kanssa kaikki on NIIN helppoo ja mä hajoilen että njoo riippuu vauvasta. Nykyisin kuopuksen kanssa pärjäilee vallan mainiosti, mutta sinne n 4kk ikään saakka oli melkoisen vaativa tyyppi, illat toisinaan pelkkää itkua. Ja tyypillisesti jos johonkin lähti, niin nukahti päiväunille vain herätäkseen niiltä kesken pahantuulisena ja mikään rauhoittelu ei enää saanut tilannetta pelastettua. Lohdutonta itkua. Mä koin,että esikoisen vauva-aikana oli helppoa mennä vauvan kanssa vaikka kokemattomampi olikin, mutta kun vauva itsessään oli helpompi: esim nukkui hyvin vaunuissa jopa 4h putkeen, ei haitannut melu jne. Monen monta lattea ja kakkupalaa tuli tuhottua ja hyvä niin, sitäpä ei ole enää juurikaan harrastettu :D

    Ihana että päätit jatkaa bloggaamista :) on kiva lueskella näitä melkein samanikäisten lapsiesi ja teidän kuulumisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Minasta on nyt 4-5kk ikäisenä tullut ihan tosi leppoisa vauva, ne ensimmäiset kuukaudet tyttö itki kyllä aika paljon. Mutta siis tarkoitin että vauvan kanssa liikkuminen tuntuu nyt jotenkin tosi helpolta verrattuna siihen kun on liikenteessä sekä vauvan että taaperon kanssa! :D Tai siis että ne vauvan itkut yms. ei tunnu niin isoilta jutuilta kun mitä ne tuntui sillon esikoisen ollessa vauva kun nyt on kokenut myös sen millaista on touhuta kahden lapsen kanssa samaan aikaan. Osasinkohan selittää oikein :D

      Poista
  9. Blogisi on kiva ja hyvä että jatkat sen kirjoittamista! Unikoulun edistymisestä olisi kiva lukea omassa postauksessa lisää. Meillä nyt 1,6v ja ajateltu siirtämistä omaan huoneeseen sekä juurikin olisi tarkoitus päästä eroon tuosta nukuttamisrumbasta ennen kuin toinen syntyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kirjoittaa unikoulusta tarkemminkin! :) Tsemppiä teillekin sinne mikäli unikoulua kokeilette!

      Poista