18. toukokuuta 2017

1-VUOTISKUVAUKSISSA


Viime kuussa käytiin kuvauttamassa meidän Wilhelminaa tarkoituksena saada neidistä ihania 1-vuotiskuvia. Kuvaajana toimi Annina Segerman Photography, jonka kuvattavana kävin reilu vuosi sitten myös itse raskauskuvausten merkeissä. Taitavalla Anninalla on ihana kuvaustyyli ja uusi upea valoisa studio Helsingissä. Oltiin tosi tyytyväisiä näihin kuviin, siis niin mielettömän kauniita ja niin meidän neidin näköisiä kuvia. Tekisi mieli kehittää näistä kaikista isot kuvat seinälle, olenkin jo suunnitellut ylä- ja alakerran välisten rappusten yläpuolella olevasta seinästä valokuvaseinää lasten kuville.

Pikkuneiti nauttii huomion keskipisteenä olosta ja kuvaus meni tosi hyvin, mitä nyt pientä karkailua oli kun isossa tilassa oli hauska juoksennella ympäriinsä. Otettiin samalla myös vähän perhekuvia ja yhteiskuvia lapsista, oli ihanaa miten Annina sai meidän aina niin vauhdikkaan pikkumiehenkin innostumaan kuvattavana olosta.

Ja nyt saan tarjota myös teille blogin lukijoille kivan alekoodin Annina Segerman Photographylle: Saat 10% alennuksen 25.5. mennessä varatuista kuvauksista, kun mainitset blogini nimen varauksen yhteydessä!

Postaus yhteistyössä Annina Segerman Photographyn kanssa

26. huhtikuuta 2017

NEITI 1-VUOTIAS


Niin vaan kokonainen vuosi vierähti ja meidän neidistä tuli 1-vuotias! Kahdentoista kuukauden aikana pienestä vauvasta kasvoi päättäväinen ja touhukas pieni taapero.

Käytiin alkukuusta neuvolassa mitoilla ja hakemassa rokotuksia. Pituutta on nyt lähtenyt hiljakseen taas tulemaan ja painoa tullut nyt vähemmän, mutta toki neiti liikkuukin paljon enemmän. Ja silti: miten hyvä ruokahalu näin pienellä voikaan olla! Tyttöä ei tarvitse kahta kertaa pyytää ruokapöytään ja toiselle maistuvat niin lihat kuin kasviksetkin, lähes kaikki mitä ollaan tarjottu. Mima syö kaiken itse, välillä harjoittelee lusikan kanssa mutta mieluiten sormiruokailee.

Ihan vähän aikaa sitten tyttö siirtyi nukkumaan isoveljen kanssa samaan huoneeseen ja tämä osoittautui ihan parhaaksi ratkaisuksi. Neiti alkoi samantien nukkumaan täysiä öitä aamuun asti ja samalla Miltoninkin unillekäyminen hieman rauhoittui. Uskon, että heillä on toisistaan turvaa ja vaikuttavat viihtyvän yhdessä.

Imetys meillä on jatkunut edelleen. Tavoittelin vuoden mittaista imetystä ja se täyttyi! Nyt ollaan aika paljon vähennelty jo imetyskertoja, tällä hetkellä päivisin enää muutamia kertoja. Itse olisin valmis jo lopettelemaan, mutta nuo muutamat kerrat ovat vielä tosi tärkeitä tytölle, joten katsellaan nyt vielä ihan rauhassa.

Meidän Mima on ihan mahtava tyyppi ja ihanaa huomata kuinka se oma persoonallisuus tulee koko ajan vaan vahvemmin esiin. Meillä asustaa iloinen 1-vuotias, joka ei kovasti ujostele, tietää mitä tahtoo ja myös osaa siitä selkeästi ilmoittaa, tykkää kovasti tutkia ja touhuta, mutta on kuitenkin liikkeissään rauhallisempi tapaus kuin vilkas veljensä. Mima rakastaa nukkeja & pehmoleluja ja niiden hoitamista ja tykkää kovasti mm. musiikista ja tanssahtelusta.

30. maaliskuuta 2017

KAKSI PIENTÄ PIRAATTIA


Meidän pienet piraatit NOSH-haalareissaan, onhan nämä nyt vaan niin suloinen parivaljakko. Joka toinen minuutti kinataan leluista ja muista, mutta sitten ollaan taas parhaita ystäviä. Kun lastenmallisto ilmestyi viime kuussa, tilasi Milton itselleen heti tuon sinivihreän haalarin, koska rakastaa kaikkea sinisen sävyistä ja tykkäsi kovasti piraateista. Tykästyin itse myös tuohon puuteriroosaan tosi paljon ja näistä löytyikin ihanat samisteluhaalarit sisaruksille. 

Meillä on täällä vielä muuttolaatikoita kasoittain nurkissa ja tavarat etsivät edelleen paikkaansa, mutta ehkä me tämä koti tässä pikkuhiljaa saadaan kuntoon. Nyt muuton jälkeen on tullut taas käytyä läpi lasten pieneksi jääneitä vaatteita. Mima on kasvanut edelleen pituutta hitaamman puoleisesti, joten pystytään käyttämään edelleen samaa vaatekokoa kuin syksyllä, mutta Milton on nyt saanut kunnon kasvupyrähdyksen ja moni vaate jäänyt yhtäkkiä pieneksi. Seuraavaksi olisi vuorossa pojan viimevuotisten kesävaatteiden läpikäynti ja myyntiinlaitto.

Kiire tuntuu vaan kokoajan tässä arjessa olevan ja nytkun tuo meidän neitikin jo kävelee (ja vauhdilla), huomaan etten enää oikein pysty tekemään mitään ylimääräistä päiväsaikaan ilman että jossain puolella taloa taas tapahtuu. Onneksi tuo neiti on kuitenkin hieman harkitsevampi tapaus kuin veljensä tuossa iässä eikä ihan sellainen suinpäin säntäilijä, vaikka ihan vilkas kyllä Mimakin on. Meillä on ensi viikolla yksivuotisneuvolakäynti niin voisin kyllä sitten taas kirjoitella vähän pimun kuulumisia.

Mitä kaikkea oma kevääni sitten pitää sisällään? Kaikenlaisen arjen aherruksen lisäksi mm. kodin laittoa, huonekaluhankintojen suunnittelemista, juhlia, NOSH-edustajan töitä, teatteriharrastusta sun muuta kivaa. Kesäksi ilmoittauduin nyt tekemään opintoja, joten paljon kaikkea siis luvassa kevät-kesälle. Rakastan kyllä niin paljon tätä vaihetta, kun lumet alkaa sulaa ja aurinko alkaa taas paistaa. Sitä saa itsekin hirmuisesti enemmän energiaa taas omaan arkeen tuosta kaikesta lisääntyvästä valosta!

Mikäli haluaisit pitää omat Nosh-kutsut tai muuten tilata vaatteita kauttani, niin FB-ryhmääni Emmin NOSH-ystävät voi vapaasti liittyä. Nythän julkaistiin juuri uusi naistenmallistokin niin ryhmästä löytyy paljon sovituskuvia.

Mitä teidän kevät pitää sisällään?

SEURAATHAN BLOGIA JO FACEBOOKISSA?

20. maaliskuuta 2017

KURKISTUS KOTIIN



Täällä me nyt asutaan, omassa kodissa. Pitkän evakon jälkeen tuntuu ihan mielettömän ihanalta kun on taas omat huonekalut ja tavarat käytössä ja on saanut alkaa laittelemaan tavaroita pysyvästi paikoilleen. Ihan mutkattomasti tämä meidän muutto ei ole sujunut ja paljon on vielä tehtävää, mutta onneksi ollaan nyt kuitenkin täällä ja ollaan pystytty asettautumaan kodiksi. Meillähän ei muuttaessa ollut myöskään yhdenyhtä säilytyskaappia täällä ja nyt vasta saatiin viikonlopun ikea-reissulta hankittua säilytyskaapit lastenhuoneeseen ja meidän vanhempien vaatehuoneeseen säilytyskokonaisuudet. Eteisestä uupuu vielä liukuovikaappi mutta pikkuhiljaa..

Siellä on kuitenkin jo odoteltu, että päästäisin teitäkin vähän jo kurkistamaan meidän kotiin ja päätin aloittaa esittelyn sieltä missä alkaa olla jotakuinkin valmista eli keittiöstä. Ennen remonttia keittiö oli hyvin persoonallinen turkooseine kaappeineen ja keltaisine lasikaappeineen. Haluttiin tuoda kaikinmuodoin lisää valoa keittiöön ja ruokailutilaan, joten päädyttiin valkoisiin kaapistoihin. Itseäni on jo jonkinaikaa kiehtonut modernin ja vanhan yhdistely ja lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen.

Halusin keittiöön mahdollisimman paljon säilytystilaa ja lisäksi myös laskutilaa tasoille, joten päädyttiin ottamaan lisäksi myös saareke ja voin jo nyt alle kahden viikon käyttökokemuksella sanoa, että kannatti! Lisäksi saareke samalla erottelee keittiötä vähän ruokailutilasta. Keittiö on ihana kaikessa yksinkertaisuudessaan ja sopii tähän taloon tosi kivasti. Välitilaan tehtiin nyt ihan vaan maalilla pikaratkaisu, ehkä jossain vaiheessa siihen voisi keksiä jotain ekstraa. Keittiö hankittiin Ikeasta.

Muuten koti onkin sitten vielä aika kesken, josko nyt viikonloppuna saataisiin viimein vaatteet säilytykseen ja pois kasseista. Meidän Wilhelmina täyttääkin sitten perjantaina jo vuoden! Meidän oli alunperin tarkoitus juhlia 1-vuotissynttäreitä tulevana viikonloppuna, mutta jouduinkin nyt valitettavasti perumaan juhlat remonttiin liittyvistä syistä. Onneksi tyttö ei vielä omista juhlistaan juurikaan mitään ymmärrä ja ensi kuussa onkin sitten jo Miltonin 3-vuotissynttärit niin taidetaan vaan jossain vaiheessa kevättä yhdistää lasten synttärit yksiksi isoiksi juhliksi.

SEURAATHAN JO BLOGIA FACEBOOKISSA?

21. helmikuuta 2017

KOHTA MUUTETAAN

 
  


Blogissa on tässä kuussa ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla, mutta tosielämässä meidän perheessä on vauhtia ja menoa kyllä riittänyt. Remontti on loppusuoralla ja on ollut pakko kiihdyttää tahtia, jotta saadaan talo pian asumiskuntoon. Lisäksi alkukuusta aloitin itse uuden työni NOSH-edustajana, joten tässä uuden opettelussa blogi on jäänyt hieman taka-alalle. Täällä ollaan tuulispäänä juostu asioilta toiselle, mies on ollut kaiken vapaa-ajan ja enemmänkin raksalla ja  lapset on olleet hoidossa kun itse olen käynyt kutsuilemassa. Mutta pakko sanoa, että on kyllä tehnyt niin hyvää päästä tekemään tätä omaa juttua, se on osoittautunut todella kivaksi ja samalla olen päässyt vähän tuulettumaan tästä kotonaolosta. Johan tässä on kuitenkin kohta kolme kuukautta oltu käytännössä yksinhuoltajana, joten oma aika on tullut ihan tarpeeseen.

Meidän remontti on kestänyt nyt siis kohta kokonaiset kolme kuukautta ja muutaman viikon sisään meidän olisi tarkoitus vihdoinkin päästä muuttamaan. Vaikka kaikki alkaa olla ihan hyvällä mallilla jo niin tekemistä vielä on ja lattiat on esimerkiksi kokonaan vielä hiomatta. Vielä muutama viikko sitten talo oli täysi työmaa, mutta nyt kun siellä on käynyt niin se on pikkuhiljaa alkanut näyttämään jo kodilta. Valitettavasti mulla ei ole vielä näyttää kunnollisia kuvia esimerkiksi keittiöstä, wc:stä ja kylppäristä, koska kaikkialla on vielä niin paljon remonttipölyä ja tavaraa muutenkin. Mutta kalusteet alkaisi suurimmaksi osaksi olla paikoillaan enkä kyllä malta odottaa että pääsen näyttämään kuvia lopputuloksesta!

Mutta ihana siitä tulee ja niin meidän tyylinen. Vaaleaa ja yksinkertaista höystettynä pienillä persoonallisilla yksityiskohdilla. Lapsille tulee yksi iso yhteinen huone, meille vanhemmille vähän pienempi makuuhuone vaatehuoneella ja lisäksi alakerrassa kylpyhuoneen yhteydessä on takkahuone, jonka kunnostus jää nyt kyllä täysin muuton jälkeiseen aikaan. Tällä hetkellä se on nimittäin täynnä huonekaluja ja muuta tavaraa, joten se saa toimia säilytyspaikkana siihen asti että päästään siirtämään kaikki niiden oikeille paikoille.

Tämä on kyllä ollut rankka projekti, mutta varmasti palkitseva nyt kun vihdoin ollaan pääsemässä sinne asumaan ja pystytään konkreettisesti näkemään mitä tällä kaikella vaivalla ollaan saatu aikaan. Iso remontti + pikkulapsiarki oli tosiaan aika iso pala kakkua, mutta onneksi kohta voi sanoa että ohi on.

Mitä odotan eniten? No aamukahvin keittämistä uudessa keittiössä, uuden pesukoneen ja kuivausrummun testausta, viikonloppusaunomisia koko perheen kesken ja kuitenkin eniten ihan vaan sitä että päästään taas pitkästä aikaa koko perhe viettämään kiireetöntä aikaa yhdessä paikassa jota  voidaan pian kutsua kodiksi.

SEURAATHAN JO BLOGIA FACEBOOKISSA?

1. helmikuuta 2017

SISARUS ON RIKKAUS

 


En oikein tiedä tiedettiinkö silloin vajaa pari vuotta sitten mihin oikein oltiin ryhtymässä, kun alettiin haaveilla toisesta lapsesta vaikka esikoinen oli vielä niin kovin pieni. Kyllähän olin kuullut, että pikkulapsiarki kahden pienen kanssa on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta en usko että koskaan osasin täysin sitä kuvitella ennenkuin pääsin sen itse kokemaan.

Viime kevät ja kesä oli tosi rankka, syksykin vielä. Ja edelleen on, mutta ei enää yhtä pahasti. Jossakin vaiheessa tuntui, että miten tästä arjesta voi selvitä ja menin todellakin päivä kerrallaan eteenpäin. Kunnes se alkoi pikkuhiljaa helpottamaan. On ollut ihana seurata kuinka lapset ovat tässä vajaan vuoden sisällä toisensa löytäneet. Alkuun Milton totutteli siihen, että elämään olikin tullut mukaan siskoksikin kutsuttu muukalainen ja ei oikein osannut päättää oliko se hyvä vai huono asia. Mimalle sen sijaan Miltonin läsnäolo elämässä on aina ollut itsestäänselvyys ja alusta asti veli on selkeästi ollut hänelle tärkeä. 

Tässä viimeisten kuukausien aikana olen huomannut, että hei, nehän leikkivät yhdessä. Kaivavat yhdessä lelulaatikkoa, ojentavat toisilleen leluja, nauravat. Välillä kinataan, mutta sitten taas jatketaan eikä mistään kanneta kaunaa. Milton on meidän perheessä edelleen ainoa, joka saa päivittäin tytön nauraa hekottamaan ääneen pelkästään olemalla oma ihana itsensä. On ollut myös hauska huomata miten erilaisia nämä kaksi ovat. Toinen supervilli, rohkea ja välitön ja toinen taas vähän rauhallisempi, varovaisempi ja varautuneempi uusille jutuille. Ja silti huomaan heissä niin paljon samaa.

Uuteen kotiin päädyttiin tekemään lapsille yhteinen huone. Siellä oli alunperin kaksi pientä huonetta vierekkäin, mutta huoneiden väliseinä olikin tehty vanhoista vaatekaapeista ja kaappien purkamisen myötä lähti samalla koko seinä. Päätettiin ettei ainakaan toistaiseksi laiteta uutta seinää väliin, vaan annetaan heidän olla yhdessä.

Kaikesta rankkuudesta huolimatta sitä on kyllä vaan niin onnellinen, että heillä on toisensa. Toivoisin, että vaikka toinen onkin poika ja toinen tyttö niin he eivät ajautuisi erilleen vanhempanakaan, vaan pitäisivät aina yhtä ja pysyisivät läheisinä. Koska sisarus on vaan niin suuri rikkaus.

SEURAATHAN JO BLOGIA FACEBOOKISSA?

19. tammikuuta 2017

EI VÄSYTÄ


Meidän esikoinen on aina ollut sellainen supernukkuja, joka jo vauvana nukkui yöt heräämättä ties kuinka aikaisessa vaiheessa. Nykyäänkin toinen nukkuu omassa sängyssään tosi sikeästi yöt, välillä aamuun asti ja välillä kömpii loppuyöstä meidän vanhempien väliin.

Ainoa, mikä on meille aiheuttanut pientä projektia on ollut itse nukahtaminen. Pitkään nukutettiin poikaa niin että maattiin itse vieressä kunnes uni tuli, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä että nukahtaminen vaan venyi ja venyi. Päätettiin kokeilla unikoulua. Niin pahalta kuin se tuntuikin, niin kyllähän se toimi ja kahden itkuisen illan jälkeen poika jäi huoneeseensa ja nukahtikin siitä eteenpäin iltaisinkin paljon helpommin. Tällä keinolla mentiin pitkään.

Nyt meillä ollaan kuitenkin siirrytty taas uuteen vaiheeseen, nimittäin ongelmaan nimeltä päiväunet. Meidän vajaa kolmevuotias on nyt päättänyt, että hänhän ei päiväunia enää nuku, koska "ei väsytä". Tähän asti meillä on nukuttu sikeitä kahden tunnin unia ja menty silti iltaisin yhdeksältä nukkumaan, joten tuntuisi oudolta että tämä päiväunien tarve yhtäkkiä vain katoaisi. Joinain päivinä nukutusprosessi saattaa kestää parikin tuntia. Välillä yritän sinnikkäästi, välillä luovutan. Ja selkeästi toinen tuntuisi vielä unensa tarvitsevan, sillä jos päiväunet on jääneet väliin niin unet tulevat sitten illansuussa autossa tai sitten loppupäivä painetaan ympäriinsä ihan superlevottomina.

Hieman sitä itsekkäästi tietysti toivoisi, että päiväunet pysyisivät päivärytmissä molemmilla lapsilla vielä jonkin aikaa. Se pieni hengähdyshetki iltapäivällä kun koti hiljenee, saa laittaa kahvin tippumaan ja istahtaa sohvalle, on se vaan niin tärkeä. Vaikka tuo hetki olisi lyhyt, niin silti sen voimalla jaksaa taas loppupäivän paljon paremmin.

Milloin teillä on päiväunet jääneet pois vai nukutaanko edelleen?

SEURAATHAN BLOGIA JO FACEBOOKISSA?

8. tammikuuta 2017

TÄNÄ VUONNA AION


Vuosi on alkanut meillä perinteisesti sairastellessa, ollaan taas koko perhe oltu kipeinä niinkuin viime vuonnakin tähän aikaan ja aika sitkeitä pöpöja tuntuu kyllä tällä hetkellä olevan liikkeellä. Itse olen ollut nyt kaksi viikkoa kovassa flunssassa ja nyt lääkärin mukaan todennäköisesti poskiontelontulehduksessa, molemmilla lapsilla on meneillään antibioottikuurit korvatulehdukseen ja mieskin sairasti muutaman päivän flunssan. Lisäksi meillä on täällä Porvoossa vajaan viikon verran ollut kielto juoda vesijohtovettä, koska siitä löytyi viime viikolla bakteereja.. Voisi siis sanoa, että hieman haasteellisissa merkeissä lähtenyt vuosi käyntiin, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala helpottamaan. Lapset voivat jo paremmin ja itselläkin olo alkoi heti vähän kohentua kun sain kortisonisuihkekuurin. Huomenna on kuitenkin taas paluu arkirytmiin, kun kaikki kerhot ja harrastukset käynnistyvät loman jäljiltä. Milton aloittaa heti maanantaina uudessa puistokerhoryhmässä, joka on sijainniltaan lähempänä meidän tulevaa kotia ja myös tätä tämänhetkistä väliaikaismajoitusta.

Mulla ei yleensä ole ollut tapana tehdä tiukkoja uudenvuodensuunnitelmia ja nykyään tuntuu että elämää on muutenkin vaikea suunnitella ainakaan puolta vuotta pidemmälle kovinkaan tarkasti. Ehkä sitä on lasten myötä pikkuhiljaa oppinut elämään enemmän hetkessä. Juuri nyt tuntuu hyvältä elää näin, kesällä voi sitten taas katsoa miltä syksyn kuviot näyttävät.

Ajattelin nyt kuitenkin kirjoitella pientä listaa vuoden 2017 suuntaa-antavista suunnitelmista, toteutettavista jutuista ja ihan fiiliksistäkin.

○ Tänä vuonna aion tehdä asioita, jotka tuottavat itselleni iloa ja pyrkiä olemaan positiivinen. Haluaisin kovasti vähentää itsestäni sellaista liiallista negatiivista ajattelutapaa ja oppia löytämään asiasta kuin asiasta myös niitä positiivisia puolia. Aion pyrkiä olemaan kärsivällisempi.

○ Yritän muistaa, ettei lapsissa 100% kiinni oleminen tee itsestäni yhtään sen parempaa äitiä heille, vaan päinvastoin, uskon että jaksan paljon paremmin olla hyvä äiti kun saan välillä tehdä juttuja itseksenikin.

○ Haluaisin imettää Mimaa ainakin siihen asti kun tyttö täyttää vuoden ja saa alkaa juomaan tavallista maitoa.

○ Yritän nähdä enemmän ystäviä. Viime vuoden aikana moni ystävyyssuhde on muuttunut ja osan kanssa ollaan selkeästi etäännytty, kun taas osan kanssa ystävyys on syventynyt entisestään. Olen myös saanut muutaman uuden ihanan ystävän. Ja sitten on niitä, joita näkee harvoin mutta kaikki pysyy silti aina ennallaan. Tiedätte kyllä. ♥

○ Tänä vuonna kokeilen myös jotain täysin uutta eli yrittäjyyttä ja lähden kokeilemaan siipiäni NOSH-edustajana. Olen muuten luonut Nosh-jutuille oman Instagram-tilin (@emmin_nosh), jonka voi vapaasti laittaa seurantaan.

○ Tänä vuonna aion hurahtaa sisustamiseen oikein kunnolla ja nauttia siitä kaikesta lisätilasta mitä tullaan uuden kodin myötä saamaan. Ja saunasta. Ja omasta pihasta. En vaan malttaisi enää odottaa!

○ Haaveilen tänäkin vuonna lomareissusta jonnekin lämpimään, mutta vielä on epävarmaa jääkö asia haaveilun tasolle vai otetaanko lähtö jonnekin kauemmas kun miehen kesäloma koittaa.

○ Tarkoitus olisi palata koulunpenkille ainakin osittain, en usko että kurssien suorittaminen onnistuu lasten kanssa nyt vielä keväällä, mutta olen vähän miettinyt jos lähtisin kesällä tekemään sivuainetta. Pääsääntöisesti aion kuitenkin hoitaa lapsia kotona, koska juuri nyt se tuntuu hyvältä. Ei ole kiire saada näitä pieniä vielä päiväkotiin.

○ Myös blogi kokee muutoksia heti tässä tammikuussa, sillä nyt kahden viikon sisällä blogini poistuu Lifie-yhteisöstä (entinen Blogirinki) ja palaa takaisin omilleen. Tähän ei liity sen suurempaa draamaa, en vain ole kokenut uutta yhteisöä täysin omakseni ja tuntuu että kaipaan vaan bloggaukseen jotain vaihtelua.

Teitkö sinä lupauksia uudelle vuodelle? Mitä juttuja aiot toteuttaa tänä vuonna?

SEURAATHAN BLOGIA JO FACEBOOKISSA?

1. tammikuuta 2017

REMONTIN ETENEMINEN


Remonttikuulumisia kaipailtiin jo lisää, joten ajattelin nyt vähän valottaa missä mennään ja mitä tällä hetkellä talolla tapahtuu. Meidän omakotitalon remontti alkoi siis joulukuun alussa ja koska tarkoitus oli tehdä sisältä paljon uusiksi niin vanhat pinnat piti purkaa ensin pois. Ja siinähän onkin sitten vierähtänyt viikko jos toinenkin. Nyt ollaan kuitenkin saatu onneksi purkuhommat valmiiksi ja päästy aloittamaan se kivempi puoli, nimittäin uuden rakentaminen. Mies on uurastanut talolla nyt jokaikisen illan ja kaikki viikonloput aamusta iltaan. Arvostan kyllä ihan suunnattomasti, että toinen jaksaa vielä omien työpäivien jälkeen ajella talolle hommiin, ja niitä hommiahan riittää. Itsehän en ole tehnyt remontin eteen vielä muuta kuin yhtenä iltana olin kantamassa seinälevyjä, mutta oma aika onkin mennyt sitten tiiviisti lasten kanssa. Väsyneitähän me ollaan kaikki koko porukka jo nyt, mutta kyllähän tätä jaksaa kun pitää vaan mielessä lopputuloksen.

Paljon aikaa on vienyt mm. uusien seinälevyjen kiinnittäminen, seinäalaa kun tuossakin talossa on aika paljon. Nämä seinät oli myös yksi asia, jota meidän ei alunperin pitänyt edes laittaa, mutta ei sitten lopulta oikein tykättykään näistä vanhoista seinälevyistä "rakoineen" ja päätettiin että tehdään nyt sitten nekin uusiksi.

Laatoitukset, keittiön asennukset yms. on siis vielä tekemättä ja niistä laittelen varmasti kuvia sitten kun ne on saatu tehtyä. Sen verran voin nyt kuitenkin kertoa, että keittiöksi päädyttiin valitsemaan Ikean valkoinen vetimetön Voxtorp ja itseasiassa koko keittiöstä tulee hyvin valkoinen ja modernimpi mitä alunperin ajateltiin. Uskon, että se sopii kuitenkin vanhan lattian kanssa tosi hyvin yhteen.

Ehdin jo sanoa, että muutetaan uuteen kotiin helmikuun alussa mutta koska ollaan nyt oikeasti vähän myöhässä aikataulusta niin realistisempi tavoite on varmasti jossain vaiheessa helmikuuta. Helmikuun loppu on kuitenkin meille sellainen takaraja, että siihen mennessä pitäisi oikeasti alkaa valmistumaan. Yritetään nyt kuitenkin saada ainakin kaikki suurimmat jutut tehtyä ennen muuttoa, koska remppaaminen lasten kanssa ja kaikkien huonekalujen ympäröimänä on vaan niin paljon hankalampaa. Mutta esimerkiksi vaatehuoneen ja saunan yms. laittamiset varmasti jäävät sinne muuton jälkeiseen aikaan.

Ja eiväthän ne hommat siihen suinkaan lopu, sillä kevätkesällä meitä odottaa vielä talon julkisivun ja pihan ehostaminen, mutta niitä onneksi pystyy tekemään sitten asuessakin.

SEURAATHAN BLOGIA JO FACEBOOKISSA?