20. marraskuuta 2016

TERVEISIÄ SOMEÄIDILTÄ

Kirjoittelen mielelläni syvällisiä ja puhutteleviakin tekstejä, mutta yleensä aiheet ovat ennemminkin omien sisäisten juttujeni ja arjen haasteiden läpikäymistä. En niinkään koe yleensä tarpeelliseksi kirjoitella sellaisia kantaaottavia tekstejä, vaan ennemminkin tuomaan esiin sitä aitoa ja rehellistä arkea mitä pikkulapsiperheen elämä oikeasti pitää sisällään. Olen tykännyt pitää blogini sellaisena positiivisen vuorovaikutuksen paikkana ja siksi kantaaottavat ja paljon erilaisia mielipiteitä synnyttävät tekstit ovat jääneet vähemmälle.

Helsingin kaupungin käynnistämä kampanja, jonka videolla korppi vie mennessään puhelinta räpläävän äidin lapsen, kolahti kuitenkin sen verran että päätin kirjoittaa vähän omia ajatuksiani aiheesta.


Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa. Niinpäniin. Mitähän mieltä tästä oikeasti pitäisi äitinä olla? Oi kyllä, olen myöskin yksi näistä someäideistä joita kampanjassa niin kovasti syyllistetään.

Ennenkuin hankki lapsia, oli vielä sallittua somettaa ja notkua Facebookissa päivät pitkät. Sitä ei katsottu pahalla, koska silloin oli vastuussa vain omasta hyvinvoinnistaan ja toisinsanoen vapaa elämään elämäänsä niinkuin tykkäsi. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, vastuu toisen ihmisen elämästä vyöryi niskaan ja oli aika siirtää omat tarpeet sivuun toisen tarpeiden tieltä. Tai ainakin olisi pitänyt. Itselläni ei somettaminen siihen kyllä loppunut, päinvastoin sitä sai vain uutta puhtia hommaan kun netistä alkoikin löytyä muita samassa elämäntilanteessa olevia ja samoja elämänmuutoksia läpikäyviä tyyppejä. Pitkät imetysmaratonit vauvan kanssa yksin kotona kuluivat helposti puhelinta räpläten, välillä vähän omatunto soimasi mutta sitä tuli silti jatkettua.

Tavallaan ymmärrän kampanjan perimmäisen idean ja tottakai kaikki äidin omat jutut, oli ne sitten liikuntaharrastuksia, viihteellä käymistä tai puhelimen tuijottelua on poissa siitä yhteisestä ajasta jonka lasten kanssa viettää. Poikani on miljoona kertaa ärsyyntynyt siitä, että sen sijaan että antaisin hänelle huomiota, mulla onkin meneillään somessa joku juttu joka vie hetkeksi huomion. Ja olen potenut siitä huonoa omaatuntoa monet kerrat. Olisihan se varmasti tärkeää olla 100% läsnä lasten kanssa aina kun he huomiota kaipaavat, mutta oikeasti, kyllä me äiditkin ollaan ihan tavallisia ihmisiä jotka kaipaavat myös niitä omia juttuja ja sitä tärkeää yhteyttä muuhun maailmaan minkä some ihan oikeasti nykyään tarjoaa.

Mitä tällä tarkoitan on, että oikeasti tuntuu aika epäreilulta verrata tätä niinkin isoon asiaan kuin väkivalta. Maailmassa kun tapahtuu lapsille niin paljon pahoja juttuja, joita ei mielestäni missään muotoa voi verrata äidin sometukseen niin kyllähän tämä tuntuu oikeasti vähän oudolta. Ja mitä tuohon tämän päivän-lausahdukseen tulee niin ihankuin ennenvanhaan vanhemmat olisi oikeasti yhtään sen enempää viettäneet aikaa lastensa kanssa, kyllä silloin taisi lapset leikkiä ihan suurimmaksi osaksi itsekseen. Just saying..

En itse tapaa päivittäin muita aikuisia ja meillä on tällä hetkellä autokin käytössä vain maksimissaan sen kaksi kertaa viikossa, joten olen oikeasti suurimman osan viikosta yksin lasten kanssa. Yhtenä päivänä tällä viikolla oltiin huonon sään takia koko päivä vaan sisällä ja illalla meinasin saada ihan kunnon ahdistuskohtauksen, koska tuntui vaan siltä että kaikki kaatui päälle. Ja kyllähän siinä tuli päivän mittaan kunnolla sometettuakin. Rehellisesti voin sanoa, että jos mulla ei olisi tätä blogia, Facebookin ryhmiä ja Instagramia niin tuskin tulisin olemaan kotona kovinkaan pitkään. Se pieni yhteys muuhun maailmaan nyt vaan on se mikä auttaa jaksamaan arjessa ja olemaan kahden pienen ihmisen käytettävissä aamusta iltaan ja päivästä toiseen.

Mitä mieltä te olette someäitiydestä? Podetteko huonoa omaatuntoa vai suotteko hyvillä mielin itsellenne myös omaa aikaa?

SEURAATHAN BLOGIA JO FACEBOOKISSA?

12 kommenttia:

  1. Poden kyll huonoa omaatuntoa aika useinkin somettamisesta, varsinkin kun en someta mitään järkevää koko aikaa. Katson instagramia ja facebookia tuon tuosta, vaikka siellä ei koko ajan tapahdu mitään uutta tai merkittävää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kanssa usein sellaista, että selailen vaan puhelinta vaikken varsinaisesti mitään erityistä katselisikaan.

      Poista
  2. Niin totta! Mun mielestä on todella suhteetonta verrata sometusta väkivaltaan, sometuksella ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa vaikka pointin mitä vertaus ajaa takaa ymmärränkin. Ihan hyviä huomio tuo että ovatko aikuiset ennenkään olleet lapsen kanssa 24/7, tuskin. Musta he ovat paljon enemmän kuin nyt, vievät lapsiaan enemmän eri paikkoihin ihmisten ilmoille jne. Hyvä kirjoitus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nykyäänhän käydään lasten kanssa vaikka ja missä, tuskin ennen näin paljoa :) Kiitos!

      Poista
  3. Itsekin postasin tänään aiheesta, haastava asia kyllä!

    VastaaPoista
  4. Nykyään puhelimella hoidetaan paljon asioita: netissä asioidaan kelaan, pankkiin, vakuutusyhtiöön, varataan aikaa lääkäriin, tehdään päiväkotihakemuksia jne jne. Osa asioista on hoidettava puhelimitse virka-aikana. Aina siis se äiti ei roiku Somessa jos se puhelimen jatkeena on. Mulla on 3,5 v joka ei nuku päikkäreitä ja 11 kk joka nukkuu yleensä yhdet päikkärit. Päivässä ei ole hetkeä että lapset siis nukkuisivat ja mä voisin hoidella asioita. Aamu alkaa klo 6 ja 19.30 mennään nukkumaan, illan aikana nuorempi heräilee muutaman kerran eli iltaan ei voi myöskään jättää kaikkia hoidettavia asioita koska homma keskeytyy silloinkin ja itsekin painun hyvissä ajoin nukkumaan jotta jaksaa heräillä yöllä ka nousta ylös klo 6. On hyvä että some käyttäytymiseen kiinnitetään huomiota mutta tällainen syyllistäminen on aika kauheaa, montakohan asiaa Helsingin kaupunki olettaa perheellisen hoitavan netin välityksellä ? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän niin mistä puhut, kyllä sitä vaan nykyään on pakko käyttää puhelinta paljon muuhunkin kuin somettamiseen. Tämä kampanja olisi ollut hyvä, jos se olisi ollut vähän eri tavalla toteutettu eikä näin syyllistävästi..

      Poista
  5. Älä turhaan pode huonoa omatuntoa. Kampanjassa tuskin tarkoitettiin sinun kaltaisiasi "somemutseja." Eli siis äitejä, jotka joskus katsahtavat puhelinta tai sanovat joskus lapselle, että odota hetki. Luulen, että kampanjan perimmäinen tarkoitus oli puuttua siihen kaikkein radikaaleimpaan välinpitämättömyyteen, eli siihen, että se some ja kännykkä menee _aina_ lapsen edelle ja se ei hievahdakkaan kädestä, kuin pakon edessä, jos silloinkaan.

    Mun mielestä kampanja oli tosi hyvä, koska jatkuvasti näkee nuoria, aikuisia jne yhdessä, sosiaalisissa tilanteissa ja kännykät kädessä. Musta se on jotenkin tosi surullista, koska onhan heillä toisensa. Miksi siis some silloin?

    Itsekkin sometan silloin tällöin lasten läsnäollessa, jos he leikkivät keskenään ja joskus käskenkin heidät leikkimään hetken keskenään, koska tarvitsen pienen hengähdystauon, silloin kaivan somen esille. Se on ihan normaalia, sama kuin lukisit kirjaa. mutta jos se kirjan lukukin menis siihen, että olisit ihan koukussa siihen ja sivu sivulta lukisit vain lisää ja lisää ja lapsi huutais vieressä kokoajan, niin silloin sekin olisi jo riippuvuutta. :D Kännykkä on melko paha riippuvuuden aiheuttaja ja musta on ihan hyvä herätellä tuollaisella kampanjalla jo heti alkuunsa, ettei sellaista tilannetta sit edes tulisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tulossa kommentoimaan aikalailla samaa kuin Miia, joten tyydyn nyt vain sanomaan, että samoin ajattelen itsekin. Hyvin tiivistetty kommentti aiheesta :) kampanja oli omastakin mielestä hyvä ja tarpeellinen herättely ihmisille, oli sitä liiallista riippuvuutta someen tai ei.

      Poista
    2. Olen samaa mieltä, että kampanja on hyvää herättelyä. Joku bloggaaja (en muista yhtään kuka) jätti kännykän pois istuutuessaan lastenhuoneen lattialle. Hän ei osallistunut taaperonsa leikkeihin, mutta huomasi tämän katsovan häntä x monta kertaa y minuutin aikana. En siis muista, mutta luku oli todella iso. Eli lapsi hakee yksin leikkiessäänkin vanhemman huomiota ja varmistaa, seurataanko hänen tekemisiään eli onko vanhempi läsnä. Leikkipuistoissa todella yleinen näky, että lapsi/lapset leikkivät yksinään samalla kun äiti somettaa. Ymmärrän kyllä Emminkin näkökulman. Eikä lasten kanssa olla varmasti esim. -60-luvulla oltu näin paljon, mitä nyt. Emmiltä todella hyvä kirjoitus. Mutta kaikenkaikkiaan kampanja on hyvä muistutus prioriteeteista ja läsnäolosta. Ainakin niitä kaikista turhimpia selailuja voi vähentää, sillä alamme olla niin kännykkä käteen kasvaneita ja sen parissa hujahtaa huomaamatta niin pitkiä aikoja, että ihan hirvittää. Olemmeko oikeasti läsnä lapsille/puolisoille/ystäville?

      Poista
    3. Herättelyä kampanja kyllä sai aikaan ja se oli varmasti sen ykköstarkoituskin. Itse vaan ehkä näkisin, että tähän oltaisiin voitu lähteä vähän eri tyylillä. Mutta oon kyllä samaa mieltä kuin Miia että onhan se vähän surullista että ihmiset somettavat vierekkäin ja kaikilla on kännykät kädessä, aiheuttaahan se helposti riippuvuutta.

      Poista