21. lokakuuta 2016

AIKAMOINEN MUUTTOVIIKKO

Huhheijaa mikä urakka meillä onkaan takana. Olen muuttanut elämäni aikana nyt yhteensä viisi kertaa, mutta tämä kerta oli kyllä ehdottomasti rankin. Meillä on ollut viikon ajan niin kiire ja niin paljon hommaa, että vasta nyt ehdin oikeasti istahtamaan sohvalle kahvikupin kanssa ja hetken hengähtämään. Tavaroita ei olla ehditty vielä purkamaan ollenkaan, mutta josko sitä viikonloppuna vihdoin aloittaisi niin ei tarvitsisi täällä säkkien ja laatikoiden keskellä elellä.


Varsinainen muuttopäivä meillä oli siis maanantai ja edellinen viikonloppu meni täysin pakkaushommissa aamusta iltaan. Oltiin selkeästi organisoitu koko pakkausurakka tosi huonosti, koska aloitettiin ihan liian myöhään ja laatikoitakin oli liian vähän. Olin käyttänyt viimeisen kuukauden konmaritukseen, myynyt eteenpäin vaatteita ja huonekaluja yms. mutta silti niitä vaan riitti ja riitti eikä pakkaamisesta näyttänyt tulevan loppua millään. Maanantaiaamuna kun meidän ystävä saapui rekan kanssa pihaan, oli kaapeissa vielä vaikka mitä jäljellä ja niitähän ollaan sitten pitkin viikkoa käyty nyt omalla autolla vielä hakemassa. Oltiin myös askelmittarin mukaan kävelty koko muuttopäivän aikana sellaiset 7km ja jatkuvasti laatikoita ja säkkejä kantaen, joten kyllähän tuo vähän jaloissa tuntui seuraavana päivänä.


Muuttaminen on iso juttu sekä henkisesti että fyysisesti ja tässä ollaan koko perhe käyty aikamoisia tunnekuohuja kuluneen viikon aikana. Ollaan kaikki oltu tosi väsyneitä ja stressaantuneita ja lapset saivat vielä flunssankin kaiken kukkuraksi tähän samaan syssyyn. Nuo pienet on kyllä vaan niin reippaita tyyppejä ja jaksaneet hienosti tässä pyörityksen keskellä, vaikka kodin vaihtuminen on heillekin tosi iso elämänmuutos. Ollaan kuitenkin onneksi saatu paljon apua lasten kanssa, Milton on ollut melkein koko viikon isovanhempien luona kun ollaan oltu vanhalla asunnolla siivoilemassa ja Minakin oli maanantaina muuttopäivän ajan. Ilman hoitoapua meidän olisi varmaan ollut pakko käyttää jotain muuttopalvelua ja näin jälkiviisaana kun miettii niin ehkä olisi ollut hyvä harkita sitä ihan muutenkin, olisi päässyt ehkä vähän helpommalla.


Eilen kuitenkin saatiin viimein vanha asunto tyhjäksi ja siivottua puhtaaksi. Tänään käytiin luovuttamassa avaimet uusille asukkaille ja nyt tuntuu kuin pieni kivi (tai vähän suurempikin) olisi vierähtänyt harteilta. Fiilis on tosi huojentunut, mutta samalla myös haikea. Kaikista entisistä kodeistani juuri tämä oli jotenkin erityinen, ehdittiin asua tuossa asunnossa kolme ja puoli vuotta ja se oli myös lasten ensimmäinen koti. Varsinkin vanhaa keittiötä kuuratessa iski jopa pieni ahdistus, meidän itse suunnittelema ja rakastama keittiö ei nyt ollutkaan enää meidän ja siitä oli luovuttava.


Täällä ollaan nyt sitten väliaikaiskodissa jonkin aikaa eikä vielä tiedetä koska saadaan avaimet omaan taloon, ihan viimeistään kuitenkin joulukuun alkuun mennessä. Ja sitten aloitellaan meidän remppaprojektia. Mutta nyt kuitenkin hengähdetään hetkeksi, rauhoitutaan ja huokaistaan helpotuksesta. Huh, selvittiin.

En ole vielä edes ehtinyt vastailla teidän edelliseen postaukseen jättämiinne kommentteihin, mutta palaan niihin ihan pian. 

Millaisia muuttokokemuksia teillä on, oletteko muuttaneet itse vai käyttäneet muuttopalvelua?

SEURAA BLOGIA BLOGLOVINISSAFACEBOOKISSA TAI INSTAGRAMISSA

2 kommenttia:

  1. Voin vaan kuvitella! Me ollaan asuttu tässä samassa nyt kuusi vuotta, ja fakta on se että muutaman vuoden sisään muutto on todennäköinen, jopa toivottava. Ahdistaa jo valmiiksi ajatus mitä rumba mahtaa olla lasten kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan ihan erilaista muuttaa nyt lasten kanssa, miten helppoa se olikaan silloin kun ei vielä ollut lapsia! :D

      Poista