1. helmikuuta 2017

SISARUS ON RIKKAUS

 


En oikein tiedä tiedettiinkö silloin vajaa pari vuotta sitten mihin oikein oltiin ryhtymässä, kun alettiin haaveilla toisesta lapsesta vaikka esikoinen oli vielä niin kovin pieni. Kyllähän olin kuullut, että pikkulapsiarki kahden pienen kanssa on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta en usko että koskaan osasin täysin sitä kuvitella ennenkuin pääsin sen itse kokemaan.

Viime kevät ja kesä oli tosi rankka, syksykin vielä. Ja edelleen on, mutta ei enää yhtä pahasti. Jossakin vaiheessa tuntui, että miten tästä arjesta voi selvitä ja menin todellakin päivä kerrallaan eteenpäin. Kunnes se alkoi pikkuhiljaa helpottamaan. On ollut ihana seurata kuinka lapset ovat tässä vajaan vuoden sisällä toisensa löytäneet. Alkuun Milton totutteli siihen, että elämään olikin tullut mukaan siskoksikin kutsuttu muukalainen ja ei oikein osannut päättää oliko se hyvä vai huono asia. Mimalle sen sijaan Miltonin läsnäolo elämässä on aina ollut itsestäänselvyys ja alusta asti veli on selkeästi ollut hänelle tärkeä. 

Tässä viimeisten kuukausien aikana olen huomannut, että hei, nehän leikkivät yhdessä. Kaivavat yhdessä lelulaatikkoa, ojentavat toisilleen leluja, nauravat. Välillä kinataan, mutta sitten taas jatketaan eikä mistään kanneta kaunaa. Milton on meidän perheessä edelleen ainoa, joka saa päivittäin tytön nauraa hekottamaan ääneen pelkästään olemalla oma ihana itsensä. On ollut myös hauska huomata miten erilaisia nämä kaksi ovat. Toinen supervilli, rohkea ja välitön ja toinen taas vähän rauhallisempi, varovaisempi ja varautuneempi uusille jutuille. Ja silti huomaan heissä niin paljon samaa.

Uuteen kotiin päädyttiin tekemään lapsille yhteinen huone. Siellä oli alunperin kaksi pientä huonetta vierekkäin, mutta huoneiden väliseinä olikin tehty vanhoista vaatekaapeista ja kaappien purkamisen myötä lähti samalla koko seinä. Päätettiin ettei ainakaan toistaiseksi laiteta uutta seinää väliin, vaan annetaan heidän olla yhdessä.

Kaikesta rankkuudesta huolimatta sitä on kyllä vaan niin onnellinen, että heillä on toisensa. Toivoisin, että vaikka toinen onkin poika ja toinen tyttö niin he eivät ajautuisi erilleen vanhempanakaan, vaan pitäisivät aina yhtä ja pysyisivät läheisinä. Koska sisarus on vaan niin suuri rikkaus.

SEURAATHAN JO BLOGIA FACEBOOKISSA?

4 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Sisarus on todella rikkaus <3 Meillä pojat nyt 4v ja 2v, heidän sisarussuhteen kehittymistä on ollut ihana seurata. Heillä tulee toisiaan tosi nopeesti ikävä ja monesti kyselevätkin veljen perään jos toinen ei oo paikalla (esim lähtenyt toisen vanhemman mukana kauppaan tms).

    VastaaPoista
  2. Sisarukset on todellakin rikkaus! :) <3 Meillä isommat lapset 1v11kk ikäerolla ja kyllähän ne niin riippuvaisia toisistaan ovat... Nyt vanhin on 5v ja keskimmäinen 3v ja arki on yhtä vuoristorataa... Välillä tapellaan, väitellään ja tehdään kiusaa, pian kuitenkin taas jo leikitään yhdessä. :) Nyt pikkusisko on pian 8kk ja innolla odotan millainen kaverus hänestä näille kahdelle tulee <3

    VastaaPoista
  3. sisarussuhde on kyllä tosi suurta iloa tuottava asia meidänkin arjessa! Olen niin ihmeissäni miten tärkeät lapsista on toisilleen tullut:) parasta!

    VastaaPoista