14. syyskuuta 2016

RAKKAUDESTA RUTIINEIHIN


Tajusin juuri miksi kotona olo on paljon kivempaa kahden lapsen kuin yhden kanssa. Vaikka kaksi ei kyllä mitenkään mene siinä kuin yksikin ja hommaa on huomattavasti enemmän, viihdyn silti kotona paljon paremmin nyt kuin viimeksi.

Pääsyynä on varmasti se, että meidän arki on nyt reippaasti vauhdikkaampaa. Ollessani Miltonin kanssa tuolloin kaksi vuotta sitten kahdestaan, meidän päivät olivat välillä aikamoista laiskottelua. Mulla ei ollut tuolloin yhtään samaan aikaan kotiäitinä olevaa kaveria, muitakin ystäviä tuli nähtyä vähän ja olin aika yksinäinen. Uskaltauduin silloin tällöin kaupungin järjestämään vauvatreffikerhoon, mutta sielläkin olin huono tutustumaan keneenkään. Vauvan kanssa ei tullut vielä puistoiltuakaan. Vietettiin siis paljon aikaa kotona kahdestaan ja käytiin lenkillä. Milton nukkui paljon päivisin ja iltapäivät odoteltiin kärsimättöminä isää töistä kotiin.

Nyt meininki on jo ihan eri. 2-vuotias pitää arjen niin kiireisenä, ettei laiskottelulle jää aikaa. Olen suunnitellut meille tarkan viikkorytmin, jota pyritään pääosin noudattamaan. Elokuussa miehen palattua takaisin töihin yritettiin aluksi mennä fiiliksen mukaan ja olla suunnittelematta seuraavan päivän ohjelmaa, mutta se ei toiminut meillä. Olin itse uupunut ja taapero hyppi seiniä pitkin.

Kaikki sujuu paljon helpommin, jos tiedetään mitä seuraavaksi tapahtuu ja mikä tärkeintä: lähdetään oikeasti jokaikinen aamu ulos. Aamuisin heräillään aina pari tuntia, mutta sen jälkeen yritetään suunnata päivän ohjelman pariin. Maanantaisin on perhekahvila, tiistaisin Miltonin kerho, keskiviikkoisin nähdään tuttuja tai käydään perhepuistossa ja torstaisin Miltonin kerho. Perjantaisin on kuitenkin ihan kiva pitää vapaapäivä, jolloin mennään enemmän fiiliksen mukaan.

Wilhelminan päivärytmikin on onneksi alkanut asettua uomiinsa ja tyttö nukkuu yleensä aamulla yhdet lyhyet päiväunet ja toiset vähän pidemmät puolenpäivän jälkeen. Olen niin tyytyväinen, että tajusin varata Miltonille tuon puistokerhopaikan, koska toinen tykkää selkeästi siellä käydä ja on aina niin reippaana leikin touhussa odottamassa kun mennään hakemaan. Milton tykkää myös käydä maanantaisin perhekahvilassa ja juuri tällä viikolla hämmästelin miten intensiivistä ja rauhallista leikkiä toisella oli käynnissä koko aamun ajan, yleensä kun meininki on paljon levottomampaa.

Ja onhan sitä itsekin paljon energisempi kun ulkoilee, saa aikaan asioita ja arjessa on enemmän päämääriä. Rutiinit on niin meidän juttu.

Millaista teidän arki on? Tykkäättekö mennä rutiinien vai fiiliksen mukaan?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

10 kommenttia:

  1. Rutiineista voimaa :D Ei voi muuta sanoa, ja toden totta, tylsää tai tekemisenpuutetta ei kyllä ole ;D

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kuulla että joku muukin on keksinyt joka päivälle jotain tekemistä! Meillä on melkein joka arkipäivälle aina jotain ohjelmaa kun en vaan jaksa olla kotona :D Välillä tuntuu että se on huonoksi lapselle kun ollaan joka päivä menossa, mutta ehkä se ei oo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mun mielestä ole huonoksi, tai voihan se tietysti olla lapsikohtaista. Meillä ainakin tuntuu, että aktiivisen taaperon kanssa päiviin on pakko keksiä tarpeeksi tekemistä eikä pelkkä kotona hengailu siihen riitä :)

      Poista
  3. Ihan samanlaisia fiiliksiä täälläkin, kun nyt olen kotona 8 kk vauvan ja 2 vuotta vanhemman isosiskon kanssa. Arki on aika hektistä, mutta tykkään siitä, että on tekemistä ja päivät menevät nopeasti. Esikoisen kanssa ei ekaan puoleen vuoteen tullut lähdettyä juuri minnekään ja päivät olivat aika yksinäisiä. Siitä vuodesta aloin nauttia paljon enemmän sitten kun reilun puolen vuoden iästä lähtien alettiin käymään puistossa, muskarissa ja kerhossa. Tämä vauvavuosi on taas ollut alusta lähtien sosiaalinen ja tekemistä täynnä.

    Meidän rutiini on sellainen, että aamulla nukutaan aika myöhään, mutta heti aamutoimien jälkeen lähdetään liikkeelle noin klo 10. Mennään joka päivä johonkin, yleensä puistoon tai kerhoon, joskus myös kaupoille tai muille asioille tai tutuille kylään. Vauva nukkuu aamupäiväunet puistossa rattaissa tai matkalla kerhosta kotiin. Lounaan jälkeen tehdään kotihommia, askarrellaan, leikitään ja sitten syödään välipalaa, jonka jälkeen pikkusisko menee taas unille ja isosisko saa katsoa ohjelman, jonka aikana äiti saa hetken huiliaikaa. Päivällisen jälkeen yleensä lähdetään taas pihalle, kyläilemään tai asioille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samanlaiselta kuulostaa teidän arki, paitsi että meillä härätään aina aikaisin ja esikoinenkin nukkuu vielä päiväunet! Mutta on se vaan kivempi olla kotona kun elämä on sosiaalista, helposti sitä yksinäistyy jos ei näe muita ihmisiä arkisin :)

      Poista
  4. Rutiinit ja suunnitellut ohjelmat rytmittää viikkoa kivasti ja tuommoset puistokerhot yms vähän "pakottaa" lähtemään ulos niin ettei tuu jäätyä kotiin. Mahtavaa, että ootte saanu rytmin toimimaan myös pienemmän osalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Joo tosi hyvä että vauvakin viihtyy tässä rytmissä :)

      Poista